Työstä palautumisen tarpeen yhteys stressin merkkiaineisiin kortisoliin ja alfa-amylaasiin: Tutkimus päiväkotihenkilöstöllä

Abstract

Työstä palautuminen on merkittävä välittävä tekijä työn stressitekijöiden ja yksilön hyvinvoinnin välillä. Riittämätön palautuminen uhkaa työntekijöiden työkykyä, työsuoriutumista ja hyvinvointia sen altistaessa myös useille sairauksille. Työstä palautumisen tarve viittaa työpäivän jälkeiseen väsymykseen ja sen on osoitettu ennustavan terveyshaittoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työstä palautumisen tarpeen yhteyttä stressin biologisiin merkkiaineisiin. Tarkemmin tutkimuksessa selvitettiin, onko palautumisen tarpeella yhteyttä HPA-akselin toimintaa ilmentävän kortisolin ja autonomisen hermoston toimintaa ilmentävän alfa-amylaasin heräämisvasteisiin ja iltatasoihin. Hypoteesina oli, että korkea palautumisen tarve olisi yhteydessä alentuneeseen kortisolin heräämisvasteeseen ja korkeampaan iltatasoon. Myös alfa-amylaasin osalta palautumisen tarpeen oletettiin olevan yhteydessä alentuneeseen heräämisvasteeseen ja korkeampaan iltatasoon. Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena Työterveyslaitoksen Dagis-Work: Terveyden edistämisen etäohjauksen vaikuttavuustutkimuksen aineistosta. Osallistujat (n = 218) olivat työikäisiä päiväkodin työntekijöitä ja heistä 99 % oli naisia. He vastasivat Need For Recovery -kyselyyn, jolla kartoitettiin osallistujien työstä palautumisen tarvetta 11 kyllä-ei-kysymyksellä. Lisäksi osallistujilta kerättiin sylkinäytteitä kortisolin ja alfa-amylaasin mittaamiseksi kolmena peräkkäisenä työpäivänä, heti heräämisen jälkeen, puoli tuntia heräämisestä ja illalla ennen nukkumaan menoa. Aineiston analysointiin käytettiin lineaarisia sekamalleja. Analyyseissä huomioitiin iän, koulutuksen, koetun terveydentilan, sairauden ja tupakoinnin vaikutus riippuviin muuttujiin. Tämän tutkimuksen mukaan työpäivän jälkeinen palautumisen tarve ei ole yhteydessä kortisolin tai alfa-amylaasin iltatasoon tai heräämiseen liittyviin reaktioihin päiväkodin työntekijöillä. Taustamuuttujista huono terveydentila ennusti korkeampaa kortisolin heräämisvastetta verrattuna muihin terveydentilan luokkiin. Tupakointi ja ikä ennustivat korkeampaa iltakortisolitasoa. Koulutustasolla havaittiin merkitsevä yhteys alfa-amylaasin heräämisvasteeseen siten, että osallistujat, joilla ei ollut ammatillista koulutusta erosivat yliopiston käyneistä työntekijöistä. Tutkimustulos viittaa siihen, että koettu palautumisen tarve työpäivän jälkeen ei merkittävästi vaikuta HPA-akselin ja autonomisen hermoston toimintaan. Tulosta voi selittää työpäivän jälkeinen riittävä palautuminen, joka mahdollistaa myös stressijärjestelmien toiminnan palautumisen takaisin normaalitilaan. Tutkimusta aiheesta on vähän, tulokset eivät ole olleet täysin yhteneväisiä ja käytetyt menetelmät ovat eronneet toisistaan merkittävästi, mikä vaikeuttaa tutkimustulosten vertailtavuutta ja tarkempien johtopäätösten vetämistä. Vaikka tässä tutkimuksessa riittämättömän palautumisen varhaisen ennusteen, eli työpäivän jälkeisen palautumisen tarpeen, ei havaittu näkyvän muutoksina stressijärjestelmien merkkiainetoiminnassa, olisi tärkeää jatkaa tutkimusta, jotta palautumiseen liittyvien tekijöiden yhteys kehon stressijärjestelmien toimintaan voidaan varmemmin tunnistaa.