Uhka etelästä? : Dekonstruktiivinen analyysi ilmastoturvallisuuden merkityksistä EU:n Välimeri-politiikassa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ilmastoturvallisuuden merkityksiä Euroopan unionin (EU) Välimeri-politiikan kontekstissa. Ilmastonmuutos kiihtyy Välimerellä muuhun maailmaan verrattuna keskimääräistä nopeammin, jolloin alue vaatii myös kiireellisiä politiikkatoimia lämpenevän ilmaston tuomien turvallisuusuhkien vähentämiseksi. Välimeren ilmastopolitiikka tuo yhteen tiivistetysti kolme erilaista toimijatahoa: globaaliin ilmastojohtajuuteen pyrkivän EU:n, sen epävakauksille ja konflikteille alttiin, Pohjois-Afrikan valtioista koostuvan etelänaapuruston sekä Balkanin niemimaan valtiot EU:n jäsenkandidaatteina. Tutkielmassa keskitytään etenkin EU:n ja sen etelänaapuruston välisiin suhteisiin, ja niiden analyysiä määrittävät seuraavat tutkimuskysymykset: millainen diskursiivinen todellisuus EU:n Välimeri-politiikasta muotoutuu ilmastoturvallisuuden näkökulmasta ilmastonmuutoksen turvallistamisen keinoin, ja mitä vallan merkityksiä se ilmentää?

Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu poststrukturalistiseen turvallistamisteoriaan. Poststrukturalismi nostaa kansainvälisen politiikan tutkimuksessa keskeiseksi tarkastella toimijoiden välisiä valtasuhteita, jotka materialisoituvat diskursseissa. Turvallistaminen on niin kutsutun Kööpenhaminan koulukunnan teoria puheakteista, joilla jostain politiikan asiakysymyksestä tehdään turvallisuuskysymys liittämällä siihen uhkakuvia ja hätätilannetoimia. Turvallistamisen poststrukturalistinen tulkinta mahdollistaa ilmiön tarkastelun Kööpenhaminan koulukunnan mukaisia yksittäisiä puheakteja laajempana prosessina sekä tekee olennaiseksi siihen sisältyvien vallan olemusten tarkastelun. Lisäksi tarkastelemalla ilmastopolitiikkaa ilmastoturvallisuuden käsitteen kautta ilmastonmuutos voidaan ymmärtää laajemmin moniulotteisena ja valtaa luovana turvallisuuskysymyksenä.

Tutkielman metodina toimii dekonstruktion ideaa hyödyntävä poststrukturalistinen diskurssianalyysi. Dekonstruktio on kriittinen lukutapa, jonka avulla analysoitavan tekstin merkitykset on tulkittavissa uudelleen niihin sisältyvien hierarkkisten vastaparien kautta. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta EU:n Välimeri-yhteistyötä kuvaavasta asiakirjasta, joita analysoidaan keskittyen erityisesti niiden ilmastopoliittisiin osioihin.

Analyysi nostaa aineistoista esiin kolme diskurssia: uhkadiskurssin, yhteistyödiskurssin sekä hyötydiskurssin. Uhkadiskurssin keskeiseksi merkitykseksi muodostuu EU:n käsitys Välimerestä laajempana uhkakuvien todellisuutena, jonka yhtenä osana ilmastonmuutos vaikuttaa. Yhteistyödiskurssi taas on tulkittavissa alueen toimijoiden suhteita määrittävänä sekä EU:n ilmastojohtajuusasemaa vahvistavana keinona. Ilmastotoimien hyötyvaikutuksia kuvaavan hyötydiskurssin taas voidaan tulkita pyrkivän alueen vakauttamiseen sekä toimijoiden välisen järjestyksen luomiseen. Ilmastoturvallisuutta ilmentävien diskurssien osittain päällekkäiset ilmentymät ja merkitykset huomioidessa voidaan EU:n päätellä Välimeren ilmastopolitiikallaan pyrkivän etenkin hallinnallisen ja symbolisen vallan keinoin sekä vakauttamaan aluetta turvallisuusnäkökulmasta että vahvistamaan omaa asemaansa alueella.