Aseellisille konflikteille altistuneet : Aseelliselle konfliktille altistuneen lapsen traumainformoitu tukeminen traumasta toipumisessa

Abstract

Tämän laadullisen kirjallisuuskatsauksen (review-tutkimus) tarkoitus on selvittää, miten aseelliselle konfliktille altistuneita lapsia voi auttaa traumasta toipumisessa. Tutkielmassa tarkastelen traumasta toipumista traumainformoidun työotteen kautta ja esittelen yhden laajimmalle levinneen traumainformoidun työotteen malleista. Traumainformoitu työote ei ole yksittäinen työmenetelmä, vaan se on nimensä mukaisesti työn tekemisen tapa, jonka avulla pyritään ymmärtämään trauman erilaisia ilmenemistapoja ja kohtaamaan toiset ihmiset traumasta toipumista edistävällä tavalla ja uudelleentraumatisoitumista ehkäisten. Traumainformoidun työotteen yksi lähtökohdista on se, että lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ekologinen lähestymistapa tuo esiin sitä, miten traumasta toipumista voi tapahtua myös psykoterapian ja lääketieteellisen hoidon ulkopuolella.

Jos jokin tapahtuma, tai tapahtumasarja ylittää lapsen sieto- ja käsittelykyvyn, voi tästä seurata lapselle trauma. Trauma syntyy tilanteessa tai olosuhteissa, joissa yksilö kokee vakavaa fyysistä tai henkistä uhkaa, tai on hengenvaarassa. Aseellisen konfliktin laajat vaikutukset altistavat lapsen toksiselle stressille ja haitallisille kokemuksille sekä välittömästi, että pitkän aikavälin sisällä. Tämän lisäksi lapsen yksilöllinen tilanne, lapsen vanhempien hyvinvointi, sekä muut konfliktin epäsuorat vaikutukset johtavat siihen, että aseelliselle konfliktille altistuneilla lapsilla on muuta väestöä suurempi riski traumatisoitumiselle ja traumaperäiselle stressihäiriölle.

Tutkimusaineistosta nousi esille kuusi teemaa liittyen aseelliselle konfliktille altistuneen lapsen tukemiseen traumasta toipumisessa. Nämä teemat olivat lapsen perusturvallisuudesta ja perustarpeista huolehtiminen, lapsen huoltajien tukeminen, tuen tarjoaminen lapselle traumaan liittyvien tunteiden kanavoimiseen, lapsen yksilöllisten voimavaratekijöiden tukeminen, lapsen yhteisöllisten suojaavien tekijöiden tukeminen, sekä eettisten kysymysten tunnistaminen auttamiseen liittyen.

Kun kohdataan aseelliselle konfliktille altistunut lapsi, tulee pitää mielessä, että lapsen perusturvallisuudesta ja -tarpeista huolehtiminen on ensisijaista. Lapsen perusturvallisuuden yksi suurin tekijä on hänen vanhempansa ja aineiston perusteella lapsen huoltajien hyvinvointi on myös suoraan yhteydessä siihen, miten lapsi oireilee. Vanhemman oma traumaoireilu on yhteydessä siihen, että lapsella on enemmän oireilua ja toisaalta vanhemman osoittama resilienssi siirtyi myös lapsille.

Aineistosta oli löydettävissä yksilöön liittyviä resilienssitekijöitä, joita on mahdollista tukea esimerkiksi sosiaalityön keinoilla. Tällaisia yksilöllisiä voimavaratekijöitä on esimerkiksi toivon ylläpitäminen, sekä yksilön voimaannuttaminen toimijuuteen ja oman elämän suunnittelemiseen. Tärkeämpi rooli oli aineiston perusteella kuitenkin yhteisöön liittyvillä voimavaratekijöillä.

Kaikille aseellisille konfliktille altistuneille lapsille traumainterventiot eivät välttämättä sovi ensimmäiseksi auttamiskeinoksi. Traumainterventiot, joihin kuuluu esimerkiksi traumaattisista tapahtumista keskustelu, vaativat osallistujilta hyviä kielitaitoja ja omistautumista. Tällaiset interventiot voivat olla intensiivisiä kokemuksia sekä haastavia jos impulssikontrolli on lapsille vaikeaa. Fyysisiin aktiviteetteihin ja itsensä rauhoittamiseen keskittyvät interventiot saattavat olla erityisesti vastikään tapahtuneen trauman kohdalla parempia tapoja auttaa lasta saamaan riittävät tasot tunteiden hallintaan ennen kielelliseen ilmaisuun perustuvia interventioita.

Länsimainen käsitys siitä, mikä on toivotunlaista käyttäytymistä traumaattisen tapahtuman jälkeen voi vaikuttaa siihen, millä tavalla aseelliselle konfliktille altistuneita lapsia pyritään auttamaan. Joissain tapauksissa kulttuurisesti ymmärtämätön auttaminen voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia.