Lasten ja nuorten osallisuus lastensuojelun sijaishuollossa: "Hän otti minut huomioon, kuunteli ja arvosti"

Abstract

Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa on tarkasteltu sitä, millaisia sosiaalityön käytäntöihin liittyviä osallisuuden ja osattomuuden kokemuksia lastensuojelun sijaishuollon nuoret kertovat päättäjille kirjoittamissaan kirjeissä sekä millaisia osallisuuteen liittyviä toiveita ja odotuksia he tuovat niissä esiin. Aineistona tutkielmassa on Pesäpuu ry:n julkaisu 101 kirjettä (Westlund ym. 2020), johon on koottu nuorten päättäjille kirjoittamia kirjeitä lastensuojelun henkilöstömitoitukseen vaikuttamiseksi. Tutkielman teoriaosuus koostuu kahdesta eri kokonaisuudesta. Ensimmäinen, taustoittava osa, käsittelee sijaishuoltoa osana lastensuojeluprosessia edeten lastensuojeluasiakkuuden vaiheista kohti sijaishuoltoa, sijaishuollon toteuttamisen paikkoja sekä sosiaalityöntekijän vastuita ja velvollisuuksia sijaishuollossa. Teoriaosuuden toisessa osassa käsitellään lapsen osallisuutta tärkeimpien teorioiden, oikeudellisen näkökulman sekä aikaisempien tutkimusten valossa. Tutkielma on laadullinen ja analyysimenetelmänä on narratiivinen temaattinen analyysi, jonka avulla nuorten kirjeistä on analysoitu osallisuuteen liittyviä tarinoita. Nuorten osallisuuteen tai osattomuuteen liittyvät tarinat pitivät sisällään vuorovaikutukseen ja kohdatuksi tulemiseen, tiedon saamiseen, vaikuttamiseen ja päätöksentekoon sekä kuulumisen tunteeseen tai sen puuttumiseen liittyviä kokemuksia. Nuorten osallisuuden toiveisiin ja odotuksiin liittyvät tarinat käsittelivät toiveita nähdyksi ja kohdatuksi tulemisesta, halua saada tietoa itseään koskevista asioista sekä halua vaikuttaa sijaishuollon erilaisiin käytäntöihin. Tarinoissa korostuivat osattomuuden kokemukset erityisesti suhteessa sosiaalityöntekijöihin, mutta toisaalta kirjeiden tarkoitus oli vaikuttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmitoitukseen, joten sen voi katsoa todennäköisesti vaikuttaneen tarinoiden sisältöön. Tästä huolimatta kaikkien teemojen kohdalla oli löydettävissä myös kokemuksia osallisuuden toteutumisesta. Osallisuuden ja osattomuuden kokemukset liittyivät sosiaalityöntekijöiden lisäksi sijaishuoltopaikan työntekijöihin, muihin sen lapsiin ja nuoriin, lähiyhteisöihin ja jopa yhteiskuntaan. Eniten nuorten toiveissa ja odotuksissa painottui toive tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Nuoret eivät tuoneet esiin toiveita päättää asioista itsenäisesti, vaan mahdollisuuden vaikuttaa niihin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasten ja nuorten osallisuuden kokemukset lastensuojelun sijaishuollon käytännöissä ilmenevät usealla eri tavalla. Osallisuuden perustana on kohtaaminen ja nähdyksi tuleminen sekä tiedon saaminen. Aktiivisempi osallisuuden tapa on omaan elämään ja päätöksiin vaikuttaminen. Syvimmillään ja laajimmillaan osallisuuden kokemus on kuulumista lähiyhteisöihin ja yhteiskuntaan. Kohtaamisen ja nähdyksi tulemisen merkitys nuorten kokemuksissa on suuri, joten tähän panostamalla on mahdollista vaikuttaa osallisuuden toteutumiseen entistä paremmin.

This master’s thesis on social work examines what kind of experiences of participation and non-participation in social work practices young people in substitute care tell decision-makers in their letters and what kind of hopes and expectations they bring out in them. The material for the thesis is the publication called 101 kirjettä (Westlund et al. 2020) by Pesäpuu ry (a national child welfare organization), which contains letters written by young people to decision-makers to influence the personnel measurement of child protection services. The theoretical part of the thesis consists of two different entities. The first, backgrounding part deals with substitute care as part of the child protection process, moving from the stages of child protection clientship towards substitute care, places of substitute care, and the responsibilities of a social worker in substitute care. The second part of the theory section deals with the child's involvement in the light of the most important theories, legal point of view, and earlier studies. The thesis is qualitative, and the method of analysis is narrative thematic analysis, which has been used to analyze stories related to participation from the letters of young people. Stories related to the participation or non-participation of young people included experiences related to interaction and being confronted, gaining information, influencing and decision-making, as well as feelings of belonging or lack thereof. Stories related to the hopes and expectations of youth participation dealt with hopes of being seen and met, the desire to be informed about matters concerning themselves, and the desire to influence the various practices of substitute care. The stories emphasized the experiences of non-participation, especially in relation to social workers, but on the other hand, the letters were intended to influence the personnel measurement of social workers in child protection services, so it can be considered likely that it affected the content of the stories. Despite this, experience of participation was also to be found in all themes. In addition to social workers, the experiences of participation and non-participation were related to the workers of the foster care facility, other its children and young people, the closest communities and even society. Most of the hopes and expectations of the young people were focused on the desire to be seen and confronted. Young people did not bring up the hopes of making decisions independently, but the opportunity to influence them. In conclusion, the experiences of children and young people's participation in substitute care practices in child protection are expressed in several different ways. The basis of inclusion is confronting and being seen, as well as gaining knowledge. A more active way of participation is influencing one's own life and decisions. At its deepest and broadest way, the experience of participation is belonging to the closest communities and society. The importance of confronting and being seen in the experiences of young people is great, so by investing in this, it is possible to have a better impact on the implementation of participation.