Levinnyttä munuaissyöpää sairastavan potilaan hoitokokonaisuus
Sirén, Loviisa (2024)
2024
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402092225
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402092225
Tiivistelmä
Munuaissyöpä on miesten seitsemänneksi ja naisten kymmenenneksi yleisin syöpä maailmassa. Suomessa sen ilmaantuvuus on ollut miehillä nousussa viimeisen 20 vuoden aikana. Naisilla ilmaantuvuus on sen sijaan pysynyt tasaisena. Kuolleisuus on laskenut molemmilla ryhmillä. Diagnoosihetkellä munuaissyöpä on levinnyt 25–30 %:lla potilaista ja 30–50 %:lla ilmenee etäpesäkkeitä jossain vaiheessa taudinkulkua. Tavallisin munuaissyövän histologinen tyyppi on kirkassoluinen karsinooma.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) levinneeseen munuaissyöpään hoitoa vuosina 2010–2020 saaneiden hoitokokonaisuutta. Alkuperäinen tutkimusjoukko (n=662) saatiin Tays:n potilastietojärjestelmästä hakemalla diagnoosikoodilla C64. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui 359 potilasta. Poissuljetuista potilaista 40 oli saanut lääkehoitoa ennen vuotta 2010, 88 potilasta oli muiden sairaanhoitopiirien potilaita, 169 potilaalla munuaissyöpä oli paikallinen ja 6 potilaan etäpesäkkeisen vaiheen hoito alkoi vasta vuoden 2020 jälkeen. Tämän tutkimuksen aineisto on osa isompaa tutkimusta, joka tehdään yhteistyössä Suomen syöpäkeskuksen syövän hoidon vaikuttavuus -työryhmän ja useiden muiden Suomen yliopisto- ja keskussairaaloiden kanssa.
Tutkimuksessa selvitettiin lääkehoitolinjojen määrään liittyviä asioita sekä lääkkeiden käyttöä suhteessa hoitosuosituksiin. Lisäksi tutkittiin potilaiden saamaa kliinistä hyötyä, elossaoloaikaa ja rutiinikuvantamisten hyötyä etäpesäkkeiden toteamisessa.
Primääristi paikallista munuaissyöpää sairastaneista potilaista 68,6 %:lta etäpesäkkeet löydettiin rutiinikuvantamisten ansiosta. Potilailta, joiden sairaus todettiin primääristi levinneenä, etäpesäkkeet löytyivät 53,7 %:ssa tapauksista kuvantamistutkimuksissa sattumalta. Potilailla, joilla oli primääristi levinnyt tauti, etäpesäkkeitä löytyi useammasta sijainnista kuin potilailta, joiden tauti oli primääristi paikallinen.
Aineiston potilaista 14,5 % ei saanut lainkaan onkologista hoitoa sairauteensa. Pelkästään palliatiivisella sädehoidolla hoidettiin 12 %, etäpesäkkeisiin kohdistuvilla operaatioilla 5,3 % ja sädehoidon ja etäpesäkeoperaation yhdistelmällä 5,3 % potilaista. Lääkehoitoa annettiin vähintään kerran 62,7 %:lle potilaista. Heistä yli puolet sai lisäksi vähintään yhden hoitojakson sädehoitoa ja neljäsosalle tehtiin vähintään yksi etäpesäkeoperaatio. Ensilinjassa annettu lääkehoito oli hoitosuositusten mukaista 90,2 %:sti, toisessa linjassa 58,9 %:sti ja kolmannessa linjassa 76,3 %:sti.
Kliiniseksi hyödyksi laskettiin lääkehoitojen osalta täydellinen vaste (CR), osittainen vaste (PR) ja stabiilina pysyminen (SD). Koko tutkimusjoukosta kliinisen hyödyn sai ensilinjassa 67,5 %, toisessa linjassa 55,5 % ja kolmannessa linjassa 53,6 % potilaista. Ero on tilastollisesti merkitsevä ensimmäisen ja toisen hoitolinjan välillä (p-arvo 0,019). Kliinisen hyödyn sai ensilinjassa 57,5 %, toisessa linjassa 55,6 % ja kolmannessa linjassa 46,5 % sellaisista potilaista, jotka eivät olisi täyttäneet kliinisen lääketutkimuksen sisäänottokriteereitä. Ero on tilastollisesti merkitsevä ensilinjassa (p-arvo 0,01), kun verrataan kliinistä hyötyä saaneiden potilaiden määrää sisäänottokriteereiden täyttämisen mukaan.
Päätetapahtuma oli kuolema 82,2 %:lla potilaista ja heistä 93,6 %:lla kuolinsyy oli syöpä. Menehtyneiden elossaoloajan mediaani primääridiagnoosista oli 1,7 vuotta ja metastaasien toteamisesta 1,1 vuotta. Aineiston keräämishetkellä elossa oli 17,8 % potilaista. Heidän seuranta-ajan mediaaninsa oli 6,3 vuotta primääridiagnoosista ja 4,8 vuotta metastaasien toteamisesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin elossaoloajan käyttäytymistä ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa hoitolinjassa kahden muuttujan mukaan. Vertailut tehtiin sekä hoitosuosituksen mukaan hoitamiseen että sisäänottokriteereiden täyttämiseen perustuen. Elossaoloajan ero oli tilastollisesti merkitsevä vain ensilinjassa verrattaessa potilasryhmiä sen mukaan, oliko hoitosuosituksia noudatettu. Sen sijaan verrattaessa elossaoloaikaa sisäänottokriteereiden täyttämisen mukaan, ero oli tilastollisesti merkitsevä sekä ensilinjassa että toisessa linjassa.
