Kulttuurien kohtaamisia asuinympäristössä : Arjen kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen kaupunkiasumisen suunnittelussa

Abstract

Asuminen on ilmiö, jonka kautta olemme osa ympäröivää sosiaalista ja materiaalista maailmaa. Asuminen ei rajaudu vain asuntoon, vaan paikantuu laajemmin asuinympäristön eri tilojen, palveluiden, toimijoiden ja yhteisöjen kokonaisuuteen. Toimin- nallisesti tarkasteltuna asuminen näyttäytyy arkielämän käytäntöinä ja niiden toteuttamiseksi muodostettuina ratkaisuina. Asuinympäristön fyysisten tekijöiden lisäksi käytäntöihin liittyy kulttuurisia tekijöitä, joiden myötä asumiseen muodostuu olennainen merkitysten ulottuvuus: mitä erilaiset tilat ja niissä toteutettavat toiminnot merkitsevät meille yksilöinä ja yhteisöinä. Asuntosuunnittelun alalla ei toistaiseksi ole ollut tarvittavaa ymmärrystä siitä, miten näitä kulttuurisia tekijöitä tulisi ottaa huomioon suunnittelussa. Suomalaiseen asuntosuunnitteluun on sisältynyt vahva yleispätevyyden ja tasa-arvoisuuden ihanne, jota on toteutettu funktionalistisen suunnittelu- perinteen mukaisesti erityisesti asuintilojen toiminnallisen mitoituksen muodossa. Tänä päivänä kaupunkiasumiseen lisääntyvässä määrin liittyvä arjen kulttuurinen monimuotoisuus haastaa näitä ihanteita ja niiden toteutustapoja merkittävällä tavalla. Asuinalueiden voidaan sanoa muodostuneen kulttuurien kohtaamisten areenoiksi, joilla sekä asukkaiden monimuotoisuuteen negatiivisena ilmiönä liitetty segregaatio että positiivisena nähdyt yhteisöllisyyden ja integraation mahdollisuudet paikantuvat.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan asuinalueiden arjen kulttuurisen monimuotoisuuden huomioimista osana kaupunkiasumisen suunnittelua. Tarkastelu kohdennetaan yhtäältä suomalaisilla monikulttuurisilla asuinalueilla toteutettuihin uudistus- hankkeisiin, niiden tavoitteisiin, suunnitteluprosesseihin ja ratkaisuihin erityisesti asukkaiden oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Toisaalta tarkasteluun nostetaan asuinympäristön kohtaamisia mahdollistavat jaetut tilat ja niiden mahdollisuudet integroida erilaisia asukkaita ja ehkäistä segregaatiota. Metodeina tutkimuksessa ovat muun muassa haastattelut, työpajat, osallistuva havainnointi, tilallis-toiminnallinen analyysi sekä tieteiden välinen kokemustiedon tulkitseminen.

Tuloksissa korostuu kaksi keskeistä suunnitteluajattelun uudistustarpeisiin vastaavaa määritelmää, poliittisesti valveutunut tulkitseva suunnittelu ja asumisen tarpeet laajennetusti ymmärrettynä. Lisäksi tuloksiin sisältyy uusia kaupunkiasumisen suunnittelussa ja tutkimuksessa konkreettisesti hyödynnettävissä olevia kulttuurista monimuotoisuutta huomioon ottavia keinoja.

Housing as a phenomenon connects us to the social and material world around us. Housing is not confined to the dwelling, rather it is localised in the broader context of the various spaces, services, actors, and communities in the living environment. From an operational point of view, housing takes the form of various everyday practices and the solutions designed to achieve them. In addition to the physical factors in the living environment, there are cultural factors that give housing an essential dimension of meanings: what the different spaces and the activities they perform mean to us as individuals and communities. In the sphere of housing design, we are still lacking sufficient understanding of how these cultural factors should be considered in design. Finnish housing design has had a strong ideal of universality and equality, which has been implemented particularly through the functional dimensioning of apartment space, following the tradition of functionalism. Today, the cultural diversity of everyday life, which is increasing in urban housing contexts, is challenging these ideals and their implementation in a significant way. Residential areas can be said to have become arenas of cultural encounters, where both segregation as a negative phenomenon related to diversity, and the potentials for community and integration – seen as a positive – are located.

This study examines the consideration of cultural diversity in everyday life in residential areas as part of urban housing design. On the one hand, the analysis focuses on renewal projects implemented in Finnish multicultural neighbourhoods, their objectives, planning processes and solutions, especially from the point of view of residents' rights. On the other hand, the focus is on shared spaces enabling encounters in the living environment and their potential to integrate a diversity of residents and prevent segregation. Research methods include interviews, workshops, participatory observation, spatio-functional analysis, and interdisciplinary interpretation of experience-based data.

The results highlight two key definitions, a politically informed interpretive de- sign, and an expanded understanding of housing needs, which respond to the identified needs for reform in design thinking. The results also include new concrete means of taking cultural diversity into account in the design and research of urban housing.