The Impact of Clinical Decision Making on Short- and Long-Term Outcome after AAA Treatment
Hahl, Tilda (2024)
Hahl, Tilda
Tampere University
2024
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-03-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3295-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3295-2
Tiivistelmä
Vatsa-aortan pullistuman eli aneurysman (abdominal aortic aneurysm, AAA) hoitovaihtoehdot ovat perinteinen avoleikkaus ja suonensisäinen stenttigraftihoito (endovascular aneurysm repair, EVAR). EVAR-hoito kehitettiin alun perin 1990- luvulla, ja kehitys on edennyt merkittävästi tästä lähtien. Avoleikkauksen tekniikka sen sijaan on pysynyt pääasiassa samana 1950-luvulta lähtien, jolloin metodi kehitettiin. Molemmissa hoitomuodoissa on omat etunsa ja rajoitteensa, jotka mahdollisesti vaikuttavat tuloksiin ja hoitomuotojen valintaan.
Väitöstyön tarkoitus oli arvioida AAA:n vuoksi vuosina 2005–2013 Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettujen potilaiden lyhyt- ja pitkäaikaistuloksia sekä teknisten hoitopäätösten vaikutuksia hoitotuloksiin. Stenttigraftin fiksaatiotason mahdollista lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutusta munuaistoiminnan heikkenemiseen tutkittiin ensimmäisessä osatyössä. Stenttigraftien laitevalmistajat ovat määrittäneet laitekohtaisia aortan anatomisia vähimmäiskriteerejä (IFU), ja yksi tavoite oli määrittää, huonontaako näiden kriteerien noudattamatta jättäminen tuloksia. Lisäksi EVAR-hoidon ja avoleikkauksen tuloksia verrattiin keskenään. Viimeisenä tutkittiin perkutaanisen sulkulaitteen käytön turvallisuutta ja onnistumista EVAR-potilailla. Yhteensä 362 potilasta hoidettiin standardilla EVAR-hoidolla ja 182 potilasta leikattiin avoimesti repeämättömän AAA:n vuoksi tutkimusjakson aikana. Jokaisella tutkimuksella oli omat poissulkukriteerinsä. Tutkimusdata kerättiin ja analysoitiin retrospektiivisesti.
EVAR-potilaista 74,6 % hoidettiin munuaisvaltimoiden yläpuolelle kiinnittyvällä stenttigraftilla (suprarenaalinen fiksaatio = SR) ja loput 25,4 % hoidettiin munuaisvaltimoiden alapuolelle kiinnittyvällä stenttigraftilla (infrarenaalinen fiksaatio = IR). Ensimmäisen postoperatiivisen viikon aikana munuaistoiminnan heikkeneminen nähtiin useammin SR-fiksaation kuin IR-fiksaation jälkeen, mutta tämän jälkeen viiden vuoden seurannan aikana eroja fiksaatiotasojen välillä ei havaittu. Potilailla, joilla oli munuaisten vajaatoiminta leikkausta edeltävästi, havaittiin useammin munuaistentoiminnan heikkenemistä viiden vuoden kohdalla SR-fiksaation jälkeen kuin IR-fiksaation jälkeen.
Vähintään yksi IFU-kriteeri oli jätetty noudattamatta 44,2 %:lla EVAR-potilaista. Yli kuuden vuoden mediaaniseuranta-ajan aikana kokonaiskuolleisuus, aneurysmaan liittyvä kuolleisuus, ruptuuroiden esiintyvyys ja endograftiin liittyvät epäsuotuisat tapahtumat olivat korkeammat IFU-kriteerien ulkopuolella hoidetuilla potilailla. Tärkeimmät yksittäiset anatomiset ominaisuudet tulosten kannalta vaikuttavat olevan aneurysman kaulan angulaatio ja pituus.
Perioperatiivinen kuolleisuus ja pitkäaikaiskuolleisuus olivat samanlaisia EVARhoidolla ja avoleikkauksella hoidetuilla potilailla. Avoleikkauksen jälkeen 30 päivän sisään jouduttiin useammin uusintaleikkaukseen, mutta EVAR-potilailla oli enemmän uusintaleikkauksia pitkäaikaisseurannassa. IFU:n ulkopuolella hoidettuja EVAR-potilaita verrattiin avoleikattuihin potilaisiin ja perioperatiivinen kuolleisuudessa ja pitkäaikaiskuolleisuudessa ei havaittu eroja. Myös tässä alaryhmäanalyysissa avoleikkauksen jälkeen uusintaleikkauksia tehtiin enemmän 30 päivän sisällä toimenpiteestä, mutta pitkäaikaisseurannassa uusintaleikkausten määrä oli vähäisempi verrattuna EVAR-hoitoon.
