Itsepuolustus ja aggressio, laillinen ja laiton voima, Ukraina ja Venäjä eli me ja he: Post-strukturalistinen analyysi Yhdysvaltain oikeutuksesta varustaa Ukrainaa rypäleammuksilla

Abstract

Kandidaatintutkielma tarkastelee post-strukturalistisen viitekehyksen kautta, miten Yhdysvallat oikeuttaa rypäleammusten lähettämisen Ukrainaan hyödyntäen oikeutetun sodan teorian periaatteita. Yhdysvaltain päätöksen seurauksena sodan molemmat osapuolet käyttävät kiistanalaisina pidettyjä aseita. Samalla rypäleammusten käyttö nähdään kuitenkin enemmän legitiiminä Ukrainan toimesta, kun taas niiden käyttö Venäjän toimesta tuomitaan. Rypäleammusten kiistanalaisuus perustuu niiden sotilaalliseen tehokkuuteen ja humanitaarisiin haittavaikutuksiin. Tutkielman tavoitteena ei kuitenkaan ole kritisoida sodan osapuolia tai Yhdysvaltoja, vaan tuoda esille sodan oikeutukseen liittyviä monimutkaisia kysymyksiä.

Tutkielman kantavana tekijänä on hierarkkinen vastakkainasettelu itsepuolustuksen ja aggression sekä laillisen ja laittoman voimankäytön välillä, mihin rypäleammusten lähettämisen oikeutus perustuu. Aineistona toimii kolme Yhdysvaltain hallinnon ulostuloa rypäleammusten lähettämisen suhteen. Tutkielman post-strukturalistisen viitekehyksen mukaisesti teoriaa ja menetelmää ei erota toisistaan, vaan post-strukturalistinen kehys tarkastelee primääriaineistosta nousevaa oikeutetun sodan teoriaa. Oikeutetun sodan teoria on 2000 vuotta vanha keskustelu sodan legitimiteetistä, joka on kiteytynyt tiettyjen periaatteiden ympärille. Näistä tutkielman kannalta keskeiset periaatteet ovat jus ad bellum eli sodan aloittamisen oikeutus sekä jus in bello eli sodan oikeussäännöt. Post-strukturalistinen viitekehys hyödyntää dekonstruktiota, jossa keskeisenä on hierarkkinen dualismi kahden vastakkaisen termin välillä. Tämän dualismin kautta eri määritelmät muodostuvat. Tässä tutkielmassa nämä tarkasteltavat termit ovat itsepuolustus ja aggressio sekä laillinen ja laiton voima.

Tutkielman analyysi tarkastelee aluksi, miten itsepuolustusta tekevän Ukrainan ja aggressiota tekevän Venäjän välille voidaan asettaa hierarkkinen asetelma itsepuolustuksen periaatteen kautta. Tällöin sodan eri osapuolet voidaan asettaa epätasa-arvoiseen asemaan, riippuen siitä, menetetäänkö oikeus fundamentaaliseen suojeluun syyllistymällä tappamisen toimintaan. Tämän jälkeen tutkielma tarkastelee, miten tätä hierarkiaa syvennetään erottamisen prosessilla, jossa lailliseksi voimankäytöksi määritetty itsepuolustus asetetaan kritiikin yläpuolelle, kun taas laittomaksi voimankäytöksi määritetty aggressio asetetaan suhteessa alisteiseen asemaan. Tällöin rypäleammusten oikeutus voidaan perustaa fundamentaaliseen hierarkiaan itsepuolustusta tekevän Ukrainan ja aggressiota tekevän Venäjän välillä. Lopuksi tutkielma tuo esille, miten oikeutetun sodan teoria itsessään mahdollistaa teon oikeutuksen. Tämän taustalla on toisaalta teorian perusoletus oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden rinnastamisesta, ja toisaalta oletus siitä, että sodassa itsessään on jotain oikeudenmukaista, kunhan se on sääntöjen määräämää toimintaa. Tällöin Yhdysvaltain oikeutusta rypäleammusten lähettämisestä voidaan tarkastella kriittisesti.