Se, mitä ei sanoiteta, jää jonkun kannateltavaksi : Laadullinen tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskustelusta perhesalaisuuksista
Hänninen, Suvi (2024)
2024
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402142273
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402142273
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa olen tarkastellut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulkintoja perhesalaisuuksista. Miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät puhuvat perhesalaisuuksista, mitkä asiat nousevat esiin keskustelussa ja miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät jäsentävät oman roolinsa perhesalaisuuksia kohdattaessa? Tässä työssä olen kiinnostunut salaisuuksista, joilla on merkitys perheen hyvinvoinnin ja toisaalta työskentelyn kannalta.
Nostin työn otsikkoon psykoanalyytikko ja filosofi Martti Siiralan ajatuksen salaisuuden kuormittavuudesta, sillä se mielestäni kuvaa hyvin salaisuuden pitkäaikaista taakkaa. Perhesalaisuus, joka ei tule perheen yhteisesti jaetuksi, jää jonkun perheenjäsenen kannateltavaksi. Jo pelkästään lastensuojelun asiakkuus saattaa olla vaiettu perhesalaisuus. Teoriaosuudessa esittelen kaksi jakoa perhesalaisuuksien luokittelemiseksi. Suontausta-Kylänpää jakaa perhesalaisuudet hyviin ja synkkiin salaisuuksiin. Edelleen synkät eli vahingoittavat salaisuudet hän jakaa neljään ryhmään: kuolettavat, tuhoavat, vaurioittavat ja rajoittavat salaisuudet. Imber-Black jakaa perhesalaisuudet neljään ryhmään: hyvät salaisuudet (sweet secrets), tarpeelliset salaisuudet (essential secrets), myrkylliset salaisuudet (toxic secrets) ja vaaralliset salaisuudet (dangerous secrets).
Tutkimuksen aineistona on ryhmäkeskustelu neljän kokeneen lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa. Aloitin analyysin kysymällä ensimmäisen tutkimuskysymykseni mukaisesti, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät puhuvat perhesalaisuuksista. Keskustelussa tärkeimmät ja eniten esiin nousseet teemat jaottelin viideksi osa-alueeksi: 1) Työn rakenteelliset haasteet työskentelyn syventymisen esteenä 2) Puheeksiotto, normalisointi ja sanoittaminen 3) Tunteet, vuorovaikutus ja trauma 4) Oikea-aikaisuus sekä 5) Rajattomuus ja ylisukupolvisuus. Teemoittelun jälkeen jaoin esiinnousseet teemat diskursseihin, jotka syventävät keskustelun merkitystasoa. Diskursseiksi nousivat sosiaalityöntekijän ammattiroolin, puheeksioton, perhekeskeisyyden ja vuorovaikutuksen diskurssit.
Sosiaalityöntekijän rooli salaisuuden sanoittamisessa on tutkimuksen mukaan hyvin merkityksellinen. Oleellista ei ole vain avautuminen, vaan myös mahdollisuuksien luominen avautumiselle. Sosiaalityöntekijä on oleellinen perheen sisäisen motivaation herättämisessä työskentelyyn sopivaksi. Puheeksiotto koetaan sosiaalityön perustyökaluksi. Tutkimuksessa todetaan, että liika tietäminen ei ole hyväksi, vaan tilanteeseen on jätettävä tiettyä ilmavuutta samalla kun kysytään tarpeeksi avoimia kysymyksiä. Osapuolten välille tarvitaan luottamusta sekä tarpeeksi vakaa tilanne asioiden käsittelylle. Sosiaalityön rakenteilta kaivataan joustavuutta, jotta voidaan oikea-aikaisesti tehdä perheen kannalta oleelliset päätökset. Tilanne tarvitsee hyvää suunnitelmallisuutta sekä yhteistyötä niin muiden palveluiden kuin perheen kaikkien osapuolten kanssa.
Nostin työn otsikkoon psykoanalyytikko ja filosofi Martti Siiralan ajatuksen salaisuuden kuormittavuudesta, sillä se mielestäni kuvaa hyvin salaisuuden pitkäaikaista taakkaa. Perhesalaisuus, joka ei tule perheen yhteisesti jaetuksi, jää jonkun perheenjäsenen kannateltavaksi. Jo pelkästään lastensuojelun asiakkuus saattaa olla vaiettu perhesalaisuus. Teoriaosuudessa esittelen kaksi jakoa perhesalaisuuksien luokittelemiseksi. Suontausta-Kylänpää jakaa perhesalaisuudet hyviin ja synkkiin salaisuuksiin. Edelleen synkät eli vahingoittavat salaisuudet hän jakaa neljään ryhmään: kuolettavat, tuhoavat, vaurioittavat ja rajoittavat salaisuudet. Imber-Black jakaa perhesalaisuudet neljään ryhmään: hyvät salaisuudet (sweet secrets), tarpeelliset salaisuudet (essential secrets), myrkylliset salaisuudet (toxic secrets) ja vaaralliset salaisuudet (dangerous secrets).
Tutkimuksen aineistona on ryhmäkeskustelu neljän kokeneen lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa. Aloitin analyysin kysymällä ensimmäisen tutkimuskysymykseni mukaisesti, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät puhuvat perhesalaisuuksista. Keskustelussa tärkeimmät ja eniten esiin nousseet teemat jaottelin viideksi osa-alueeksi: 1) Työn rakenteelliset haasteet työskentelyn syventymisen esteenä 2) Puheeksiotto, normalisointi ja sanoittaminen 3) Tunteet, vuorovaikutus ja trauma 4) Oikea-aikaisuus sekä 5) Rajattomuus ja ylisukupolvisuus. Teemoittelun jälkeen jaoin esiinnousseet teemat diskursseihin, jotka syventävät keskustelun merkitystasoa. Diskursseiksi nousivat sosiaalityöntekijän ammattiroolin, puheeksioton, perhekeskeisyyden ja vuorovaikutuksen diskurssit.
Sosiaalityöntekijän rooli salaisuuden sanoittamisessa on tutkimuksen mukaan hyvin merkityksellinen. Oleellista ei ole vain avautuminen, vaan myös mahdollisuuksien luominen avautumiselle. Sosiaalityöntekijä on oleellinen perheen sisäisen motivaation herättämisessä työskentelyyn sopivaksi. Puheeksiotto koetaan sosiaalityön perustyökaluksi. Tutkimuksessa todetaan, että liika tietäminen ei ole hyväksi, vaan tilanteeseen on jätettävä tiettyä ilmavuutta samalla kun kysytään tarpeeksi avoimia kysymyksiä. Osapuolten välille tarvitaan luottamusta sekä tarpeeksi vakaa tilanne asioiden käsittelylle. Sosiaalityön rakenteilta kaivataan joustavuutta, jotta voidaan oikea-aikaisesti tehdä perheen kannalta oleelliset päätökset. Tilanne tarvitsee hyvää suunnitelmallisuutta sekä yhteistyötä niin muiden palveluiden kuin perheen kaikkien osapuolten kanssa.