Turvakotien käännöspolitiikkaa: Monikielisyys turvakotipalveluiden verkkosivuilla

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan laadullisen sisällysanalyysin keinoin Suomessa sijaitsevien monikielisten turvakotien käännöspoliittisia linjauksia ja verkkosivuja tarkoituksena selvittää, kuinka henkilöt, jotka eivät puhu suomea, saavat tietoa turvakotipalveluista verkossa. Suomessa turvakotipalveluita varten luotujen laatusuositusten mukaan jokaisen turvakodin asiakkaan tulisi saada apua ymmärtämällään kielellä. Siitä huolimatta hieman yli puolet kaikista suomalaisista turvakodeista tarjoaa tietoa verkkosivuillaan vain suomeksi.

Tutkielman aineisto koostuu viiden monikielisen turvakodin verkkosivuista, niistä vastuussa olevien organisaatioiden toimintaa raamittavista dokumenteista ja yhden, monikielisimmän turvakodin toiminnasta vastaavan organisaation haastattelusta. Käännöspoliittisten piirteiden määrittelyssä käytettiin Gabriel González Nuñezin kolmijaottelua, jonka perusteella käännöspolitiikka voidaan jakaa käytännön käännöstoimintaan, käännösideologioihin ja käännöstoiminnan sääntelyyn. Lisäksi verkkosivujen analyysissä sovellettiin Rehin monikielisyysluokittelua, jonka avulla tarkasteltiin monikielisyyden toteutumista verkkosivuittain.

Tutkimuksen tuloksista selvisi, että monikielisyydessä on turvakotipalveluiden osalta puutteita. Ainoastaan kahden turvakodin verkkosivuilla oli kielivaihtoehtoina suomen, englannin tai ruotsin lisäksi muita kieliä. Kyseisistä kahdesta turvakodista toisella oli kaikista monikielisin kielivalikoima ja tästä turvakodista vastuussa olevalla organisaatiolla oli myös selkeimmät käännöspolitiikkaan vaikuttavat kirjalliset linjaukset, mikä on osaltaan todennäköisesti vaikuttanut siihen, että kaikilla kielillä oli saatavilla saman verran tietoa. Kolmen muun turvakodin verkkosivuilla oli enemmän tietoa suomen kielellä kuin muilla kielivaihtoehdoilla ja täten he, jotka eivät suomea osaa, eivät saa tasa-arvoisesti yhtä paljon tietoa turvakodeista kuin suomea osaavat saavat.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomessa sijaitsevien turvakotien parissa on yhä tarvetta monikielisyyteen panostamiselle. Turvakotipalveluista ei laatusuosituksista huolimatta saa verkossa millä tahansa kielellä tietoa ja tutkimuksen kohteena olevien turvakotien sivuilla oli havaittavissa epätasa-arvoisia kielisuhteita. Tulevaisuudessa tutkimukset voisivat suuntautua Suomessa sijaitsevien turvakotien käännöspolitiikkaan tarkemmin esimerkiksi tutkimalla kaikkien monikielisten turvakotien sisäistä käännöstoimintaa. Turvakodeista vastuussa olevia organisaatioita voisi myös tarkastella syvällisemmin ja esimerkiksi pyrkiä yhteistyössä niiden kanssa luomaan yhtenäiset käännöspoliittiset linjaukset, jotta turvakotipalvelut saavuttaisivat myös verkossa laajemman ja monikielisemmän yleisön.