Kamppailua turvallisuudesta : Turvallistavat ja vastaturvallistavat diskurssit eduskunnan Nato-jäsenyyskeskusteluissa

Abstract

Tutkielmassa analysoidaan Suomen Nato-jäsenyyttä koskevia eduskunnan täysistuntokeskusteluja turvallistamisen ja vastaturvallistamisen näkökulmasta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 aiheutti muutoksen Euroopan turvallisuusympäristössä, ja myös Suomessa nähtiin tarpeelliseksi löytää keinoja Suomen turvallisuuden kehittämiseksi. Vaikka myös muista turvallisuutta edistävistä järjestelyistä keskusteltiin, Suomi päätti keväällä 2022 hakemuksen jättämisestä Pohjois-Atlantin liittoon (Nato). Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten Venäjää turvallistettiin ja Suomen Nato-jäsenyyttä näin perusteltiin sekä miten turvallistamisprosessia haastettiin vastaturvallistamisen keinoin. Tutkimuksen primääriaineistona ovat kahden keväällä 2022 julkaistun valtioneuvoston selonteon täysistuntokeskustelut, joita analysoidaan paikantamalla ja erittelemällä aineistosta turvallistavia ja vastaturvallistavia diskursseja.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii turvallistamisteoria sekä siihen liittyvä vastaturvallistamisen käsite. Turvallistamisessa jokin asia esitetään olemassaolon vaarantavana uhkana jollekin arvossa pidetylle kohteelle. Vastaturvallistamisessa on kyse turvallistamisprosessin haastamisesta turvallistavia puheakteja käyttäen. Tutkielmassa käytetään tutkimusmenetelmällisenä työkaluna diskurssianalyysiä, jonka avulla voidaan kartoittaa uhkakuvia muodostavien representaatioiden syntymistä ja kehittymistä.

Aineistosta paikannettiin kaksi turvallistavaa diskurssia ja kaksi vastaturvallistavaa diskurssia. Turvallistavissa diskursseissa korostui yhtäältä Venäjän näkeminen turvallisuusuhkana niin Suomelle ja Euroopalle kuin arvossa pidetyille arvoille ja normeille, ja Suomen Nato-jäsenyys nähtiin luontaisena ja viimeisenä askeleena kohti läntistä arvoyhteisöä, johon Suomen nähdään kuuluvan. Toisaalta Nato-jäsenyys nähtiin välttämättömänä toimena Suomen kansallisen puolustuksen tukemiseksi, ja Nato-jäsenyyttä perusteltiin luomalla assosiaatioita talvisodan, Ukrainan sodan sekä Suomen liittoutumattomuuden välille. Turvallistamisprosessia vastaturvallistettiin väittämällä Nato-jäsenyyden mukanaan tuoman ydinasesateenvarjon olevan Suomelle turvallisuusuhka. Nato-jäsenyyden nähtiin toisaalta myös kiristävän Naton ja Venäjän välejä sekä kasvattavan eskalaatioriskiä johtaen Suomen turvallisuuden heikkenemiseen.

Analyysin perusteella voidaan todeta, että turvallistavat diskurssit dominoivat eduskunnan Nato-jäsenyyskeskusteluja turvallistamista haastavien diskurssien kustannuksella. Tämä näkyy muun muassa koetussa kiireellisyydessä liittyä Natoon, ajattelussa, jossa Nato nähdään ainoana vaihtoehtona Suomen turvallisuuden kehittämiseksi sekä Nato-jäsenyyden äänestyksessä, jossa 188 kansanedustajaa äänesti jäsenyyden puolesta ja kahdeksan vastaan.