Yhteistoiminnallinen kaupunkisuunnittelu ja yhdenvertaisuus : Kolme tapausta kansalaisten ja viranhaltijoiden vuorovaikutuksesta
Sjöblom, Jonas (2024)
Sjöblom, Jonas
Tampere University
2024
Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-03-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3305-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3305-8
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkimuksessa kansalaisten ja viranhaltijoiden välistä yhteistoimintaa suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Tutkimuksen kohteina ovat hallintolähtöiset suoran osallistumisen muodot sekä itseorganisoituva kansalaistoiminta. Tutkin kansalaisten ja viranhaltijoiden välisen yhteistoiminnan mahdollisuuksia ja esteitä kolmen tapaustutkimuksen avulla, ja ne käsittelevät kansalaisten ja viranhaltijoiden välistä yhteistoimintaa kaavoituksen käytännöissä Helsingissä ja Tampereella.
Tutkimus asettuu kansalaisosallistumisen merkityksestä kaupunkisuunnittelussa käytävään keskusteluun. Tarkastelen yhteistoimintaa erityisesti yhdenvertaisen osallistumisen tavoittelemisen näkökulmasta. Tutkimuskohteina ovat Helsingin kaupunkisuunnittelijoiden työkäytännöt kaupungin sähköisissä osallistumiskanavissa ja sosiaalisessa mediassa, osallistumisprosessin vaikutus suunnittelukysymyksen muotoutumiseen Tampereen Hiedanrannan alueen osayleiskaavan uudistamisessa ja kaupunginosa-aktiivien kulttuuriset resurssit asuinalueen täydennysrakentamisen suunnitteluun osallistumisessa Helsingin Arabian alueella. Kaikissa tutkimustapauksissa nousee esiin asukkaiden yimby (Yes in my backyard) -ajattelu, joka tarkoittaa asukkaiden vastustuksen puuttumista asuinalueilla ja halua olla mukana kehittämässä aluetta koskevia suunnitelmia rakentavalla tavalla.
Kansalaisosallistumista kaupunkisuunnittelussa tarkastelen rakentamani yhteistoiminnallisen kaupunkisuunnittelun viitekehyksen avulla, joka koostuu kommunikatiivisen suunnitteluteorian, suunnittelukysymysten politiikan ja Pierre Bourdieun kulttuurisen pääoman käsitteistön tarjoamista käsitteistä. Tutkimusmenetelminä sovellan tapaustutkimusta ja tulkitsevaa politiikka-analyysiä. Tutkimusaineistoina käytän kysely-, haastattelu-, politiikkadokumentti- ja sosiaalisen median aineistoa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yhteistoiminnan edistämisen ehtoja viranhaltijoiden näkökulmasta ovat vuorovaikutuksen henkilö- ja aikaresurssit, kaavoituksen aikataulu, poliittisen ohjauksen merkitys ja asukastiedon arvostus suunnitteluorganisaatiossa. Yhteistoimintaan osallistumisen edellytyksiä kansalaisille ovat tiedonsaanti vireillä olevista suunnittelukysymyksistä, kiinnostus suunnittelukysymystä kohtaan, osaaminen mielipiteen muodostamiseen ja osaaminen osallistumisvälineen käyttöön. Yhteistoiminnan tekemisen jännitteitä synnyttävät suunnittelijoiden erilaiset käsitykset siitä, tulisiko osallistumismahdollisuuksien olla yhdenvertaiset (equal) vai tasavertaiset (equitable), nimby- ja yimby -liikehdintä, osallistumisen edustavuus ja osallistumisen vaikuttavuus.
Kolmen tapaustutkimuksen perusteella väitän, että hyvistä päämääristään huolimatta kansalaisten ja viranhaltijoiden välinen yhteistoiminta kaupunkisuunnittelun käytännöissä on haasteellista. Yhteistoiminnan tekeminen kohtaa vaikeuksia yhdenvertaisen osallistumisen näkökulmasta ja asettaa kansalaiset keskenään eriarvoiseen asemaan osallistumismahdollisuuksien suhteen. Tutkimus esittelee yhteistoiminnallisen kaupunkisuunnittelun mallin, jota voidaan hyödyntää osallistumismahdollisuuksien kehittämisessä asukkaiden näkökulmasta tasavertaisemmiksi.
Tutkimus asettuu kansalaisosallistumisen merkityksestä kaupunkisuunnittelussa käytävään keskusteluun. Tarkastelen yhteistoimintaa erityisesti yhdenvertaisen osallistumisen tavoittelemisen näkökulmasta. Tutkimuskohteina ovat Helsingin kaupunkisuunnittelijoiden työkäytännöt kaupungin sähköisissä osallistumiskanavissa ja sosiaalisessa mediassa, osallistumisprosessin vaikutus suunnittelukysymyksen muotoutumiseen Tampereen Hiedanrannan alueen osayleiskaavan uudistamisessa ja kaupunginosa-aktiivien kulttuuriset resurssit asuinalueen täydennysrakentamisen suunnitteluun osallistumisessa Helsingin Arabian alueella. Kaikissa tutkimustapauksissa nousee esiin asukkaiden yimby (Yes in my backyard) -ajattelu, joka tarkoittaa asukkaiden vastustuksen puuttumista asuinalueilla ja halua olla mukana kehittämässä aluetta koskevia suunnitelmia rakentavalla tavalla.
Kansalaisosallistumista kaupunkisuunnittelussa tarkastelen rakentamani yhteistoiminnallisen kaupunkisuunnittelun viitekehyksen avulla, joka koostuu kommunikatiivisen suunnitteluteorian, suunnittelukysymysten politiikan ja Pierre Bourdieun kulttuurisen pääoman käsitteistön tarjoamista käsitteistä. Tutkimusmenetelminä sovellan tapaustutkimusta ja tulkitsevaa politiikka-analyysiä. Tutkimusaineistoina käytän kysely-, haastattelu-, politiikkadokumentti- ja sosiaalisen median aineistoa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yhteistoiminnan edistämisen ehtoja viranhaltijoiden näkökulmasta ovat vuorovaikutuksen henkilö- ja aikaresurssit, kaavoituksen aikataulu, poliittisen ohjauksen merkitys ja asukastiedon arvostus suunnitteluorganisaatiossa. Yhteistoimintaan osallistumisen edellytyksiä kansalaisille ovat tiedonsaanti vireillä olevista suunnittelukysymyksistä, kiinnostus suunnittelukysymystä kohtaan, osaaminen mielipiteen muodostamiseen ja osaaminen osallistumisvälineen käyttöön. Yhteistoiminnan tekemisen jännitteitä synnyttävät suunnittelijoiden erilaiset käsitykset siitä, tulisiko osallistumismahdollisuuksien olla yhdenvertaiset (equal) vai tasavertaiset (equitable), nimby- ja yimby -liikehdintä, osallistumisen edustavuus ja osallistumisen vaikuttavuus.
Kolmen tapaustutkimuksen perusteella väitän, että hyvistä päämääristään huolimatta kansalaisten ja viranhaltijoiden välinen yhteistoiminta kaupunkisuunnittelun käytännöissä on haasteellista. Yhteistoiminnan tekeminen kohtaa vaikeuksia yhdenvertaisen osallistumisen näkökulmasta ja asettaa kansalaiset keskenään eriarvoiseen asemaan osallistumismahdollisuuksien suhteen. Tutkimus esittelee yhteistoiminnallisen kaupunkisuunnittelun mallin, jota voidaan hyödyntää osallistumismahdollisuuksien kehittämisessä asukkaiden näkökulmasta tasavertaisemmiksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]