Taloudellista varmuutta epävarmoissa kriisioloissa? : Rajoittunut rationaalisuus osana Suomen valtion korona-ajan budjetointia vuosina 2020–2022
Kiuru, Kasimir (2024)
Kiuru, Kasimir
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-03-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403122812
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403122812
Tiivistelmä
SARS-CoV-2-viruksen aiheuttama tauti, COVID-19, eteni vauhdilla pandemiaksi keväällä 2020 synnyttäen sen asettaman kansanterveydellisen uhan ohella yhden aikamme vakavimmista talouskriiseistä. Äkillisesti epänormalisoitunut tilanne vaati valtiolta nopeita, täsmällisiä ja merkittäviä kansalaisille, yrityksille ja kunnille suunnattuja tukitoimenpiteitä. Terveyttä ja taloutta uhannut kriisi järjesti valtion rahankäytön prioriteetit uuteen järjestykseen. Tarpeet olivat rajattomat, mutta niitä täyttämään tarkoitetut resurssit puolestaan miltei olemattomat. Suomi oli hädässä.
Tutkimukseni tarkoituksena on valottaa koronapandemian luoman epävarmuuden varjossa toteutettua valtion budjetointia ja sen yhteyttä rajoittuneen rationaalisuuden ajattelumalleihin. Laadulliseksi tapaustutkimukseksi profiloituvassa tutkimuksessani hyödynnän pääosin vuosina 2020–2022 tuotettua valtion budjetointiprosesseihin liittyvää aineistoa, joka koostuu valtion talous- ja lisätalousarvioista sekä niiden sisältöä täydentävistä hallituksen esityksistä ja valiokuntien mietinnöistä. Tuon toteuttamassani teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa esiin talousarviodokumenttien sisällöstä keskeiset ja euromääräisesti merkittävät koronaan kytköksissä olevat budjetointitoimenpiteet vastatakseni asettamiini tutkimuskysymyksiin. Tutkimukseni kulkua ohjaa yhteensä kolme tutkimuskysymystä: 1) Millaisia muutoksia koronapandemia toi Suomen valtion budjetointiin? 1.1.) Miten pandemianaikaiset lisätalousarviot ilmentävät kriisistä juontunutta epävarmuutta hallinnonalatasolla? 2) Millainen yhteys rajoittuneen rationaalisuuden ajattelumalleilla on Suomen valtion korona-ajan budjetointiin? Epävarmuuden tematiikan ympärille ryhmittyvä tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu puolestaan tutkimuksen keskeisten käsitteiden määrittelystä, aikaisemman budjetointia koskevan tutkimuskirjallisuuden avaamisesta sekä rajoittuneen rationaalisuuden perustavanlaatuisten ajattelumallien esittelemisestä. Rajoittunut rationaalisuus edustaa tutkimuksessani osin empiirisen kontekstin ulkopuolelta tuotua metoditeoriaa, joka tarjoaa tutkimukseni empiiriselle aineistolle kattavan, tunnustetun ja kontekstiin soveltuvan teoreettisen linssin.
Aineistosta esiin nousseiden havaintojen perusteella totean, että koronan Suomen valtion budjetointiin tuomat muutokset olivat luonteeltaan negatiivisia ja laajuudeltaan ennennäkemättömiä. Korona kasvatti lisätalousarvioiden lukumäärää ja euromääräistä volyymia, korosti budjetoinnin roolia kriisinvastaisena välineenä sekä vaikutti voimakkaasti niin tehtyjen talousarvioiden sisältöön kuin rahoitukseenkin hallinnonalarajat ylittävänä kansanterveydellisenä ja taloudellisena katastrofina. Pandemianaikainen hallinnonalatasoinen epävarmuus ilmenee puolestaan voimakkaimmin lisätalousarvioissa nähdyissä yhteensä miljardien eurojen yli- ja alimitoituksissa. Näiden teemojen lisäksi aineisto ilmentää, että rajoittuneen rationaalisuuden ajattelumalleilla on vahva yhteys Suomen valtion korona-ajan budjetointiin. Tätä yhteyttä havainnollistaa aineistosta esiin noussut tyytymiseen, päätöksentekoympäristön kompleksisuuteen sekä ihmisen rajallisuuteen liittyvä sisältö. Muun muassa näiden rajoittunutta rationaalisuutta edustavien ajattelumallien sekä muiden aineistosta ilmenneiden asianhaarojen pohjalta totean, että koronan luoma laaja ja pitkäkestoinen epävarmuus vaikutti jo ennestään rajoittuneen rationaaliseen budjetointiprosessiin ja sen myötä myös tehtyihin allokaatioihin. Koronakriisistä juontunut budjetoinnin jyrkkä epänormalisoituminen ja epävarmuudentäyteisen tilanteen korostama budjetointiprosessin rajoittunut rationaalisuus olivat kaikessa negatiivisuudessaan merkittäviä julkistaloudellisia muutosvoimia, jotka kyseenalaistivat Suomen julkisen talouden tilan ja kestävyyden. Vaikka kriisi sai lopulta päätöksensä, sen aikana toteutetun finanssipolitiikan vaikutukset heijastuvat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen.
