Translation Revision as Part of Cognitive Translatorial Collaboration : Creativity under pressure

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä asiatekstikäännösten revisoinnista tilanteisena toimintana, joka on osa yhteistyönä toteutettua kääntämisen prosessia ja jota muovaavat sekä projektikohtaiset tekijät että revisoijan käytettävissä olevat artefaktit, esimerkiksi työkaluohjelmistot sekä muut materiaaliset ja digitaaliset artefaktit. Tärkeimpänä teoreettisena lähestymistapana on sosiaalisesti jaetun (hajautetun) kognition teoria (socially distributed cognition, SDC). SDC on tilanteisen kognitioteorian (situated cognition) haara, josta käytetään myös nimityksiä kehollinen (embodied) kognitio ja 4EA-kognitio; 4EA on lyhenne sanoista embodied, embedded, enacted, extended ja affective. Tilanteisen kognitioteorian kanssa yhteensopivilla menetelmillä on selvitetty, miten kognitiivinen yhteistyö muotoutuu ja toteutuu järjestelmässä, joka koostuu kääntäjästä ja revisoijasta. Näin on saatu uutta tietoa käännöspalvelujen tuotannon prosesseista ja käytännöistä.

Ensimmäinen väitöskirjaan sisältyvistä neljästä artikkelista kartoittaa kielipalveluyritysten revisointitoimintoja, mukaan lukien revisoijan tehtävänkuva ja päätösvallan jakautuminen. Toisessa artikkelissa tarkastellaan taustatekijöiden vaikutusta siihen, mikä on revisoijan rooli yhteistyönä tapahtuvassa käännösten tuotannossa. Kolmannessa artikkelissa kuvataan kääntäjän ja revisoijan yhteistä luovaa prosessia ja viestintäkanavia. Artikkeli nostaa esiin revisointitiedoston merkityksen viestinnän välineenä ja osoittaa, miten tämä digitaalinen artefakti toimii kognitiivisen yhteistyön rakentumisen paikkana. Neljännessä artikkelissa kehitetään tutkimusmenetelmiä revisointitiedoston hyödyntämiseen kognitiivisen etnografian aineistona. Tiedostoa analysoidaan kahdella menetelmällä: artefaktianalyysin avulla sekä systeemis-funktionaalisen diskurssianalyysin keinoin. Jälkimmäisessä selvitetään lingvistisen aineiston avulla, miten kääntäjän ja revisoijan välinen kognitiivinen työ jakautuu.

Väitöskirjan osatutkimuksissa on käytetty pääosin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Monipuolisen aineistokokonaisuuden avulla kohdetta on voitu tarkastella useista eri näkökulmista. Laadullisten tulosten tueksi on esitetty joitakin määrällisiä tuloksia, mutta koska aineistot eivät ole laajuudeltaan ja rakenteeltaan soveltuvia varsinaiseen kvantitatiiviseen analyysiin, näiden tulosten pohjalta ei voida tehdä yleistyksiä. Aineistonkeruumenetelminä on käytetty kyselytutkimusta, käännösalan ammattilaisten haastatteluja, simuloituja revisointitilanteita sekä autenttisen tekstiaineiston kokoamista. Tavoitteena on ollut triangulaatio monipuolisen aineiston avulla. Jokaisessa osatutkimuksessa on käytetty yhtä tai useampaa näistä aineistoista.

