Sodan kauaskantoiset jäljet: Traumat ja kiintymyssuhteet sodanjälkeisessä Suomessa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani käsittelen Suomen sodissa syntyneitä traumoja ja niiden ylisukupolvisuutta. Lisäksi tarkastelen sitä, miten Suomessa käydyt sodat vaikuttivat suomalaisten kiintymyssuhteisiin. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä tietämystä Suomen sotien aiheuttamista traumoista ja niiden mahdollisesta ylisukupolvisuudesta jopa nykypäivään asti. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassani käytän integroivaa kirjallisuuskatsausta.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani on Suomen sotahistoria, trauma, kiintymyssuhteet ja ylisukupolvisuus. Suomen sotahistoriaa käsittelen enimmäkseen Suomen talvi- ja jatkosodan ajalta. Aineistonani käytän kymmentä vertaisarvioitua artikkelia, jotka kertovat Suomen sotahistoriasta, traumoista ja niiden tyypeistä, kiintymyssuhteista sekä traumojen ja kiintymyssuhteiden ylisukupolvisuudesta. Artikkelit ovat sekä kotimaisia että ulkomaisia. Aineistoni analyysitapa on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja ohjaavana teoriana toimii John Bowlbyn (1969) kiintymyssuhdeteoria.

Tulosteni mukaan Suomessa sota-ajoista vaiettiin ja traumojen aiheuttama oireilu ja psyykkiset ongelmat koettiin erittäin häpeällisiksi. Sota-aika ja sodasta vaikeneminen aiheuttivat suomalaisissa perheissä sekä syviä häpeän että syyllisyyden kokemuksia, ja näitä tunteita välttääkseen suomalaiset uhrautuivat ja torjuivat omat tarpeensa ja tunteensa. Miehet, naiset ja lapset kokivat erityyppisiä kokemuksia ja traumoja. Miehet näkivät rintamalla sotaa ja kuolemaa, naiset taas unohtivat omat tarpeensa ja elivät muita varten, ja lapset yrittivät selviytyä yksin vaikeista sota-ajoista, sekä mahdollisista kodin vaikeista oloista, kuten perheväkivallasta ja tunnekylmyydestä. Yleisin kiintymyssuhteen tyyppi Suomessa on välttelevä ja tämä liittyy mahdollisesti osittain sota-aikana opittuihin tapoihin toimia ja tuntea. Toisaalta sota-aika toi esille myös suomalaisten äärimmäisen vahvuuden selviytyä niin epäinhimillisissä olosuhteissa samalla jälleenrakentaen kaikkea tuhottua.

Nykypäivänä suomalaiset oireilevat paljon psyykkisesti ja siksi on tärkeää tarkastella myös suomalaisten vaikeita kollektiivisia kokemuksia ja traumoja. Trauma ei ole vain yksilön ongelma, vaan trauma on myös sosiaalinen ilmiö, joka elää ihmisten välisissä suhteissa. Etenkin sosiaalityössä tavataan usein traumatisoituneita ihmisiä ja sosiaalityöntekijöillä on tärkeää olla tietoa ja ymmärrystä traumoista. Traumainformoitu työote on korostanut erityisesti empatian ja asiakkaan ymmärtämisen merkitystä traumatisoituneita kohdattaessa. Vastavuoroinen ja turvallinen ihmissuhde auttaa traumoista toipumisessa. Sosiaalityöllä on myös olennainen rooli erilaisten ylisukupolvisten ketjujen tunnistamisessa, joissa trauma siirtyy sukupolvelta toiselle, jotta näitä ketjuja pystyttäisiin katkaisemaan.