Provision of Acute Care Services During the COVID-19 Pandemic in Finland
Jäntti, Saara (2024)
Jäntti, Saara
Tampere University
2024
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3327-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3327-0
Tiivistelmä
Suomessa ensimmäinen COVID-19-tapaus raportoitiin tammikuussa 2020. Tämän jälkeen COVID-19-tapausten määrä kasvoi nopeasti ja Suomen hallitus julisti hätätilan 16. maaliskuuta 2020 johtaen useisiin rajoituksiin. Seuraavia pandemia- aaltoja nähtiin vuosina 2020 ja 2021. Pandemian myöhemmissä vaiheissa alueellisia rajoituksia otettiin tarvittaessa käyttöön kansallisen sulkutilan sijaan. COVID-19- pandemian aikana ensiavun käyntimäärät vähenivät Suomessa verrattuna edellisiin vuosiin. Lisäksi päivystyksellisten ja elektiivisten leikkausten määrät vähenivät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida COVID-19-pandemian vaikutuksia suurten päivystysten käyntimääriin ja päivystyksellisiin leikkauksiin ensimmäisen ja toisen COVID-19 aallon aikana Suomessa.
Tämä tutkimus suoritettiin kolmessa suuressa sairaalassa Suomessa: Tampereen yliopistollinen sairaala, Mikkelin keskussairaala ja Keski-Suomen keskussairaala. Ensiapukäynnit sekä päivystykselliset leikkaukset aikuispotilailla (18-vuotiaat ja sitä vanhemmat) kerättiin osallistuvien sairaaloiden potilastietojärjestelmistä käyttäen ICD-10 diagnoosikoodeja (ICD-10) sekä kirurgisten toimenpiteiden NOMESCO- koodeja (NCSP). Tiedot kerättiin vuosilta 2017–2020. Tutkimuksessa 5 mukaan otettiin myös vuosi 2021.
Sulkutilan julkistamisen jälkeen keväällä 2020 ensiapukäynnit vatsakivun, selkäkivun ja aivovammojen vuoksi vähenivät. Vatsakipukäyntien ilmaantuvuus oli alhaisin maaliskuussa (IRR 0,83, 95 % luottamusväli: 0,76–0,90) sulkutilan alettua Suomessa. Samankaltaisia havaintoja tehtiin selkäkipukäynneistä, joissa ilmaantuvuus oli alhaisin maaliskuussa (IRR 0,67, 95 % luottamusväli: 0,57–0,78). Ensiapukäynnit aivovammojen vuoksi lähtivät laskuun maaliskuussa (IRR 0,86, 95 % luottamusväli: 0,73–1,02) ja alin ilmaantuvuus nähtiin huhtikuussa (IRR 0,83, 95 % luottamusväli: 0,68–1,01). Sulkutilan päätyttyä ilmaantuvuus palautui aiempien vuosien tasolle. Seuraava lasku nähtiin toisen pandemia-aallon aikana marras-joulukuussa 2020. Päivystyksellisten vatsaleikkausten ilmaantuvuus pysyi edellisten vuosien tasolla ensimmäisen pandemia-aallon aikana, mutta laski joulukuussa 2020 toisen tautiaallon aikana (IRR 0,84, 95 % luottamusväli: 0,71–1,00). Päivystyksellisten selkäleikkausten ilmaantuvuudessa ei havaittu muutoksia COVID-19 pandemian aikana vuonna 2020. Traumaattisten kraniotomioiden ja kraniektomioiden ilmaantuvuus väheni ensimmäisen pandemia-aallon aikana huhtikuussa (IRR 1,90, 95 % luottamusväli: 0,54–6,75). Toisen pandemia-aallon aikana ilmaantuvuus pysyi samalla tasolla aiempiin vuosiin verrattuna.
Tehohoitoa tarvitsevien potilaiden määrä väheni kansallisen sulkutilan aikana vuonna 2020 verrattuna edellisiin vuosiin. Helmikuussa tehohoitoon otettujen potilaiden IRR oli 1,02 (95 % luottamusväli: 0,89–1,18) ja laski sulkutilan aikana ollen 0,78 (95 % luottamusväli: 0,67–0,90) maaliskuussa. Sulkutilan jälkeen ilmaantuvuus palautui edellisvuosien tasolle ja pysyi siellä vuoden loppuun saakka. Vuonna 2021 tehohoitoon otettujen potilaiden ilmaantuvuus pysyi samalla tasolla kuin edellisinä vuosina. COVID-positiivisten potilaiden määrä tehohoidossa pysyi alhaisena koko pandemian ajan. Vuonna 2020 koronainfektion vuoksi tehohoidossa oli 110 potilasta (2,5 % kaikista tehohoitoon otetuista) ja vuonna 2021 koronapotilaiden määrä tehohoidossa oli 141 potilasta (2,9 % kaikista tehohoitoon otetuista).
