Saatana ja eletty usko Ahvenanmaan 1666–1678 noitaoikeudenkäynneissä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelen uuden ajan alun ahvenanmaalaisten arkista uskonnon harjoittamista. Tarkastelun linssinä toimii Ahvenanmaan 1666–1678 noitaoikeudenkäynnit ja niistä syntyneet asiakirjat. Oikeudenkäyntien kautta pyrin tarkastelemaan noitasyytettyjen kertomuksia Saatanasta, ja sen kohtaamisesta, sekä noituudesta, taikomisesta ja noitasapateista. Näiden kautta muodostamaan kuvaa ihmisten arkisesta uskonnonharjoittamisesta. Tutkimusmateriaalinani käyttämiä renovoituja tuomiokirjoja tarkastelen diskurssianalyysin kautta, keskittyen juuri ihmisten käyttämään kieleen ja puheenvuoroihin. Noitasyytettyjen puheenvuoroja tutkin vastavuoroisuusperiaatteen kautta, jolloin pyrin tekemään ymmärrettäväksi ihmisten välisten palvelusten merkityksen myös Saatanan kohdalla. Kokonaisuudessaan tutkin noituutta ja noitaoikeudenkäyntejä eletyn uskon kautta, jolloin uskonto ei ole jotain ylhäältä annettua, vaan muodostuu ihmisten jokapäiväisen toiminnan kautta ja omaa ihmisille läheisiä jokapäiväisiä merkityksiä.

Muulle Euroopalle poikkeuksellisesti Ahvenanmaan noitakertomuksissa esiintyy juuri Saatanan hahmo. Tämä tavataan hyvin arkisissa tilanteissa töitten keskellä, jossa tämä tulee lupaamaan ihmiselle palvelusta, yleensä taloudellisen hyödyn muodossa, josta vastineeksi tämä haluaa ihmisen muodostavan liiton tämän kanssa. Näin saatanan ja ihmisen välilläkin toteutuu eräänlainen vastavuoroisuuden periaate, joka heijastuu ympäröivästä yhteiskunnasta. Ulkomuodoltaan Saatana kuvattiin joko ihmismäiseksi tummaksi ja suureksi hahmoksi tai eläimeksi, kissaksi tai erityisesti tummaksi suureksi koiraksi. Noitasyytettyjen tunnustuksissa kokonaisuudessaan motivaationa nousee keskeiseksi taloudellisen hyödyn tavoittelu: noituus voitiin kieltää kiistämällä saavutettu hyöty tai hyödyn saamatta jäämisen kautta kuvata noitasyytetty Saatanan huijaamaksi tulleena. Kokonaisuudessaan noitakertomuksista selvisi, että ihmiset kykenivät ja yhdistivät arkista kokemusta ja uskontoa keskenään. Saatanaa kuvataan arkisissa tilanteissa, mutta raamatullisen kuvaston kautta. Tumma demoninen hahmo yhdistää mustan pahuuden symbolina, että arkiyhteisön auktoriteettien värinä. Noitien kokoontumispaikassa Blåkullassa kuvataan olevan myös suuri ja työnkiireinen kartano, joka muistuttaa yhtä lailla arkielämän virkamiesten asumusta. Ihmiset selkeästi yhdistivät ja tekivät ymmärrettäväksi uskontoa oman arkikokemuksensa kautta ja muuttivat sitä omaan arkikokemukseensa sopivaksi, joka näkyy mm. lievempänä suhtautumisena taikuuteen kuin kirkon auktoriteetit.

Ahvenanmaan noitaoikeudenkäynnit ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde, koska ne eivät vastaa täysin mantereella nykysuomen tai Ruotsin alueella tapahtuneita noitaoikeudenkäyntejä. Noitakertomuksissa esiintyvät demoniset hahmot ja niiden teot ovat myös jääneet aikaisemmin vähäisemmälle huomiolle. Noitaoikeudenkäynneissä esiintyneitä kertomuksia ei myöskään ole vielä paljoa tutkittu eletyn uskon näkökulmasta.