Allianssimallin erot pääurakkamuotoihin
Jolkkonen, Jaakko (2024)
Jolkkonen, Jaakko
2024
Rakennustekniikan kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402062176
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402062176
Tiivistelmä
Rakennusalan jatkuvasta kehittymisestä ja muutoksista johtuen alalla joudutaan varautumaan ja etsimään innovatiivisia ratkaisuja uusiin haasteisiin. Perinteisten toteutusmuotojen soveltuvuutta näihin haasteisiin on kritisoitu paljon, joten toteutusmuotojen kehitystyö on ajankohtaista. Yhteistoiminnallisten toteutusmuotojen soveltuvuudesta uusiin haasteisiin on saatu positiivisia tuloksia.
Tutkielmassa tavoitteena on määrittää Suomessa käytettävän allianssimallin ja pääurakkamuotojen toteutukseen liittyviä eroja. Tutkielmassa käsitellään toteutusmuotojen ominaisuuksia, etuja ja niihin liittyviä haasteita sekä yleisesti mallien ideologiaa ja taustaa. Tutkielma perustuu lähdekirjallisuuteen.
Tutkielmassa käsitellään ensin rakennushankkeen toteutusmuotoja yleisesti, jonka jälkeen esitellään pääurakkamuotoja ja allianssimallia. Lisäksi käsiteellään toteutusmuotoihin liittyviä sopimuksia, kustannuksia, etuja ja haasteita. Toteutusmuotojen käsittelyn jälkeen arvioidaan niiden eroja, mahdollisuuksia ja soveltamiskohteita. Vertailun tuloksista esitetään lopuksi yhteenveto ja taulukko, josta ilmenee keskeiset allianssimallin ja pääurakkamuotojen erot.
Tutkielman tulosten perusteella huomataan allianssimallin ja pääurakkamuotojen merkittävimpien erojen syntyvän yhteistyöstä, joita sopimusrakenteet ja käytännöt mahdollistavat tai rajoittavat. Pääurakkamuodot ovat yleisimmin käytetyt urakkamuodot, jotka soveltuvat hyvin tavanomaisiin rakennushankkeisiin. Pääurakkamuotojen sopimusrakenne ja käytännöt eivät mahdollista jatkuvaa ja avointa yhteistyötä hankkeiden osapuolten välillä, joka on merkittävässä asemassa allianssimallissa, jota sovelletaan erityisesti laajoihin ja vaativiin rakennushankkeisiin.
Tutkielmassa tavoitteena on määrittää Suomessa käytettävän allianssimallin ja pääurakkamuotojen toteutukseen liittyviä eroja. Tutkielmassa käsitellään toteutusmuotojen ominaisuuksia, etuja ja niihin liittyviä haasteita sekä yleisesti mallien ideologiaa ja taustaa. Tutkielma perustuu lähdekirjallisuuteen.
Tutkielmassa käsitellään ensin rakennushankkeen toteutusmuotoja yleisesti, jonka jälkeen esitellään pääurakkamuotoja ja allianssimallia. Lisäksi käsiteellään toteutusmuotoihin liittyviä sopimuksia, kustannuksia, etuja ja haasteita. Toteutusmuotojen käsittelyn jälkeen arvioidaan niiden eroja, mahdollisuuksia ja soveltamiskohteita. Vertailun tuloksista esitetään lopuksi yhteenveto ja taulukko, josta ilmenee keskeiset allianssimallin ja pääurakkamuotojen erot.
Tutkielman tulosten perusteella huomataan allianssimallin ja pääurakkamuotojen merkittävimpien erojen syntyvän yhteistyöstä, joita sopimusrakenteet ja käytännöt mahdollistavat tai rajoittavat. Pääurakkamuodot ovat yleisimmin käytetyt urakkamuodot, jotka soveltuvat hyvin tavanomaisiin rakennushankkeisiin. Pääurakkamuotojen sopimusrakenne ja käytännöt eivät mahdollista jatkuvaa ja avointa yhteistyötä hankkeiden osapuolten välillä, joka on merkittävässä asemassa allianssimallissa, jota sovelletaan erityisesti laajoihin ja vaativiin rakennushankkeisiin.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8344]