Tutkimukseni tarkoituksena on valottaa koronapandemian luoman epävarmuuden varjossa toteutettua valtion budjetointia ja sen yhteyttä rajoittuneen rationaalisuuden ajattelumalleihin. Laadulliseksi tapaustutkimukseksi profiloituvassa tutkimuksessani hyödynnän pääosin vuosina 2020–2022 tuotettua valtion budjetointiprosesseihin liittyvää aineistoa, joka koostuu valtion talous- ja lisätalousarvioista sekä niiden sisältöä täydentävistä hallituksen esityksistä ja valiokuntien mietinnöistä. Tuon toteuttamassani teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa esiin talousarviodokumenttien sisällöstä keskeiset ja euromääräisesti merkittävät koronaan kytköksissä olevat budjetointitoimenpiteet vastatakseni asettamiini tutkimuskysymyksiin. Tutkimukseni kulkua ohjaa yhteensä kolme tutkimuskysymystä: 1) Millaisia muutoksia koronapandemia toi Suomen valtion budjetointiin? 1.1.) Miten pandemianaikaiset lisätalousarviot ilmentävät kriisistä juontunutta epävarmuutta hallinnonalatasolla? 2) Millainen yhteys rajoittuneen rationaalisuuden ajattelumalleilla on Suomen valtion korona-ajan budjetointiin? Epävarmuuden tematiikan ympärille ryhmittyvä tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu puolestaan tutkimuksen keskeisten käsitteiden määrittelystä, aikaisemman budjetointia koskevan tutkimuskirjallisuuden avaamisesta sekä rajoittuneen rationaalisuuden perustavanlaatuisten ajattelumallien esittelemisestä. Rajoittunut rationaalisuus edustaa tutkimuksessani osin empiirisen kontekstin ulkopuolelta tuotua metoditeoriaa, joka tarjoaa tutkimukseni empiiriselle aineistolle kattavan, tunnustetun ja kontekstiin soveltuvan teoreettisen linssin.
Aineistosta esiin nousseiden havaintojen perusteella totean, että koronan Suomen valtion budjetointiin tuomat muutokset olivat luonteeltaan negatiivisia ja laajuudeltaan ennennäkemättömiä. Korona kasvatti lisätalousarvioiden lukumäärää ja euromääräistä volyymia, korosti budjetoinnin roolia kriisinvastaisena välineenä sekä vaikutti voimakkaasti niin tehtyjen talousarvioiden sisältöön kuin rahoitukseenkin hallinnonalarajat ylittävänä kansanterveydellisenä ja taloudellisena katastrofina. Pandemianaikainen hallinnonalatasoinen epävarmuus ilmenee puolestaan voimakkaimmin lisätalousarvioissa nähdyissä yhteensä miljardien eurojen yli- ja alimitoituksissa. Näiden teemojen lisäksi aineisto ilmentää, että rajoittuneen rationaalisuuden ajattelumalleilla on vahva yhteys Suomen valtion korona-ajan budjetointiin. Tätä yhteyttä havainnollistaa aineistosta esiin noussut tyytymiseen, päätöksentekoympäristön kompleksisuuteen sekä ihmisen rajallisuuteen liittyvä sisältö. Muun muassa näiden rajoittunutta rationaalisuutta edustavien ajattelumallien sekä muiden aineistosta ilmenneiden asianhaarojen pohjalta totean, että koronan luoma laaja ja pitkäkestoinen epävarmuus vaikutti jo ennestään rajoittuneen rationaaliseen budjetointiprosessiin ja sen myötä myös tehtyihin allokaatioihin. Koronakriisistä juontunut budjetoinnin jyrkkä epänormalisoituminen ja epävarmuudentäyteisen tilanteen korostama budjetointiprosessin rajoittunut rationaalisuus olivat kaikessa negatiivisuudessaan merkittäviä julkistaloudellisia muutosvoimia, jotka kyseenalaistivat Suomen julkisen talouden tilan ja kestävyyden. Vaikka kriisi sai lopulta päätöksensä, sen aikana toteutetun finanssipolitiikan vaikutukset heijastuvat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen.