Käsilläseisonnasta magyariin: Voimistelun liiketermien ymmärrettävyys suomenkielisissä kilpailusäännöissä
Vanhanen, Roosa (2024)
Vanhanen, Roosa
2024
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402152302
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402152302
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan voimistelun erikoiskieltä ja sen termejä, jotka viittaavat voimisteluliikkeisiin, - asentoihin ja temppuihin. Tarkasteltavat voimistelun liiketermit ovat peräisin Suomen Voimisteluliiton eri kilpailulajien kilpailusäännöistä, jotka olivat voimassa alkuvuonna 2020. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaiset käyttäjäryhmät lukevat voimistelun kilpailusääntötekstejä ja ovat siten tekemisissä voimistelun liiketermien kanssa sekä sitä, miten nämä kohderyhmät arvioivat säännöissä esiintyvien liiketermien ymmärrettävyyttä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu deskriptiivisestä sanastotyöstä, terminologisesta erikoiskielen tutkimuksesta ja terminologisesta käytettävyysanalyysista. Voimistelun erikoiskielen tutkimus on jäänyt aiemmin fennistiikassa vähäiseksi, jos sitä on tehty lainkaan. Tutkielma kuvaa rajattua osaa suomenkielisestä voimistelun erikoistermistöstä kirjallisten sääntötekstien kontekstissa.
Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2021 verkkokyselylomakkeella, joka jaettiin Voimisteluliiton eri kilpailulajien virallisiin Facebook-ryhmiin sekä tutkielman tekijän omaan Instagram-profiiliin. Kyselylomakkeelle kertyi kaikkiaan 455 loppuun asti täytettyä vastausta. Kysely sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Suljetuissa kysymyksissä vastaajia pyydettiin arvioimaan kaikkiaan 60:n voimistelun liiketermin ymmärrettävyyttä Likert-liukuasteikon avulla. Avoimissa vastauskentissä vastaajat saivat halutessaan kertoa, miksi olivat tutustuneet voimistelun sääntöteksteihin (jos olivat niin tehneet), sekä perustella reaktioitaan Likert- asteikoiden avulla selvitettyihin kysymyksiin. Tutkielmassa analysoidaan aineiston liukuasteikkokysymyksiä määrällisin ja avovastauksia laadullisin menetelmin. Ymmärrettävyysarvioita tarkastellaan keskilukujen ja keskihajonnan avulla, ja analyysin tuloksia havainnollistetaan sanapilvillä.
Laadullinen sisällönanalyysi osoittaa, että voimistelun sääntötekstejä lukevat monenlaiset käyttäjäryhmät. Tämän tutkimuksen perusteella tuomareiden, valmentajien ja ohjaajien lisäksi sääntöihin olivat tutustuneet etenkin voimistelijat ja heidän vanhempansa sekä seuratyöntekijät. Useat lajiaktiivit kokivat sääntöjen hallitsemisen välttämättömyydeksi omien tehtäviensä kannalta, ja muut ryhmät olivat päätyneet sääntöjen pariin esimerkiksi ymmärtääkseen läheistensä kilpailusuoritusten arviointia tai kyetäkseen järjestämään kilpailuja. Määrällisen analyysin perusteella aineiston ymmärrettävimpinä liiketermeinä näyttäytyvät rakenteeltaan mahdollisimman läpinäkyvät, perusmuotoiset ja voimistelun perusliikkeitä kuvaavat termit. Liiketermien ymmärrettävyyttä puolestaan heikentää ainakin osittainen tulkinnanvaraisuus, kuten metaforisuus tai opaakkius, termin rakenteessa. Aineistossa kaikkein vaikeaselkoisimmiksi osoittautuvat vieraskieliset sitaattilainat ja erityisesti voimistelijoiden mukaan nimetyt liiketermit.
Kokonaisuutena tutkielma osoittaa, että ilman täsmentäviä määritelmiä esiintyvät voimistelun liiketermit ovat yleisesti varsin vaikeasti ymmärrettäviä. Koululiikunnasta tuttuja, voimistelun perusliikkeitä kuvaavia termejä voi pitää yleiskielisinä ja yleistajuisina niiden kielellisestä rakenteesta riippumatta, mutta mitä kompleksisempia liikkeitä termit kuvaavat, sitä keskeisempää on niiden rakenteellinen läpinäkyvyys ymmärrettävyyden kannalta. Tutkielma antaa myös viitteitä siitä, että kilpavoimistelulajien sääntötekstejä hyödyntää laajempi joukko kuin se, jolle säännöt on alun perin suunnattu. Näin ollen liiketermejä olisi syytä määritellä säännöissä aiempaa systemaattisemmin etenkin lajipiirien erikoiskieleen tottumattomia lukijoita varten.
Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu deskriptiivisestä sanastotyöstä, terminologisesta erikoiskielen tutkimuksesta ja terminologisesta käytettävyysanalyysista. Voimistelun erikoiskielen tutkimus on jäänyt aiemmin fennistiikassa vähäiseksi, jos sitä on tehty lainkaan. Tutkielma kuvaa rajattua osaa suomenkielisestä voimistelun erikoistermistöstä kirjallisten sääntötekstien kontekstissa.
Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2021 verkkokyselylomakkeella, joka jaettiin Voimisteluliiton eri kilpailulajien virallisiin Facebook-ryhmiin sekä tutkielman tekijän omaan Instagram-profiiliin. Kyselylomakkeelle kertyi kaikkiaan 455 loppuun asti täytettyä vastausta. Kysely sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Suljetuissa kysymyksissä vastaajia pyydettiin arvioimaan kaikkiaan 60:n voimistelun liiketermin ymmärrettävyyttä Likert-liukuasteikon avulla. Avoimissa vastauskentissä vastaajat saivat halutessaan kertoa, miksi olivat tutustuneet voimistelun sääntöteksteihin (jos olivat niin tehneet), sekä perustella reaktioitaan Likert- asteikoiden avulla selvitettyihin kysymyksiin. Tutkielmassa analysoidaan aineiston liukuasteikkokysymyksiä määrällisin ja avovastauksia laadullisin menetelmin. Ymmärrettävyysarvioita tarkastellaan keskilukujen ja keskihajonnan avulla, ja analyysin tuloksia havainnollistetaan sanapilvillä.
Laadullinen sisällönanalyysi osoittaa, että voimistelun sääntötekstejä lukevat monenlaiset käyttäjäryhmät. Tämän tutkimuksen perusteella tuomareiden, valmentajien ja ohjaajien lisäksi sääntöihin olivat tutustuneet etenkin voimistelijat ja heidän vanhempansa sekä seuratyöntekijät. Useat lajiaktiivit kokivat sääntöjen hallitsemisen välttämättömyydeksi omien tehtäviensä kannalta, ja muut ryhmät olivat päätyneet sääntöjen pariin esimerkiksi ymmärtääkseen läheistensä kilpailusuoritusten arviointia tai kyetäkseen järjestämään kilpailuja. Määrällisen analyysin perusteella aineiston ymmärrettävimpinä liiketermeinä näyttäytyvät rakenteeltaan mahdollisimman läpinäkyvät, perusmuotoiset ja voimistelun perusliikkeitä kuvaavat termit. Liiketermien ymmärrettävyyttä puolestaan heikentää ainakin osittainen tulkinnanvaraisuus, kuten metaforisuus tai opaakkius, termin rakenteessa. Aineistossa kaikkein vaikeaselkoisimmiksi osoittautuvat vieraskieliset sitaattilainat ja erityisesti voimistelijoiden mukaan nimetyt liiketermit.
Kokonaisuutena tutkielma osoittaa, että ilman täsmentäviä määritelmiä esiintyvät voimistelun liiketermit ovat yleisesti varsin vaikeasti ymmärrettäviä. Koululiikunnasta tuttuja, voimistelun perusliikkeitä kuvaavia termejä voi pitää yleiskielisinä ja yleistajuisina niiden kielellisestä rakenteesta riippumatta, mutta mitä kompleksisempia liikkeitä termit kuvaavat, sitä keskeisempää on niiden rakenteellinen läpinäkyvyys ymmärrettävyyden kannalta. Tutkielma antaa myös viitteitä siitä, että kilpavoimistelulajien sääntötekstejä hyödyntää laajempi joukko kuin se, jolle säännöt on alun perin suunnattu. Näin ollen liiketermejä olisi syytä määritellä säännöissä aiempaa systemaattisemmin etenkin lajipiirien erikoiskieleen tottumattomia lukijoita varten.