From Loneliness to Connection : The role of information and communication technology in combating loneliness

Abstract

Yksinäisyys on laaja yhteiskunnallinen haaste, ja osaratkaisuja sen torjumiseksi on haettu tieto- ja viestintäteknologiasta (engl. information and communication technology, ICT). Tämän sosiaalipsykologian väitöskirjan tavoitteena oli tutkia ICT:n roolia yksinäisyyden torjunnassa. Tutkimus pohjautui teoreettisiin lähestymistapoihin yksinäisyydestä, psykologisiin perustarpeisiin, sekä sosiaalisen tuen ja paikallisyhteisöön kuulumisen tunteen käsitteisiin. Tutkimus sisälsi aineistoja pitkittäis- ja poikittaiskyselyistä, systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta ja laadullisista haastatteluista, joita analysoitiin käyttäen määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. Väitöskirja sisältää neljä tutkimusartikkelia, joista kaksi keskittyi aikuisväestöön ja toiset kaksi vanhempiin ihmisiin. Artikkeleissa esitettyjen tulosten perusteella tavoitteena oli vastata tutkimuskysymyksiin siitä, miten ICT:n käyttö on yhteydessä yksinäisyyteen, miten ICT:n käyttö voi auttaa torjumaan yksinäisyyttä, ja mitkä ovat tärkeimmät avoimet haasteet ICT:n käytössä yksinäisyyden torjunnassa.

Tulokset paljastivat monitahoisen suhteen ICT:n käytön ja yksinäisyyden välillä. Tarkemmin sanottuna, tulokset osoittivat, että osallistuminen sosiaalisen median identiteettikupliin oli yhteydessä matalampaan yksinäisyyteen, mutta se ei suojannut korkeammalta psyykkiseltä kuormitukselta niiden keskuudessa, jotka tunsivat itsensä usein yksinäisiksi koronapandemian aikana. Sosiaalisen median ongelmallinen käyttö ennusti ajan myötä korkeampaa yksinäisyyttä. Naapurusto ICT:n käyttö oli yhteydessä vahvempaan paikallisyhteisöön kuulumisen tunteeseen, joka puolestaan oli yhteydessä matalampaan yksinäisyyteen. Tuloksissa ilmeni myös ICT:n mahdollisia käyttötapoja yksinäisyyden torjunnassa ja siihen liittyviä avoimia haasteita. Esimerkiksi älykotijärjestelmien havaittiin voivan auttaa havaitsemaan ja ennustamaan yksinäisyyttä liikkumismallien avulla, ja joidenkin sosiaalisten robottien voivan auttaa vähentämään sekä mahdollisesti ennaltaehkäisemään ja hallitsemaan yksinäisyyttä monien mahdollisten mekanismien välityksellä. Avoimeksi haasteeksi tunnistettiin, että ICT:n käyttö voi myös lisätä yksinäisyyttä. Lisäksi havaittiin teknologiakohtaisia haasteita ja tarve korkealaatuiselle tutkimukselle tällä alueella. Psykologisilla perustarpeilla autonomialla, kyvykkyydellä ja yhteenkuuluvuudella havaittiin olevan tärkeä rooli ICT:n käytössä, koska ne voivat ohjata ennakoituja ja todellisia ICT-kokemuksia, jotka voivat tukea tai estää tarpeiden täyttymistä.

Tulokset tarjoavat tietoa ICT:n käytön ja yksinäisyyden välisestä yhteydestä sekä ICT:n käytön mahdollisista hyödyistä ja haasteista yksinäisyyden torjunnassa. Tulokset myötävaikuttavat ensisijaisesti yksinäisyyden tutkimukseen ja integroivat psykologisten perustarpeiden näkökulman mukaan keskusteluun. Tulokset voivat auttaa kehittämään ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja interventioita yksinäisyyden torjumiseksi sekä teknologisia ratkaisuja aiheen ympärillä.

Loneliness is a broad societal challenge, and partial solutions to combat it have been sought from information and communication technology (ICT). The aim of this doctoral dissertation in social psychology was to investigate the role of ICT in combating loneliness. The study was grounded on theoretical approaches to loneliness, the basic psychological needs, and concepts of social support and a sense of belonging to a local community. The study included data from longitudinal and cross-sectional surveys, a systematic literature review, and qualitative interviews, which were analyzed using quantitative and qualitative methods. The dissertation includes four research articles, of which two focused on the adult population and the other two on older people. Based on the results presented in the articles, the aim was to answer the research questions of how using ICT is associated with loneliness, how using ICT can help combat loneliness, and what the main open-ended challenges are in using ICT in combating loneliness.

The results revealed a multifaceted relationship between ICT use and loneliness. More specifically, the results showed that involvement in social media identity bubbles was associated with lower loneliness but did not buffer against higher psychological distress among those who often felt lonely during the COVID-19 pandemic. Problematic social media use predicted higher loneliness over time. The use of neighborhood ICT was associated with a stronger sense of belonging to a local community, that in turn was associated with lower loneliness. The results also suggested potential uses for ICT in combating loneliness and open-ended challenges related to it. For example, it was found that smart-home systems can help detect and predict loneliness via mobility patterns and that some social robots can help reduce and potentially prevent and manage loneliness via various possible mechanisms. An open-ended challenge identified was that the use of ICT can also increase loneliness. In addition, technology-specific challenges were noted, and there is a need for high-quality research in this area. The basic psychological needs of autonomy, competence, and relatedness were found to play an important role in the use of ICT because they can guide anticipated and actual ICT experiences that can support or hinder need fulfillment.

The results provide information about the link between ICT use and loneliness as well as the potential benefits and challenges of using ICT in combating loneliness. The results primarily contribute to loneliness research and integrate the perspective of the basic psychological needs into the discussion. The results may help develop preventive measures and interventions to combat loneliness as well as technological solutions around the topic.