Tutkimuksen tulosten mukaan Tays:n alueella on noudatettu hoitosuosituksia varsin hyvin ja potilaat ovat hyötyneet hoidoista. Elossaoloajat olivat kuitenkin tässä tutkimuksessa selvästi huonompia verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Tulevassa tutkimuksessa tulokset ovat tätä tutkimusta luotettavampia, sillä aineiston koko tulee olemaan huomattavasti suurempi. Lisäksi saadaan parempi kuva koko Suomen laajuisesti munuaissyövän hoidon tilanteesta.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) levinneeseen munuaissyöpään hoitoa vuosina 2010–2020 saaneiden hoitokokonaisuutta. Alkuperäinen tutkimusjoukko (n=662) saatiin Tays:n potilastietojärjestelmästä hakemalla diagnoosikoodilla C64. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui 359 potilasta. Poissuljetuista potilaista 40 oli saanut lääkehoitoa ennen vuotta 2010, 88 potilasta oli muiden sairaanhoitopiirien potilaita, 169 potilaalla munuaissyöpä oli paikallinen ja 6 potilaan etäpesäkkeisen vaiheen hoito alkoi vasta vuoden 2020 jälkeen. Tämän tutkimuksen aineisto on osa isompaa tutkimusta, joka tehdään yhteistyössä Suomen syöpäkeskuksen syövän hoidon vaikuttavuus -työryhmän ja useiden muiden Suomen yliopisto- ja keskussairaaloiden kanssa.
Tutkimuksessa selvitettiin lääkehoitolinjojen määrään liittyviä asioita sekä lääkkeiden käyttöä suhteessa hoitosuosituksiin. Lisäksi tutkittiin potilaiden saamaa kliinistä hyötyä, elossaoloaikaa ja rutiinikuvantamisten hyötyä etäpesäkkeiden toteamisessa.
Primääristi paikallista munuaissyöpää sairastaneista potilaista 68,6 %:lta etäpesäkkeet löydettiin rutiinikuvantamisten ansiosta. Potilailta, joiden sairaus todettiin primääristi levinneenä, etäpesäkkeet löytyivät 53,7 %:ssa tapauksista kuvantamistutkimuksissa sattumalta. Potilailla, joilla oli primääristi levinnyt tauti, etäpesäkkeitä löytyi useammasta sijainnista kuin potilailta, joiden tauti oli primääristi paikallinen.
Aineiston potilaista 14,5 % ei saanut lainkaan onkologista hoitoa sairauteensa. Pelkästään palliatiivisella sädehoidolla hoidettiin 12 %, etäpesäkkeisiin kohdistuvilla operaatioilla 5,3 % ja sädehoidon ja etäpesäkeoperaation yhdistelmällä 5,3 % potilaista. Lääkehoitoa annettiin vähintään kerran 62,7 %:lle potilaista. Heistä yli puolet sai lisäksi vähintään yhden hoitojakson sädehoitoa ja neljäsosalle tehtiin vähintään yksi etäpesäkeoperaatio. Ensilinjassa annettu lääkehoito oli hoitosuositusten mukaista 90,2 %:sti, toisessa linjassa 58,9 %:sti ja kolmannessa linjassa 76,3 %:sti.
Kliiniseksi hyödyksi laskettiin lääkehoitojen osalta täydellinen vaste (CR), osittainen vaste (PR) ja stabiilina pysyminen (SD). Koko tutkimusjoukosta kliinisen hyödyn sai ensilinjassa 67,5 %, toisessa linjassa 55,5 % ja kolmannessa linjassa 53,6 % potilaista. Ero on tilastollisesti merkitsevä ensimmäisen ja toisen hoitolinjan välillä (p-arvo 0,019). Kliinisen hyödyn sai ensilinjassa 57,5 %, toisessa linjassa 55,6 % ja kolmannessa linjassa 46,5 % sellaisista potilaista, jotka eivät olisi täyttäneet kliinisen lääketutkimuksen sisäänottokriteereitä. Ero on tilastollisesti merkitsevä ensilinjassa (p-arvo 0,01), kun verrataan kliinistä hyötyä saaneiden potilaiden määrää sisäänottokriteereiden täyttämisen mukaan.
Päätetapahtuma oli kuolema 82,2 %:lla potilaista ja heistä 93,6 %:lla kuolinsyy oli syöpä. Menehtyneiden elossaoloajan mediaani primääridiagnoosista oli 1,7 vuotta ja metastaasien toteamisesta 1,1 vuotta. Aineiston keräämishetkellä elossa oli 17,8 % potilaista. Heidän seuranta-ajan mediaaninsa oli 6,3 vuotta primääridiagnoosista ja 4,8 vuotta metastaasien toteamisesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin elossaoloajan käyttäytymistä ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa hoitolinjassa kahden muuttujan mukaan. Vertailut tehtiin sekä hoitosuosituksen mukaan hoitamiseen että sisäänottokriteereiden täyttämiseen perustuen. Elossaoloajan ero oli tilastollisesti merkitsevä vain ensilinjassa verrattaessa potilasryhmiä sen mukaan, oliko hoitosuosituksia noudatettu. Sen sijaan verrattaessa elossaoloaikaa sisäänottokriteereiden täyttämisen mukaan, ero oli tilastollisesti merkitsevä sekä ensilinjassa että toisessa linjassa.
Tutkimuksen tulosten mukaan Tays:n alueella on noudatettu hoitosuosituksia varsin hyvin ja potilaat ovat hyötyneet hoidoista. Elossaoloajat olivat kuitenkin tässä tutkimuksessa selvästi huonompia verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Tulevassa tutkimuksessa tulokset ovat tätä tutkimusta luotettavampia, sillä aineiston koko tulee olemaan huomattavasti suurempi. Lisäksi saadaan parempi kuva koko Suomen laajuisesti munuaissyövän hoidon tilanteesta.