Kotiseutukokoelmat Suomen yleisissä kirjastoissa ja kotiseutukokoelmien hyödyntäminen tiedonhankinnassa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan kotiseutukokoelmia Suomen yleisissä kirjastoissa ja luodaan yleistä kuvaa kotiseutukokoelmien hyödyntämisestä tiedonhankinnassa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka kotiseutukokoelmat ovat muodostuneet Suomen yleisiin kirjastoihin, minkälaista aineistoa niissä on ja minkälaisia kotiseutukokoelmat nykyään Suomen yleisissä kirjastoissa ovat. Tavoitteena on myös luoda yleistä kuvaa kotiseutukokoelmien hyödyntämisestä tiedonhankinnassa. Tutkielma tarkastelee muun muassa sitä, minkälaisiin tiedontarpeisiin kotiseutukokoelmia voidaan hyödyntää ja mitkä käyttäjäryhmät hyödyntävät kotiseutukokoelmia tiedonhankinnassa. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, kuinka kotiseutukokoelma voi päätyä yhdeksi henkilön tiedonhankintakanavaksi.

Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: miten kotiseutukokoelmat ovat muodostuneet Suomen yleisiin kirjastoihin, ja mihin tiedontarpeisiin kotiseutukokoelmia hyödynnetään tiedonhankinnassa.

Suomen yleisten kirjastojen kotiseutukokoelmien juuret ovat 1800-luvulla nykyisen muotonsa saaneessa kotiseutuliikkeessä. Kotiseutukokoelmat ovat kehittyneet lakisääteisistä maakuntakuntakokoelmista nykyisiin, yleisten kirjastojen vapaaehtoisesti keräämiin kotiseutukokoelmiin. Tiedonhankinnassa kotiseutukokoelmia hyödynnetään sekä ammatillisiin että ei-ammatillisiin tiedontarpeisiin. Yleisimmät tiedontarpeet joihin kotiseutukokoelmia hyödynnetään, ovat sukututkimus, koulutyöt sekä vapaa-ajan tiedontarpeet. Kotiseutukokoelmia hyödynnetään myös monissa ammatillisissa tiedontarpeissa, kuten uutisaineistona, opetusaineistona sekä paikallishistorian tutkimusaineistona.