Väitöskirjan päätulokset liittyvät kahteen aihealueeseen: ensinnäkin kääntäjän ja revisoijan välisen kognitiivisen yhteistyön luonteeseen ja piirteisiin ja toiseksi tähän yhteistyöhön vaikuttaviin prosesseihin ja olosuhteisiin. Yhteistyö on peruslaadultaan joustavaa, luottamukseen perustuvaa ja eri osa-alueilla toisiaan täydentävää. Tiimien kokoonpano, eri työtehtävien laajuus ja tavoitteet sekä osapuolten osaamisprofiilit ja toisiaan täydentävät ominaisuudet joustavat tuotannon työnkuluissa esiintyvän vaihtelun mukaan. Joustavuutta on myös siinä, miten osallistujat käyttävät toimijuuttaan ja neuvottelevat päätösvallan jakautumisesta. Luottamus kääntäjään on merkittävässä osassa, kun revisoijat määrittävät käännösten muokkaamiseen liittyvän toimijuutensa rajoja. Luottamuksen rikkoutuminen vaikuttaa revisoijan toimintaan. Kääntäjän ja revisoijan osaamisprofiilien yhteensopivuus on usein keskeinen työn onnistumisen tekijä: jos toisen osapuolenosaamisprofiilissa tai kokemuksessa on jokin olennainen heikkous, toisella osapuolella tulisi olla vastaava vahvuus. Revisoijan tulee lisäksi kyetä tunnistamaan kääntäjän vahvuudet ja heikkoudet oikein, jotta hän osaa korjata tekstistä tarpeelliset seikat eikä tee muutoksia, jotka heikentävät käännöksen laatua.

Tutkimuksessa on pohdittu kognitiivisen yhteistyön luonnetta ja piirteitä myös kääntämisen kokonaisprosessiin liittyvän luovuuden kannalta. Käännösten tuotannon jaettu työprosessi, jossa kääntäjä ja revisoija/editoija yhdessä toimivat, on kuvattu luovana prosessina, joka sisältää toistuvia, osapuolten erikseen ja yhdessä suorittamia divergentin ja konvergentin ajattelun vaiheita. Kääntämiseen liittyvä divergentti ja konvergentti ajattelu tarkoittaa käännösratkaisujen ehdottamista ja arviointia sekä hyväksymistä tai hylkäämistä. Luovuutta on käsitelty myös siitä näkökulmasta, millaista luovuutta eri tekstilajit vaativat kääntäjältä ja revisoijalta. Analyysien perusteella on havaittu, että joissakin teksteissä painottuu sujuvuus, jonka saavuttaminen vaatii usein laajaa vaihtelevien kielellisten rakenteiden harkintaa ja valintaa. Tällöin lähtötekstin ja kohdetekstin välille syntyy lukuisia leksikkokieliopillisia eroja. Toisissa teksteissä taas painottuu käännöksen tarkkuus. Nämä tekstit voidaan usein kääntää suoremmin, jolloin leksikkokieliopillisia eroja muodostuu vähemmän.

Väitöskirjan tulosten toinen keskeinen aihealue liittyy yhteistyön taustalta tunnistettaviin ja siihen vaikuttaviin prosesseihin ja olosuhteisiin. Tähän aiheeseen sisältyvissä osatutkimuksissa on kuvattu tärkeimmät projektikohtaiset tekijät, jotka vaikuttavat revisoijan tehtäviin osana kaksijäsenistä sosiaalisesti jaetun kognition (SDC) järjestelmää, sekä tunnistettu ja kuvattu revisointitiedosto digitaalisena viestinnällisenä artefaktina, joka ohjaa, rajoittaa ja mahdollistaa revisointityötä ja osapuolten välistä viestintää. Analyysien perusteella revisoijan työkenttä muotoutuu useiden toisiinsa kytköksissä olevien ja ajoittain ristiriitaisten tekijöiden tuloksena. Taustatekijöiden ja revisointimenettelyjen väliset suorat kausaaliset suhteet ovat sen sijaan harvinaisia. Tärkeimmät työhön vaikuttavat projektikohtaiset tekijät ovat tekstilaji, kääntäjän kokemus ja osaamisprofiili sekä asiakkaan tarpeet ja vaatimukset. Kääntäjän kokemus ja osaamisprofiili vaikuttavat merkittävästi siihen, revisoidaanko teksti vai ei. Tekstilajilla ja asiakkaan tarpeilla taas oli useammin vaikutusta revisointityön sisältöön erityisesti revisoinnin yksityiskohtaisuuden ja painotettavien revisointiparametrien osalta. Tekstilajin vaikutus näkyy selkeimmin siinä, että tarkkuutta vaativat tekstit ja sujuvuutta vaativat tekstit revisoidaan eri tavoin.

