Medication in Adult-Onset Asthma : Focus on adherence, inhaled corticosteroids, and short-acting β2-agonists
Vähätalo, Iida (2024)
Vähätalo, Iida
Tampere University
2024
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-03-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3359-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3359-1
Tiivistelmä
Astma on krooninen tulehduksellinen sairaus, jota esiintyy maailmanlaajuisesti yli 300 miljoonalla ihmisellä, muodostaen merkittävän taakan sekä yhteiskunnille että yksilöille. Aikuisiällä alkaneessa astmassa saavutetaan harvoin remissio, minkä vuoksi sitä hoidetaan pitkäaikaislääkityksellä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että potilaiden hoitoon sitoutuminen ei ole riittävää, sillä potilaat käyttävät alle 50 % heille määrätyistä hoitavista lääkkeistä (inhalaatiosteroidi). Sitoutumista inhalaatiosteroidihoitoon on kuitenkin aiemmin tutkittu vain lyhyissä seurantatutkimuksissa, minkä vuoksi ei tiedetä, miten yksilön lääkehoitoon sitoutuminen vaihtelee pitkäaikaisessa hoidossa tai toisaalta eroaako pitkäaikaiseen hoitoon sitoutuminen yksilöiden välillä.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on selvittää aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavien potilaiden lääkekäyttöä, heidän sitoutumistaan inhalaatiosteroidihoitoon ja hoitoon sitoutumisen vaihtelua pitkäaikaisessa seurannassa. Lisäksi tavoitteena on arvioida tekijöitä, jotka liittyvät huonossa hoitotasapainossa olevaan astmaan ja selvittää missä suhteessa potilaat käyttävät hoitavaa ja avaavaa astmalääkettä.
Väitöskirjan aineisto koostuu 12-vuotisen Seinäjoki Adult Asthma Study (SAAS)
-seurantatutkimuksen potilaista (n=203), joilla diagnosoitiin uusi aikuisiällä alkanut astma. Potilaiden astmaan liittyvät käynnit ja lääkitystiedot kerättiin sairaskertomuksista. Apteekista toimitettujen hoitavien (inhalaatiosteroidi) ja nopeavaikutteisten avaavien (β2-agonisti) lääkkeiden ostotiedot saatiin Kansaneläkelaitokselta, jonka rekisteriin tallentuvat kaikki suomalaisista apteekeista tehdyt korvatut astmalääkeostot. Vertaamalla potilaille määrättyjä annoksia potilaan apteekista hakemiin määriin ([ug toimitetut / ug määrätyt]x100) oli mahdollista arvioida yksittäisen potilaan sitoutumista inhalaatiosteroidihoitoon vuosittain sekä kumulatiivisesti 12 vuoden seurannan aikana. Potilaiden nopeavaikutteisten avaavien lääkkeiden ostot 12 vuoden seurannan ajalta laskettiin yhteen ja saatu summa jaettiin 150, jotta se ilmaisee vakioinhalaattorin kokoa, joka sisältää 150 annosta. Runsaan avaavan lääkkeen käytön raja-arvoksi määritettiin vähintään 36 ostettua vakioinhalaattoria 12 vuoden seurannan aikana, mikä vastaa keskimäärin vähintään kolmea inhalaattoria vuodessa. Potilaiden astman hoitotasapaino määritettiin kansainvälisen astmahoitosuosituksen (the Global Initiative for Asthma 2010) mukaan.
Uutta aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavat potilaat sitoutuivat suhteellisen hyvin (keskimäärin 69 %) 12 vuoden inhalaatiosteroidihoitoon. Kun potilaat ryhmiteltiin astman hoitotasapainon perusteella, huonossa hoitotasapainossa oleville määrättiin korkeampia inhalaatiosteroidiannoksia verrattuna osittaisessa tai hyvässä hoitotasapainossa oleviin potilaisiin. Potilaat, joiden astma ei ollut hoitotasapainossa, sitoutuivat inhalaatiosteroidihoitoonsa keskimäärin paremmin (76 %) 12 vuoden aikana kuin hyvässä hoitotasapainossa olevat potilaat (63 %). Potilaista niillä, joiden astma ei ollut hoitotasapainossa ja jotka sitoutuivat inhalaatiosteroidihoitoon huonommin (<80 %), keuhkofunktio (uloshengityksen sekuntikapasiteetti) laski nopeammin kuin paremmin hoitoon sitoutuneilla (≥80 %) potilailla. Aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavista potilaista vain harva (10 %) käytti paljon nopeavaikutteista avaavaa lääkettä. Korkeat oirepisteet kansainvälisesti käytetyssä kyselyssä (Airways Questionnaire 20) ja lihavuus (painoindeksi ≥30) diagnoosikäynnillä ennustivat pitkäaikaista runsasta avaavan lääkkeen käyttöä.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavien potilaiden sitoutuminen pitkäaikaiseen inhalaatiosteroidihoitoon oli kohtalaisen hyvällä tasolla ja toisaalta nopeavaikutteisen avaavan lääkkeen runsas käyttö oli harvinaista. Huonompi hoitoon sitoutuminen (<80 %) liittyi nopeampaan keuhkojen toiminnan heikkenemiseen pitkällä aikavälillä, mikä korostaa potilaan inhalaatiosteroidihoitoon sitoutumisen merkitystä. Toisaalta, vaikka huonossa hoitotasapainossa olevat potilaat sitoutuivat hyvin korkea-annoksiseen inhalaatiosteroidihoitoon, se ei ollut riittävä parantamaan näiden potilaiden astman hallintaa. Mahdollinen selitys voi olla matalampi tyypin 2 tulehduksen aste, minkä vuoksi vaste inhalaatiosteroideille jää vähäisemmäksi. Näin ollen tälle potilasryhmälle tulisi harkita inhalaatiosteroidiannoksien pienentämistä ja keskittyä yksilöllisempien farmakologisten ja ei-farmakologisten hoitovaihtoehtojen kehittämiseen.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on selvittää aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavien potilaiden lääkekäyttöä, heidän sitoutumistaan inhalaatiosteroidihoitoon ja hoitoon sitoutumisen vaihtelua pitkäaikaisessa seurannassa. Lisäksi tavoitteena on arvioida tekijöitä, jotka liittyvät huonossa hoitotasapainossa olevaan astmaan ja selvittää missä suhteessa potilaat käyttävät hoitavaa ja avaavaa astmalääkettä.
