"Ja kaikkien on tärkeintä saada olla oma itsensä": Sukupuolen moninaisuus lastenkirjallisuudessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisten teemojen kautta sukupuolen moninaisuutta lähestytään lastenkirjallisuudessa ja millaisilla sukupuolisensitiivisen kirjallisuuskasvatuksen menetelmillä tutkimusaineistona käytettyjä teoksia voidaan tarkastella varhaiskasvatuksen pedagogisessa toiminnassa. Aineistona käytettiin kahta lapsille suunnattua kuvakirjaa: Mila Teräksen kirjoittamaa ja Hannamari Ruohosen kuvittamaa, vuonna 2022 ilmestynyttä teosta Ensilumi sekä Jessica Loven kirjoittamaa ja kuvittamaa, alun perin vuonna 2018 ilmestynyttä teosta Julius on merenneito, josta analyysissa käytettiin Ari Jaatisen vuonna 2019 ilmestynyttä suomennosta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin tuloksena löytyi viisi teemaa, joiden kautta sukupuolen moninaisuutta aineistossa lähestytään. Nämä teemat ovat sukupuolisensitiivinen lähestymistapa, sukupuolistereotypioiden purkaminen ja sukupuolen yksilöllinen ilmaisu, sukupuoli sosiaalisessa toiminnassa ja puhetavoissa määrittyvänä, sukupuolinormit syrjinnän mahdollistajina sekä intersektionaalisuus. Aineiston tarkasteluun sopivia sukupuolisensitiivisen kirjallisuuskasvatuksen menetelmiä puolestaan ovat ennakointikertomus, vastakarvaan lukeminen, keskustelu ja vuorovaikutus, sadutus sekä projektityöskentely, jossa huomioidaan leikki ja toiminnallisuus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu feministisestä teoriasta sekä lastenkirjallisuuteen, kuvakirjoihin ja sukupuolisensitiiviseen kirjallisuuskasvatukseen liittyvästä teoriasta. Kun tutkimuksen tuloksia tarkasteltiin teoreettisen viitekehyksen valossa, todettiin, että sukupuoli määrittyy toistuvissa sosiaalisen toiminnan ja puhetapojen muodostamissa performansseissa, joita esiintyy sekä aineiston teoksissa että varhaiskasvatuksen arjessa. Heteronormatiivinen ajattelutapa ja biologiaan perustuva binäärinen sukupuolikäsitys tuottavat sukupuolinormeja, joiden mukaista sukupuolittamista tapahtuu varhaiskasvatuksen toiminnassa. Sukupuolisensitiivinen kirjallisuuskasvatus tarjoaakin keinoja purkaa sukupuoleen liittyviä normeja ja stereotypioita lapselle ominaisilla tavoilla. Oli valittu sukupuolisensitiivisen kirjallisuuskasvatuksen menetelmä mikä tahansa, tulee siihen liittyä oleellisena osana yhteinen keskustelu ja tilan antaminen lapsen kysymyksille. On myös tärkeää, että sukupuolisensitiivinen kasvatus ei jää yhden tuokion varaan, vaan läpäisee laajasti koko varhaiskasvatuksen arjen. Sen lisäksi, että aineistona käytetyissä teoksissa on vahva sukupuolistereotypioita purkava ote, niissä ilmenee myös intersektionaalinen ulottuvuus. Sukupuolen moninaisuuden rinnalla onkin tärkeää huomioida laajemmin ne risteävät erot, jotka voivat vaikuttaa lasten asemaan ja tuottaa syrjiviä käytänteitä.