Revisointitiedosto tunnistetaan tässä väitöskirjassa tärkeimmäksi viestinnälliseksi artefaktiksi, jonka kautta kääntäjän ja revisoijan välinen yhteistyö rakentuu ja muovautuu. Kun tuotantoprosessissa käytetään tämäntyyppistä erillistä revisointitiedostoa, sen ominaisuudet digitaalisena artefaktina määrittävät merkittävällä tavalla revisointimenettelyä sekä kääntäjän ja revisoijan yhteistyön tekemisen tapaa. Ehdotetut käännösratkaisut ilmaistaan .docx-tiedostossa Jäljitä muutokset -toiminnon avulla. Osapuolet voivat myös lisätä tiedostoon suoraa viestintää kommenttien muodossa. Kommentit näkyvät yleisimmin tekstin marginaalissa. Suppean tekstiaineiston perusteella näyttää siltä, että kommentointitoimintoa käytetään suhteellisen vähän. Viestintä muita kanavia käyttäen on samoin vähäistä. Osapuolten välinen viestintä painottuu siis vahvasti työtehtävän vaatiman tiedon ilmaisuun.

Yllä kuvattujen aihealueiden lisäksi väitöskirjassa ehdotetaan ja testataan menetelmiä, jotka soveltuvat kääntämisen tutkimiseen tilanteisena ja hajautettuna toimintana, jossa kognitiivinen työ jakautuu kahdelle tai useammalle osapuolelle. Revisointitiedoston tarkastelu viestintävälineenä, ei pelkästään työvälineenä, on merkittävä askel kollaboratiivisen kääntämisen tutkimuksessa. Revisoijan tehtävien kuvausten perusteella voidaan lisäksi sanoa, että revisoija tulee nähdä käännöstyöhön aktiivisesti osallistuvana toimijana, ei oikolukijana, kuten usein tapahtuu. Revisoija osallistuu ongelmanratkaisuun kääntämisen jaetussa luovassa prosessissa ja käyttää revisointitiedostoa ensisijaisena viestinnällisenä artefaktina sekä yhteistyön välineenä. Tämä näkökulma muuttaa sitä, miten revisoijan merkitys käännöstieteessä on yleensä ymmärretty, ja valmistaa tietä uudelle tutkimukselle revisoijan roolista muuttuvissa tuotantojärjestelmissä suurten kielimallien ja niihin perustuvien käännöstyökalujen aikakaudella.

The objective of the research presented in this dissertation is to create an understanding of specialised (non-literary) translation revision as a situated activity that is carried out as part of a collaborative translation process and is dependent on various project-specific circumstances as well as the artefacts (e.g., software tools as well as material and digital objects) available to the reviser. The main theoretical framework is that of socially distributed cognition (SDC). SDC is a branch of situated cognitive theory, also called embodied cognition or 4EA (embodied, embedded, enacted, extended and affective) cognition. Methods and research approaches consistent with the theory have been employed to investigate how cognitive collaboration is established and performed in a system encompassing the translator and reviser, adding to our knowledge of the processes and practices of translation service production.

The four articles included in this dissertation begin with a survey of language service providers’ (LSPs’) revision operations, charting some aspects of the reviser’s task scope and questions of authority. The next step is an investigation of how various background factors contribute to the reviser’s role in collaborative translation production. In the third article, the translator’s and reviser’s joint process of co-creation and the communication channels used by the two participants are described, identifying the revision file as a digital artefact that acts as a communicative device, and spotlighting how cognitive collaboration is built in that artefact. The final article develops methodology for utilising the revision file as cognitive ethnographic data, subjecting revision files to artefact analysis and using systemic functional discourse analysis to investigate linguistic evidence of the distribution of labour.

