Computational Prediction of Impact Sound Insulation of a Timber Floor Based on Simulated Impact Force Excitation of the Standard Tapping Machine
Lietzén, Jesse (2024)
Lietzén, Jesse
Tampere University
2024
Rakennetun ympäristön tohtoriohjelma - Doctoral Programme in the Built Environment
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-03-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3341-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3341-6
Tiivistelmä
Askelääneneristävyys on yksi keskeisistä teknisistä ominaisuuksista, joka usein mitoittaa puuvälipohjien rakenteelliset kerrokset. Tästä syystä perinteisten arviointimenetelmien, kuten laboratorio- ja kenttämittausten lisäksi tutkijat ovat kehittäneet useampia strategioita askelääneneristävyyden laskentaan. Tämän tavoitteena on ollut puuvälipohjien askelääneneristävyyden ennustaminen mittausten sijaan. Viime aikoina tutkijoiden keskuudessa on herännyt kiinnostus myös puuvälipohjien askelääneneristävyyden simulointiin. Tähän pääasiallisesti sovellettu menetelmä on ollut elementtimenetelmä (FEM). Toistaiseksi tätä menetelmää on käytetty arvioimaan kokonaisten puuvälipohjien askelääneneristävyyttä lähinnä pienillä, alle 250 Hz taajuuksilla, mistä syystä vielä ei ole syntynyt täyttä käsitystä menetelmän soveltuvuudesta puuvälipohjien tutkimus- tai tuotekehityskäyttöön.
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia elementtimenetelmään perustuvan simulointiproseduurin soveltuvuutta puuvälipohjan askelääneneristävyyden arviointiin. Tarkkaan ottaen tutkimuksen tarkastelut rajattiin normalisoidun askeläänenpainetason Ln arviointiin laboratoriomittausasetelmaa vastaavassa laskennallisessa tilanteessa, jossa välipohja herätetään askeläänikojeella. Jotta tähän tavoitteeseen päästiin, tuli ratkaista kolme erillistä aliongelmaa. Näistä ensimmäisen yhteydessä tutkittiin kokeellisesti askeläänikojeen aiheuttamaa voimaherätettä erilaisilla puuvälipohjilla. Ensimmäisen tutkimuksen havaintoja ja siinä saatua mittausdataa käytettiin hyväksi tutkimuksen toisen aliongelman ratkaisemiseksi, jossa tarkasteltiin simulointimenetelmää herätteen määrittämiseksi. Kolmannessa osuudessa taas selvitettiin kokeellisesti lattianpäällysteiden suorituskykyä puuvälipohjilla.
Kokeellisten tutkimusten perusteella askeläänikojeen aiheuttama voimaheräte puuvälipohjilla riippuu välipohjan tyypistä ja luonnollisesti herätteeseen vaikuttaa myös lattianpäällyste. Havaitut herätteiden amplitudispektrin magnitudin eroavaisuudet olivat nähtävissä koko tutkitulla taajuusalueella, mutta erityisesti yli 500 Hz taajuuksilla. Kokeelliset tutkimukset osoittivat myös, että lattianpäällysteiden suorituskyky riippuu rakenteesta, jonka päälle päällyste on asennettu. Mitatut värähtelytasoerot erosivat toisistaan sekä puu- että betonilaattojen kesken. Yhtenä näihin eroavaisuuksiin vaikuttavana tekijänä on nimenomaan askeläänikojeen aiheuttamat erilaiset voimaherätespektrit eri välipohjilla. Tulosten perusteella lattianpäällysteiden askelääneneristävyyden parannus tulisi mitata puuvälipohjilla, kun niitä on tarkoitus käyttää puurakentamisessa.
Simulointityökaluksi askeläänikojeen voimaherätteen laskennalliseksi määrittämiseksi valikoitui eksplisiittistä aikaintegrointia hyödyntävä elementtimenetelmä. Simulointitulokset ristiinlaminoidulla puulaatalla (CLT) osoittivat, että menetelmä kykeni ennustamaan askeläänikojeen aiheuttaman herätteen ja selittämään mittauksissa havaittuja eroavaisuuksia tulosten välillä. Menetelmän yhteyteen luotua jälkikäsittelyproseduuria voitiin hyödyntää askeläänikojeen jatkuvaa toimintaa vastaavan pistevoiman määrittämiseen aika- ja taajuustasoissa.
