Asiakaskokemuksia osallisuuden merkityksestä aikuissosiaalityön kohtaamisissa

Abstract

Tutkielmani aiheena on tarkastella työikäisten eli 18–65-vuotiaiden sosiaalityön asiakkaiden osallisuuden toteutumisen merkitystä kohtaamisissa sosiaalityöntekijän kanssa. Asiakkaan osallisuuden vahvistaminen on yleisesti tunnistettu arvo ja tavoite, jota tuodaan esiin sosiaalityön eettisissä ohjeissa ja lainsäädännössä. Aikuissosiaalityö kohdistuu osattomuutta lisääviin sosiaalisiin ongelmiin, kuten sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen, köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, jonka vuoksi osallisuuden huomioiminen on tärkeää. Tutkielmani tavoitteena on tuoda esiin aikuissosiaalityön asiakkaan osallisuuden toteutumisen merkitystä asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välisissä kohtaamisissa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten aikuissosiaalityön asiakkaat kokevat osallisuuden merkityksen kohtaamisissa sosiaalityöntekijän kanssa? Tarkastelen aihetta asiakkaiden näkökulmasta, sillä haluan tuoda esiin heidän ääntänsä, jotta he tulisivat entistä enemmän kuulluksi ja nähdyksi.

Tutkielman teoreettisena näkökulmana on asiakkaan osallisuus ja dialoginen vuorovaikutus aikuissosiaalityön kontekstissa. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus eli laadullinen review-tutkimus. Tutkimuksen aineistona on 11 vertaisarvioituja tieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät työikäisten asiakkaiden kokemuksia osallisuuden toteutumisesta asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välisissä kohtaamisissa. Aineisto sisältää kahdeksan suomalaista ja kolme kansainvälistä julkaisua. Aineiston analysoinnissa käytän laadullista sisällönanalyysiä.

Analysoinnin perusteella muodostui neljä pääluokkaa: itsemääräämisoikeus ja arvostus, yhteistyön laatu, voimaantuminen ja yksilöllinen tuki. Osallisuuden toteutuminen nähtiin antavan asiakkaille mahdollisuuden tulla kuulluksi ja otetuksi vakavasti omassa elämässään. Tärkeäksi koettiin mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä päätöksiin. Yhteistyön laadun koettiin vahvistuvan, kun yhteistyötä tehtiin työntekijän kanssa. Tällöin työskentely koettiin mielekkäämmäksi ja vaikuttavammaksi. Osallisuuden toteutuminen vahvisti myös luottamusta asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välillä. Asiakkaan voimaantuminen ja itsetuntemuksen kokeminen vahvistui osallisuuden toteutuessa. Asiakkaan asenteet saattoivat joko edistää tai estää voimaantumisen kokemusta. Osallisuuden toteutuessa asiakkaat kokivat yksilöllisempää tukea, joka vastasi paremmin asiakkaan tarpeisiin ja toiveisiin. Osallisuuden toteutuminen nähtiin myös lisäävän asiakkaan motivaatiota ja sitoutumista sosiaalityön prosessiin. Kaiken kaikkiaan asiakkaan näkökulmasta osallisuuden toteutuminen edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja luo pohjaa voimaantumiselle. Osallisuus koetaan pääosin myönteisenä kokemuksena, joka voi vaikuttaa myönteisesti asiakkaan elämäntilanteeseen ja tulevaisuuteen. Aiheesta tarvitaan uutta tutkimusta, jotta saadaan lisää tietoa osallistavasta vuorovaikutuksesta ja pystytään vahvistamaan sitä entisestään työkäytännöksi organisaatiossa.