The research methods employed in the studies that together make up this work were mainly qualitative, using diverse data that provided a rich picture of the phenomena under investigation. Some quantitative results were presented to support the qualitative findings, but as the data was limited and not construed to produce quantitative results, these do not allow generalisations to be drawn. Aiming at triangulation, the data included a survey, interviews with translation professionals, guided tour protocols of simulated revision situations, and authentic textual data. One or more of these datasets was used in each sub-study reported in the included articles.

The main findings presented here relate firstly, to the nature and characteristics of cognitive collaboration between translator and reviser, and secondly, to the processes and circumstances that influence this collaboration. The nature and characteristics of the collaboration can be summarised as flexibility, trust and complementarity. Variation in the production workflows necessitates flexibility of the team composition, the scope and goals of each participant’s tasks, their competence profiles and how they complement each other, and the way in which they exercise agency and negotiate their decision-making spaces. Trust towards the translator plays a major role when the revisers exercise their agency in editing the translation, and broken trust will have consequences. Ultimately, the success or failure of the combined effort may be determined by the complementarity of the translator’s and the reviser’s competence profiles: if one of the participants lacks a required competence or experience, the other must have it. Furthermore, the reviser must be able to identify the translator’s strength and weaknesses correctly in order to be able to correct what needs to be corrected, and to avoid making changes that deteriorate the quality of the translation.

The nature and characteristics of the cognitive collaboration have also been considered in the articles with regard to the creativity of the combined translation process. The distributed process of translation production, carried out by a translator and a reviser/editor, was described as a creative process that included repeated phases of divergent and convergent thinking that the participants engaged in individually and together as they propose translation solutions, evaluate them, and accept or reject them. Creativity was also discussed in connection with different text genres and what they require of the translator and the reviser: texts that can be roughly categorized as fluency-oriented translations often require the consideration and selection of a larger variety of linguistic structures, resulting in relatively frequent translational shifts in the lexicogrammatical structures. Other texts, categorised as precision-oriented translations, could often be translated more directly, resulting in fewer shifts in lexicogrammatical structures.

The processes and circumstances that influence the collaboration have been explored firstly, through an account of project-specific factors that have an impact on the reviser’s task as part of the two-member system of socially distributed cognition, and secondly, through the identification and description of the revision file as a digital communication artefact that steers, limits and enables the revision work and the communication between the participants. The reviser’s task wasfound to take shape as a result of many interconnected and, at times, contradictory factors. Direct causal relationships between a background factor and a specific revision procedure were found to be rare. The most important project-specific influencing factors were the text genre, the translator’s experience and competence profile, and the client’s needs and requirements. The translator’s experience and competence profile was an important factor when choosing whether a translation would be revised or not, while the text genre and the client often influence the scope of revision, primarily with regard to the revision’s level of detail and the revision parameters being emphasised. The impact of text genre in particular can be summarised as the different treatment of fluency-oriented and precisionoriented translations.

The revision file has been identified in this dissertation as the primary communicative artefact that is used for building and shaping collaboration between the translator and reviser, conceptualised here as a system of socially distributed cognition, or a cognitive dyad. When this type of revision file is used in the production process, its characteristics as a digital artefact largely determine the revision procedure and how translators and revisers collaborate. The proposed translation solutions are communicated via tracked changes in the .docx file, and direct communication can be added to the files in the form of comments that are usually displayed in the margin of the file. It seems that the commenting function may not be used extensively, and other channels of communication are not often employed. This leads to a situation where communication between the participants is prevalently task-oriented.

In addition to these main themes, the dissertation also proposes and tests methods that may be useful for studying translation as a situated, distributed action in which the cognitive task is divided between two or more participants. Studying the revision file as a communicative device instead of purely as a tool is an important step forward in the research of collaboration in translation. In addition, the descriptions of the revisers’ task suggest that revisers are not just proofreaders but active participants in the translation effort. They participate in problem-solving in the distributed creative process of translation production, using the revision file as the primary communicative artefact and the vehicle of collaboration. This perspective to the revisers’ work marks a shift from how revisers have previously been seen in translation studies and prepares the ground for further research into their role in changing production systems in the age of large language models and translation tools based on them.