Nuorisotyöntekijä ihmisoikeuskasvattajana

Abstract

Tämän nuorisotutkimukseen sijoittuvan monitieteisen tutkimuksen konteksteina ovat nuorisotyö ja ihmisoikeuskasvatus. Nuorisotyö on nuorelle vapaaehtoista, pääasiassa nuoren vapaa-aikaan kohdentuvaa non- tai informaaleissa toimintaympäristöissä tapahtuvaa kasvatustyötä. Tutkimuksen pääargumenttina on, että nuorisotyöntekijä voi toimia niin kutsutulla nuoren kohtaamisen erityisosaamisellaan ihmisoikeuskasvattajana. Ihmisoikeuskasvatus on yksi kansainvälisten sopimusten mukaisista ihmisoikeuksista. Se voidaan jäsentää kolmeen eri osa-alueeseen: ihmisoikeuksien tiedollinen perusta, ihmisoikeuskasvatuksen järjestäminen ihmisoikeuksia kunnioittaen sekä ihmisoikeuksia edistävä arvo- ja asennekasvatus. Tutkimuskysymykset liittyvät nuorisotyöntekijän mahdollisuuksiin toteuttaa ihmisoikeuskasvatusta työssään. Nuorisotyöntekijän roolia ihmisoikeuskasvatuksessa ei ole aiemmin tutkittu.

Tutkimus koostuu kolmesta erillisestä tapauksesta tuottaen laajan ja monipuolisen aineistopohjan analyysiä varten. Tapauksista kaksi sijoittuu kunnallisen nuorisotyön piiriin, ja niiden avulla tarkastellaan sekä nuorisotyöntekijän mahdollisuuksia nuoren identiteetin ja toimijuuden kehittymisen tukemiseen että hänen työyhteisönsä suhtautumista siihen. Kolmas tapauksista kiinnittyy järjestössä tehtävään vapaaehtoispohjaiseen nuorisotyöhön, ja sen näkökulma on nuoren moraali-identiteetin ja -toimijuuden vahvistumisessa. Tapauksen kautta tutkimukseen saadaan ihmisoikeuskasvatusta toteuttaneiden kanssatutkijoiden, jotka olivat nuoria aikuisia vapaaehtoisnuorisotyöntekijöitä, ja toimintaan osallistuneiden nuorten omia kokemuksia ihmisoikeuskasvatuksesta. Aineisto kaikkineen koostuu useista puolistrukturoiduista kyselyistä, haastatteluista ja havaintopäiväkirjoista sekä kirjallisista aineistoista. Tutkimus on monimenetelmäinen ja hyödyntää muun muassa sekä menetelmä- että monitriangulaatiota.

Teoreettisesti tutkimus kiinnittyy nuoruuden aikaisen identiteetin, toimijuuden ja moraalin kehittymiseen. Teoriapohjaa täydennetään tarkastelemalla muun muassa myöhäismodernin ajan luomia erityishaasteita näille nuoruuden aikaisille kehitysvaiheille. Työssä hyödynnetään myös kansainvälistä nuoren ja nuorisotyöntekijän välisen kohtaamisen tutkimusta.

Tutkimustapauksista voidaan havaita, että nuorisotyöntekijällä on luonteva mahdollisuus toteuttaa omassa työssään ihmisoikeuskasvatusta tukemalla nuoren identiteetin ja toimijuuden kehittymistä sekä vahvistamalla nuoren moraali-identiteettiä ja -toimijuutta. Nuorisotyöntekijöiden osaaminen nuoruuden aikaisista kehitysvaiheista ja niiden tukemisesta ei kuitenkaan ole riittävää. Lisäksi jännitteitä luovana haasteena on muun muassa nuorisotyöntekijän vahva autonomisuus omassa työssään sekä se, ettei työyhteisöissä aina ole yhteisesti jaettua arvopohjaa tai ymmärrystä ihmisoikeuksien ja ihmisoikeuskasvatuksen normipohjaisuudesta. Samalla vapaaehtoispohjaisen nuorisotyön kontekstissa nuorten työskentelystä välittyivät yhteiset ja jaetut ihmisoikeuksiin pohjaavat arvot.

