Harvinaiset haimakasvaimet : Yleisyys ja leikkaushoito
Luukkanen, Venla (2024)
Luukkanen, Venla
2024
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402082208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402082208
Tiivistelmä
Haimassa esiintyy harvinaisia kystisiä kasvaimia, joilla esiintyy taipumusta muuttua pahanlaatuisiksi. Tässä raportissa tutkitaan kolmen tällaisen haimamuutoksen, musinoottisen kystisen neoplasian (MCN), solidin pseudopapillaarisen neoplasian (SPN) ja asinussolukarsinooman (ACC) yleisyyttä ja leikkaushoitoa. MCN ja SPN ovat molemmat kystamaisia kasvaimia, joiden tyypillinen potilasryhmä on nuoret naiset, ja ne sijaitsevat yleisimmin haiman hännässä. Pahanlaatuistumisriskin takia seurannassa pyritään tunnistamaan leikkaustarve riskikasvaimille. Seuranta toteutetaan magneetti-, tietokonetomografia- ja ultraäänikuvantamisen avulla. Se on turvallista, kun muutokset ovat alle 4 cm:n kokoisia, niiden kasvu on hitaampaa kuin 5 mm: ä vuodessa ja seinämäkapselin paksuus on alle 5 mm: ä. Pahanlaatuisuuteen viittaa potilaan oireisuus, muutoksen kiinteys, kohonneet merkkiainepitoisuudet, pahanlaatuisuus kystanestenäyteessä ja päähaimatiehyen laajentuma. ACC puolestaan on kiinteä ja huonoennusteinen pahanlaatuinen haimamuutos. Siksi ACC-epäily hoidetaan aina leikkaamalla ilman seurantaa. Tyypillinen ACC-potilas on nuori lapsi tai keski-ikäinen mies.
Raportin tavoitteena on tuottaa lisäkirjallisuutta aiheesta, sillä kyseiset haimakasvaimet ovat harvinaisia ja olemassa olevat tutkimusaineistot suppeita. Aineistona toimi Tampereen Yliopistollisen Sairaalan BCB-haimaleikkausrekisteri, jossa on yhteensä 926 haimaleikkausta vuosien 2007–2022 ajalta. Rekisteritietojen vuoksi tuloksia analysoitiin vain MCN- ja SPN-muutoksista. ACC-muutoksia tarkasteltiin kirjallisuuskatsauksen avulla.
Kaikista haimaleikkauksista SPN-potilaita oli 5 (0,54 %) ja MCN-potilaita 21 (2,27 %). Yhdellä MCN-potilaalla todettiin pahanlaatuisuutta, SPN-potilailla ei kellään. Kaikki SPN-potilaat olivat naisia, ja MCN-diagnoosin sai yksi mies (4,76 %). Keskiarvoikä SPN-diagnoosille oli 37,5 ja MCN-diagnoosille 48 vuotta. MCN oli keskiarvollisesti 5,69 cm:n (1,2–20,0 cm) ja SPN 5,24 cm:n (2,5–8,0 cm) kokoinen. Pahanlaatuiseen MCN-muutokseen liittyi 3 cm:n kokoinen adenokarsinooma. Leikkauskomplikaatioita ilmeni MCN-leikkausten jälkeen 61,90 %:lla, joista yleisimmät olivat haimafisteli (14,29 %) ja viivästynyt mahalaukun tyhjeneminen (19,05 %). SPN-leikkausten jälkeen komplikaatioita ilmeni 60,00 %:lla potilaista, joista yleisimmät olivat kipu (40 %) sekä viivästynyt mahalaukun tyhjeneminen (20 %). Yksikään komplikaatio ei ollut luokitukseltaan vakava-asteinen. Suosituin leikkautapa molemmille kasvaintyypeille oli haiman hännän poisto (MCN 85,72 % ja SPN 80 %), joista puolet tehtiin avoleikkauksena ja puolet tähystystekniikalla. Loput kasvaimet leikattiin Whipple-tekniikalla, eli nämä kasvaimet sijaitsivat haiman päässä.
. Tämän raporitin luvut ovat hyvää kansainvälistä tasoa. Diagnostiikan kehittyminen ja tautien parempi ymmärtäminen auttavat pahanlaatuistumisen ehkäisyssä. MCN:n pahanlaatuistuminen on harvinaista. Se puoltaa seurantaa kuvantamismenetelmien avulla, kun muutoksen koko on pieni ja laatu epäselvä. Leikkaustekniikan painottuessa yhä enemmän tähystystoimenpiteisiin voidaan lyhentää sairaalahoidon pituutta.
Raportin tavoitteena on tuottaa lisäkirjallisuutta aiheesta, sillä kyseiset haimakasvaimet ovat harvinaisia ja olemassa olevat tutkimusaineistot suppeita. Aineistona toimi Tampereen Yliopistollisen Sairaalan BCB-haimaleikkausrekisteri, jossa on yhteensä 926 haimaleikkausta vuosien 2007–2022 ajalta. Rekisteritietojen vuoksi tuloksia analysoitiin vain MCN- ja SPN-muutoksista. ACC-muutoksia tarkasteltiin kirjallisuuskatsauksen avulla.
Kaikista haimaleikkauksista SPN-potilaita oli 5 (0,54 %) ja MCN-potilaita 21 (2,27 %). Yhdellä MCN-potilaalla todettiin pahanlaatuisuutta, SPN-potilailla ei kellään. Kaikki SPN-potilaat olivat naisia, ja MCN-diagnoosin sai yksi mies (4,76 %). Keskiarvoikä SPN-diagnoosille oli 37,5 ja MCN-diagnoosille 48 vuotta. MCN oli keskiarvollisesti 5,69 cm:n (1,2–20,0 cm) ja SPN 5,24 cm:n (2,5–8,0 cm) kokoinen. Pahanlaatuiseen MCN-muutokseen liittyi 3 cm:n kokoinen adenokarsinooma. Leikkauskomplikaatioita ilmeni MCN-leikkausten jälkeen 61,90 %:lla, joista yleisimmät olivat haimafisteli (14,29 %) ja viivästynyt mahalaukun tyhjeneminen (19,05 %). SPN-leikkausten jälkeen komplikaatioita ilmeni 60,00 %:lla potilaista, joista yleisimmät olivat kipu (40 %) sekä viivästynyt mahalaukun tyhjeneminen (20 %). Yksikään komplikaatio ei ollut luokitukseltaan vakava-asteinen. Suosituin leikkautapa molemmille kasvaintyypeille oli haiman hännän poisto (MCN 85,72 % ja SPN 80 %), joista puolet tehtiin avoleikkauksena ja puolet tähystystekniikalla. Loput kasvaimet leikattiin Whipple-tekniikalla, eli nämä kasvaimet sijaitsivat haiman päässä.
. Tämän raporitin luvut ovat hyvää kansainvälistä tasoa. Diagnostiikan kehittyminen ja tautien parempi ymmärtäminen auttavat pahanlaatuistumisen ehkäisyssä. MCN:n pahanlaatuistuminen on harvinaista. Se puoltaa seurantaa kuvantamismenetelmien avulla, kun muutoksen koko on pieni ja laatu epäselvä. Leikkaustekniikan painottuessa yhä enemmän tähystystoimenpiteisiin voidaan lyhentää sairaalahoidon pituutta.