Yhteenvetona tässä tutkimuksessa havaittiin, että ensiavun käyntimäärät ja tehohoitopotilaiden määrä väheni COVID-19 pandemian ja kansallisen sulkutilan aikana Suomessa vuonna 2020. Uusi lasku ensiavun käyntimäärissä nähtiin vuoden 2020 lopussa toisen pandemia-aallon aikana. Traumaattisten kraniotomioiden ja kraniektomioiden ilmaantuvuus laski COVID-19 pandemian aikana, kun taas päivystyksellisten vatsa- ja selkäleikkausten ilmaantuvuus pysyi samalla tasolla kuin edellisinä vuosina.
Tämä tutkimus suoritettiin kolmessa suuressa sairaalassa Suomessa: Tampereen yliopistollinen sairaala, Mikkelin keskussairaala ja Keski-Suomen keskussairaala. Ensiapukäynnit sekä päivystykselliset leikkaukset aikuispotilailla (18-vuotiaat ja sitä vanhemmat) kerättiin osallistuvien sairaaloiden potilastietojärjestelmistä käyttäen ICD-10 diagnoosikoodeja (ICD-10) sekä kirurgisten toimenpiteiden NOMESCO- koodeja (NCSP). Tiedot kerättiin vuosilta 2017–2020. Tutkimuksessa 5 mukaan otettiin myös vuosi 2021.
Sulkutilan julkistamisen jälkeen keväällä 2020 ensiapukäynnit vatsakivun, selkäkivun ja aivovammojen vuoksi vähenivät. Vatsakipukäyntien ilmaantuvuus oli alhaisin maaliskuussa (IRR 0,83, 95 % luottamusväli: 0,76–0,90) sulkutilan alettua Suomessa. Samankaltaisia havaintoja tehtiin selkäkipukäynneistä, joissa ilmaantuvuus oli alhaisin maaliskuussa (IRR 0,67, 95 % luottamusväli: 0,57–0,78). Ensiapukäynnit aivovammojen vuoksi lähtivät laskuun maaliskuussa (IRR 0,86, 95 % luottamusväli: 0,73–1,02) ja alin ilmaantuvuus nähtiin huhtikuussa (IRR 0,83, 95 % luottamusväli: 0,68–1,01). Sulkutilan päätyttyä ilmaantuvuus palautui aiempien vuosien tasolle. Seuraava lasku nähtiin toisen pandemia-aallon aikana marras-joulukuussa 2020. Päivystyksellisten vatsaleikkausten ilmaantuvuus pysyi edellisten vuosien tasolla ensimmäisen pandemia-aallon aikana, mutta laski joulukuussa 2020 toisen tautiaallon aikana (IRR 0,84, 95 % luottamusväli: 0,71–1,00). Päivystyksellisten selkäleikkausten ilmaantuvuudessa ei havaittu muutoksia COVID-19 pandemian aikana vuonna 2020. Traumaattisten kraniotomioiden ja kraniektomioiden ilmaantuvuus väheni ensimmäisen pandemia-aallon aikana huhtikuussa (IRR 1,90, 95 % luottamusväli: 0,54–6,75). Toisen pandemia-aallon aikana ilmaantuvuus pysyi samalla tasolla aiempiin vuosiin verrattuna.
Tehohoitoa tarvitsevien potilaiden määrä väheni kansallisen sulkutilan aikana vuonna 2020 verrattuna edellisiin vuosiin. Helmikuussa tehohoitoon otettujen potilaiden IRR oli 1,02 (95 % luottamusväli: 0,89–1,18) ja laski sulkutilan aikana ollen 0,78 (95 % luottamusväli: 0,67–0,90) maaliskuussa. Sulkutilan jälkeen ilmaantuvuus palautui edellisvuosien tasolle ja pysyi siellä vuoden loppuun saakka. Vuonna 2021 tehohoitoon otettujen potilaiden ilmaantuvuus pysyi samalla tasolla kuin edellisinä vuosina. COVID-positiivisten potilaiden määrä tehohoidossa pysyi alhaisena koko pandemian ajan. Vuonna 2020 koronainfektion vuoksi tehohoidossa oli 110 potilasta (2,5 % kaikista tehohoitoon otetuista) ja vuonna 2021 koronapotilaiden määrä tehohoidossa oli 141 potilasta (2,9 % kaikista tehohoitoon otetuista).
Yhteenvetona tässä tutkimuksessa havaittiin, että ensiavun käyntimäärät ja tehohoitopotilaiden määrä väheni COVID-19 pandemian ja kansallisen sulkutilan aikana Suomessa vuonna 2020. Uusi lasku ensiavun käyntimäärissä nähtiin vuoden 2020 lopussa toisen pandemia-aallon aikana. Traumaattisten kraniotomioiden ja kraniektomioiden ilmaantuvuus laski COVID-19 pandemian aikana, kun taas päivystyksellisten vatsa- ja selkäleikkausten ilmaantuvuus pysyi samalla tasolla kuin edellisinä vuosina.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4929]