Kiinnostava havainto on nuorisotyöntekijöiden epävarmuus nuorten omaehtoiseen aktivismiin suhtautumisessa. Nuorten kasvattaminen aktiiviseen kansalaisuuteen on nuorisotyössä yleisesti hyväksytty tavoite, mutta aktiivinen kansalaisuus vaikuttaa kuitenkin tarkoittavan nuorten ennakoitavaa ja hallittavaa toimintaa, ei nuorten omaehtoisia mielenilmauksia heidän omassa hallinnassaan olevilla menetelmillä. Mielenkiintoista on myös, että tutkimusaineiston perusteella on teemoja, kuten köyhyys, uskonto tai politiikka, joita monet nuorisotyöntekijät pitävät haastavina keskusteluaiheina nuorten kanssa.

Tämän tutkimuksen havaintojen perusteella ihmisoikeuskasvatus istuu luontevaksi osaksi nuorisotyötä. Jotta se myös käytännössä toteutuisi, tarvitaan nuorisotyöntekijöille koulutusta sekä ihmisoikeuksista, ihmisoikeuskasvatuksesta ja niiden normipohjaisuudesta että nuoren eri kehitysvaiheiden luomista mahdollisuuksista ihmisoikeuskasvatuksen kohdentamisessa nuorilähtöisesti. Koulutusten lisäksi tarvitaan myös nuorisotyön johtajien sitoutumista nuorisotyöntekijöiden osaamisen kehittämiseen ja ihmisoikeuspohjaisen nuorisotyön toteuttamiseen.

The contexts of this multidisciplinary study in the field of youth research are youth work and human rights education. Youth work is an education profession found mainly in non-formal or informal settings. It is a voluntary engagement for young people and it mainly takes place in young people’s leisure time. The main argument of this study is that youth workers could also act as human rights educators with special expertise in encounters with young people. Human rights education, which focuses on one of the human rights recognised in international treaties, can be structured in three areas: strengthening the knowledge base for human rights, organising human rights education with respect for human rights and fostering values and attitudes that promote human rights.

The research questions of this study relate to the youth worker as a reinforcer of young people’s identity, agency and moral identity. This creates a place for human rights education as part of the everyday life of youth work. Human rights education carried out by youth workers and any tensions related to it have not been studied previously. The aim of the study is to determine the opportunities for youth workers to conduct human rights education in their daily work. The study consists of three separate cases, producing a broad and diverse database for analysis. The first two cases are within the scope of municipal youth work, and they examine the support for the development of a young person’s identity and agency in the context of youth work. The third case relates to voluntary youth work in a non-governmental organisation (NGO), and its perspective is on strengthening a young person’s moral identity and agency. In this case, the research was carried out by four co-researchers who were volunteering as young adult youth workers. Through their design and implementation of human rights education, the study has also drawn on the experiences of the young people who participated in it. The research data for these three cases consist of semi-structured questionnaires, interviews, observation diaries and written material. The study is multi-methodological, including the use of triangulation.

Theoretically, the research is focused on the development of identity, agency and morals during adolescence. The theory base is supplemented by, inter alia, the specific challenges created by the late modern era. The study also makes use of international research on the encounters between young people and youth workers.

This study shows that youth workers have a natural opportunity to deliver human rights education in their work by supporting the development of young persons’ identity and agency and by strengthening their moral identity and agency. At the same time, it seems that youth workers do not have sufficient skills to understand and support the developmental stages during adolescence. The challenges that create tensions include the strong autonomy of youth workers in their own work and the fact that working communities do not always have shared common values or understanding of the norm-based nature of human rights and human rights education. Interestingly, the shared values based on human rights were transmitted in voluntary-based youth work.

An interesting observation is the uncertainty among youth workers in their attitude towards young people’s self-motivated activism. Educating young people about active citizenship is a generally accepted goal in youth work, but active citizenship seems to mean predictable and manageable activities for young people, not spontaneous demonstrations using methods under their control. It is also interesting to note that there are themes such as poverty, religion or politics that many youth workers find challenging to discuss with young people based on this research.

The findings of this study suggest that human rights education is a natural part of youth work. For it to also become a reality in practice, educating youth workers on human rights, human rights education and its norm-based nature is needed, as well as opportunities to utilise the different developmental stages during adolescence in targeting human rights education. In addition to training, youth work leaders should commit to developing youth worker competencies and implementing human rights- based youth work.