Menetelmää askeläänikojeen aiheuttaman voimaherätteen määrittämiseksi sovellettiin myös normalisoidun askeläänenpainetason simuloinneissa kokonaiselle puuvälipohjalle sen kolmessa eri rakennusvaiheessa. Tulosten perusteella simulointiproseduurin avulla kyettiin ennustamaan kokonaisen välipohjan ja lattianpäällysteettömän välipohjan normalisoidun askeläänenpainetason Ln laboratoriomittaustulos 0–9 dB tarkkuudella tilanteessa, jossa tutkittujen puuvälipohjien tarkat materiaaliominaisuudet eivät olleet tiedossa. Askelääneneristävyyttä kuvaavien yksilukuarvojen Ln,w, Ln,w + CI ja Ln,w + CI,50–2500 ennustustarkkuus oli 0–4 dB. Ripalaatan tapauksessa Ln ja yksilukuarvot aliarvioituivat ja ne kyettiin ennustamaan 1–11 dB ja 4–5 dB tarkkuuksilla. Todennäköisenä syynä havaituille simulointi- ja mittaustulosten eroille pidettiin epävarmoja materiaaliominaisuuksia. Käytettyä menetelmää voidaan pitää tutkimus- ja tuotekehityskäyttöön soveltuvana, vaikkakin lisätutkimusten ja menetelmän jatkokehittämisen tarve on ilmeinen.
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia elementtimenetelmään perustuvan simulointiproseduurin soveltuvuutta puuvälipohjan askelääneneristävyyden arviointiin. Tarkkaan ottaen tutkimuksen tarkastelut rajattiin normalisoidun askeläänenpainetason Ln arviointiin laboratoriomittausasetelmaa vastaavassa laskennallisessa tilanteessa, jossa välipohja herätetään askeläänikojeella. Jotta tähän tavoitteeseen päästiin, tuli ratkaista kolme erillistä aliongelmaa. Näistä ensimmäisen yhteydessä tutkittiin kokeellisesti askeläänikojeen aiheuttamaa voimaherätettä erilaisilla puuvälipohjilla. Ensimmäisen tutkimuksen havaintoja ja siinä saatua mittausdataa käytettiin hyväksi tutkimuksen toisen aliongelman ratkaisemiseksi, jossa tarkasteltiin simulointimenetelmää herätteen määrittämiseksi. Kolmannessa osuudessa taas selvitettiin kokeellisesti lattianpäällysteiden suorituskykyä puuvälipohjilla.
Kokeellisten tutkimusten perusteella askeläänikojeen aiheuttama voimaheräte puuvälipohjilla riippuu välipohjan tyypistä ja luonnollisesti herätteeseen vaikuttaa myös lattianpäällyste. Havaitut herätteiden amplitudispektrin magnitudin eroavaisuudet olivat nähtävissä koko tutkitulla taajuusalueella, mutta erityisesti yli 500 Hz taajuuksilla. Kokeelliset tutkimukset osoittivat myös, että lattianpäällysteiden suorituskyky riippuu rakenteesta, jonka päälle päällyste on asennettu. Mitatut värähtelytasoerot erosivat toisistaan sekä puu- että betonilaattojen kesken. Yhtenä näihin eroavaisuuksiin vaikuttavana tekijänä on nimenomaan askeläänikojeen aiheuttamat erilaiset voimaherätespektrit eri välipohjilla. Tulosten perusteella lattianpäällysteiden askelääneneristävyyden parannus tulisi mitata puuvälipohjilla, kun niitä on tarkoitus käyttää puurakentamisessa.
Simulointityökaluksi askeläänikojeen voimaherätteen laskennalliseksi määrittämiseksi valikoitui eksplisiittistä aikaintegrointia hyödyntävä elementtimenetelmä. Simulointitulokset ristiinlaminoidulla puulaatalla (CLT) osoittivat, että menetelmä kykeni ennustamaan askeläänikojeen aiheuttaman herätteen ja selittämään mittauksissa havaittuja eroavaisuuksia tulosten välillä. Menetelmän yhteyteen luotua jälkikäsittelyproseduuria voitiin hyödyntää askeläänikojeen jatkuvaa toimintaa vastaavan pistevoiman määrittämiseen aika- ja taajuustasoissa.
Menetelmää askeläänikojeen aiheuttaman voimaherätteen määrittämiseksi sovellettiin myös normalisoidun askeläänenpainetason simuloinneissa kokonaiselle puuvälipohjalle sen kolmessa eri rakennusvaiheessa. Tulosten perusteella simulointiproseduurin avulla kyettiin ennustamaan kokonaisen välipohjan ja lattianpäällysteettömän välipohjan normalisoidun askeläänenpainetason Ln laboratoriomittaustulos 0–9 dB tarkkuudella tilanteessa, jossa tutkittujen puuvälipohjien tarkat materiaaliominaisuudet eivät olleet tiedossa. Askelääneneristävyyttä kuvaavien yksilukuarvojen Ln,w, Ln,w + CI ja Ln,w + CI,50–2500 ennustustarkkuus oli 0–4 dB. Ripalaatan tapauksessa Ln ja yksilukuarvot aliarvioituivat ja ne kyettiin ennustamaan 1–11 dB ja 4–5 dB tarkkuuksilla. Todennäköisenä syynä havaituille simulointi- ja mittaustulosten eroille pidettiin epävarmoja materiaaliominaisuuksia. Käytettyä menetelmää voidaan pitää tutkimus- ja tuotekehityskäyttöön soveltuvana, vaikkakin lisätutkimusten ja menetelmän jatkokehittämisen tarve on ilmeinen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4862]