Väitöskirjan aineisto koostuu 12-vuotisen Seinäjoki Adult Asthma Study (SAAS)
-seurantatutkimuksen potilaista (n=203), joilla diagnosoitiin uusi aikuisiällä alkanut astma. Potilaiden astmaan liittyvät käynnit ja lääkitystiedot kerättiin sairaskertomuksista. Apteekista toimitettujen hoitavien (inhalaatiosteroidi) ja nopeavaikutteisten avaavien (β2-agonisti) lääkkeiden ostotiedot saatiin Kansaneläkelaitokselta, jonka rekisteriin tallentuvat kaikki suomalaisista apteekeista tehdyt korvatut astmalääkeostot. Vertaamalla potilaille määrättyjä annoksia potilaan apteekista hakemiin määriin ([ug toimitetut / ug määrätyt]x100) oli mahdollista arvioida yksittäisen potilaan sitoutumista inhalaatiosteroidihoitoon vuosittain sekä kumulatiivisesti 12 vuoden seurannan aikana. Potilaiden nopeavaikutteisten avaavien lääkkeiden ostot 12 vuoden seurannan ajalta laskettiin yhteen ja saatu summa jaettiin 150, jotta se ilmaisee vakioinhalaattorin kokoa, joka sisältää 150 annosta. Runsaan avaavan lääkkeen käytön raja-arvoksi määritettiin vähintään 36 ostettua vakioinhalaattoria 12 vuoden seurannan aikana, mikä vastaa keskimäärin vähintään kolmea inhalaattoria vuodessa. Potilaiden astman hoitotasapaino määritettiin kansainvälisen astmahoitosuosituksen (the Global Initiative for Asthma 2010) mukaan.
Uutta aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavat potilaat sitoutuivat suhteellisen hyvin (keskimäärin 69 %) 12 vuoden inhalaatiosteroidihoitoon. Kun potilaat ryhmiteltiin astman hoitotasapainon perusteella, huonossa hoitotasapainossa oleville määrättiin korkeampia inhalaatiosteroidiannoksia verrattuna osittaisessa tai hyvässä hoitotasapainossa oleviin potilaisiin. Potilaat, joiden astma ei ollut hoitotasapainossa, sitoutuivat inhalaatiosteroidihoitoonsa keskimäärin paremmin (76 %) 12 vuoden aikana kuin hyvässä hoitotasapainossa olevat potilaat (63 %). Potilaista niillä, joiden astma ei ollut hoitotasapainossa ja jotka sitoutuivat inhalaatiosteroidihoitoon huonommin (<80 %), keuhkofunktio (uloshengityksen sekuntikapasiteetti) laski nopeammin kuin paremmin hoitoon sitoutuneilla (≥80 %) potilailla. Aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavista potilaista vain harva (10 %) käytti paljon nopeavaikutteista avaavaa lääkettä. Korkeat oirepisteet kansainvälisesti käytetyssä kyselyssä (Airways Questionnaire 20) ja lihavuus (painoindeksi ≥30) diagnoosikäynnillä ennustivat pitkäaikaista runsasta avaavan lääkkeen käyttöä.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavien potilaiden sitoutuminen pitkäaikaiseen inhalaatiosteroidihoitoon oli kohtalaisen hyvällä tasolla ja toisaalta nopeavaikutteisen avaavan lääkkeen runsas käyttö oli harvinaista. Huonompi hoitoon sitoutuminen (<80 %) liittyi nopeampaan keuhkojen toiminnan heikkenemiseen pitkällä aikavälillä, mikä korostaa potilaan inhalaatiosteroidihoitoon sitoutumisen merkitystä. Toisaalta, vaikka huonossa hoitotasapainossa olevat potilaat sitoutuivat hyvin korkea-annoksiseen inhalaatiosteroidihoitoon, se ei ollut riittävä parantamaan näiden potilaiden astman hallintaa. Mahdollinen selitys voi olla matalampi tyypin 2 tulehduksen aste, minkä vuoksi vaste inhalaatiosteroideille jää vähäisemmäksi. Näin ollen tälle potilasryhmälle tulisi harkita inhalaatiosteroidiannoksien pienentämistä ja keskittyä yksilöllisempien farmakologisten ja ei-farmakologisten hoitovaihtoehtojen kehittämiseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]