Itsemääräämisoikeuden lisääntyminen henkilökohtaisessa avussa uudessa vammaispalvelulaissa
Backman, Henri (2024)
Backman, Henri
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-03-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402272581
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402272581
Tiivistelmä
Tässä julkisoikeudellisessa tutkielmassa tarkastellaan itsemääräämisoikeuden lisääntymistä uudistuvassa vammaispalvelulaissa ja erityisesti henkilökohtaisessa avussa. Tutkielmassa määritellään, mistä itsemääräämisoikeus koostuu ja miten se näyttäytyy perus- ja ihmisoikeutena. Lisäksi määritellään vammaisuus, henkilökohtainen apu ja voimavararajaus. Nämä kaikki ovat tutkielman kannalta keskeisiä termejä. Tarkoituksena on perustella itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen avun suhdetta lainsäädännön, sen esitöiden sekä oikeustapauksien avulla. Lisäksi käytäntöön on haettu konkretiaa kyselyllä hyvinvointialueille. Tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmatiikkaa, mutta tutkielma sisältää myös oikeuspolitiikkaa sekä oikeussosiologiaa. Voidaan sanoa, että tutkielma on myös yhteiskunnallista oikeustutkimusta.
Itsemääräämisoikeus on perus- ja ihmisoikeus, joka perustuu säännöksiin oikeudesta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen ja yksityisyyden suojaan. Sitä pyritään parantamaan heikoimmassa asemassa kuten esimerkiksi vammaisten henkilöiden kohdalla. Uudessa voimaan tulevassa vammaispalvelulaissa on paljon itsemääräämisoikeutta lisääviä kohtia. Myös YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista kiinnittää tähän huomiota.
Vammaiset henkilöinä ovat yhdenvertaisia lain edessä ja heidät pitää kohdata tasavertaisina ihmisinä, eikä heidän vammansa kautta. Julkisen vallan tehtävänä on edistää perusoikeuksia ja sitä myötä myös itsemääräämisoikeutta. Julkinen valta myös tekee päätökset vammaisten henkilöiden palveluista kuten esimerkiksi henkilökohtaisesta avusta.
Henkilökohtainen apu on vammaisten henkilöiden subjektiivinen oikeus. Sitä kuitenkin rajoitetaan voimavaraedellytyksellä. Perusteluina käytetään heikommassa asemassa olevan suojaamista. Osa toiminnasta on myös paternalismia. Oikeuskäytäntö on ottanut matalan linjan voimavaraedellytyksen toteamiselle. Myös digitalisoituva yhteiskunta tarjoaa entistä enemmän apua lisäämään kykyä tehdä päätöksiä ja ymmärtämään vastuut. Myös julkisen vallan vastuulla on tukea ja valmentaa vammaisia henkilöitä, kuten myös omaa henkilökuntaansa yhdenvertaisuuden lisäämiseksi.
Uusi vammaispalvelu laki tarjoaa hyvän mahdollisuuden itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi vammaisten henkilöiden keskuudessa. Kuitenkin viranhaltijoiden päätökset ja tuleva oikeuskäytäntö näyttää mihin uomiin voimavaraedellytys ja henkilökohtaisen avun myöntäminen asettuvat. Myös käynnissä oleva itsemääräämisoikeuteen liittyvä lainsäädäntöuudistus on tärkeä saada valmiiksi, jotta tärkeä perusoikeus saadaan kirjattu lakiin.
Itsemääräämisoikeus on perus- ja ihmisoikeus, joka perustuu säännöksiin oikeudesta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen ja yksityisyyden suojaan. Sitä pyritään parantamaan heikoimmassa asemassa kuten esimerkiksi vammaisten henkilöiden kohdalla. Uudessa voimaan tulevassa vammaispalvelulaissa on paljon itsemääräämisoikeutta lisääviä kohtia. Myös YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista kiinnittää tähän huomiota.
Vammaiset henkilöinä ovat yhdenvertaisia lain edessä ja heidät pitää kohdata tasavertaisina ihmisinä, eikä heidän vammansa kautta. Julkisen vallan tehtävänä on edistää perusoikeuksia ja sitä myötä myös itsemääräämisoikeutta. Julkinen valta myös tekee päätökset vammaisten henkilöiden palveluista kuten esimerkiksi henkilökohtaisesta avusta.
Henkilökohtainen apu on vammaisten henkilöiden subjektiivinen oikeus. Sitä kuitenkin rajoitetaan voimavaraedellytyksellä. Perusteluina käytetään heikommassa asemassa olevan suojaamista. Osa toiminnasta on myös paternalismia. Oikeuskäytäntö on ottanut matalan linjan voimavaraedellytyksen toteamiselle. Myös digitalisoituva yhteiskunta tarjoaa entistä enemmän apua lisäämään kykyä tehdä päätöksiä ja ymmärtämään vastuut. Myös julkisen vallan vastuulla on tukea ja valmentaa vammaisia henkilöitä, kuten myös omaa henkilökuntaansa yhdenvertaisuuden lisäämiseksi.
Uusi vammaispalvelu laki tarjoaa hyvän mahdollisuuden itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi vammaisten henkilöiden keskuudessa. Kuitenkin viranhaltijoiden päätökset ja tuleva oikeuskäytäntö näyttää mihin uomiin voimavaraedellytys ja henkilökohtaisen avun myöntäminen asettuvat. Myös käynnissä oleva itsemääräämisoikeuteen liittyvä lainsäädäntöuudistus on tärkeä saada valmiiksi, jotta tärkeä perusoikeus saadaan kirjattu lakiin.