Yhteensä 443 nivusta (258 potilaalla) sisällytettiin analyyseihin. Perkutaania sulkulaitetta (Prostar XL, Abbott Vascular, Santa Clara, CA, USA) oli käytetty 257 nivusessa (58,0 %) ja avointa avausta 186 tapauksessa (42,0 %). Komplikaatioiden esiintyvyys oli samanlainen näiden kahden sulkumetodin välillä. Perkutaanin sulun onnistumisprosentti oli 94,6 %. Kirurgin kokemus, yhteisen reisivaltimon kalkkisuus tai läpimitta, BMI tai sisäänviejän koko eivät vaikuttaneet onnistumiseen.
Johtopäätöksenä suprarenaalinen fiksaatio oli turvallinen munuaisten toiminnan kannalta ainakin niillä potilailla, joilla ei ollut munuaisten vajaatoimintaa lähtötilanteessa. IFU-kriteerien ulkopuolinen EVAR-hoito vaikutti epäsuotuisasti hoitotuloksiin. Avoleikkaus ei näyttänyt kuitenkaan pienentävän kuolleisuutta verrattuna IFU:n ulkopuoliseen EVAR-hoitoon, koska perioperatiivinen kuolleisuus ja pitkäaikaiskuolleisuus olivat samanlaisia EVAR-hoidon ja avoleikkauksen jälkeen eikä IFU-kriteerien noudattamatta jättäminen vaikuttanut näihin tuloksiin. Arvioitaessa potilaan soveltuvuutta EVAR-hoitoon tärkeimmät aneurysman anatomiset ominaisuudet tulosten kannalta vaikuttavat olevan aneurysman kaulan pituus ja angulaatio. Perioperatiivisia uusintaleikkauksia tarvittiin useammin avoleikkauksen jälkeen, mutta pitkäaikaisseurannassa uusintaleikkaukset olivat yleisempiä EVAR-hoidon jälkeen. Tämän väitöskirjatyön mukaan Prostar XL -sulkulaitteen käyttö oli turvallista, ja kirurgin kokemattomuus ei näyttänyt vaikuttavan laitteen käytön turvallisuuteen.
Väitöstyön tarkoitus oli arvioida AAA:n vuoksi vuosina 2005–2013 Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettujen potilaiden lyhyt- ja pitkäaikaistuloksia sekä teknisten hoitopäätösten vaikutuksia hoitotuloksiin. Stenttigraftin fiksaatiotason mahdollista lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutusta munuaistoiminnan heikkenemiseen tutkittiin ensimmäisessä osatyössä. Stenttigraftien laitevalmistajat ovat määrittäneet laitekohtaisia aortan anatomisia vähimmäiskriteerejä (IFU), ja yksi tavoite oli määrittää, huonontaako näiden kriteerien noudattamatta jättäminen tuloksia. Lisäksi EVAR-hoidon ja avoleikkauksen tuloksia verrattiin keskenään. Viimeisenä tutkittiin perkutaanisen sulkulaitteen käytön turvallisuutta ja onnistumista EVAR-potilailla. Yhteensä 362 potilasta hoidettiin standardilla EVAR-hoidolla ja 182 potilasta leikattiin avoimesti repeämättömän AAA:n vuoksi tutkimusjakson aikana. Jokaisella tutkimuksella oli omat poissulkukriteerinsä. Tutkimusdata kerättiin ja analysoitiin retrospektiivisesti.
EVAR-potilaista 74,6 % hoidettiin munuaisvaltimoiden yläpuolelle kiinnittyvällä stenttigraftilla (suprarenaalinen fiksaatio = SR) ja loput 25,4 % hoidettiin munuaisvaltimoiden alapuolelle kiinnittyvällä stenttigraftilla (infrarenaalinen fiksaatio = IR). Ensimmäisen postoperatiivisen viikon aikana munuaistoiminnan heikkeneminen nähtiin useammin SR-fiksaation kuin IR-fiksaation jälkeen, mutta tämän jälkeen viiden vuoden seurannan aikana eroja fiksaatiotasojen välillä ei havaittu. Potilailla, joilla oli munuaisten vajaatoiminta leikkausta edeltävästi, havaittiin useammin munuaistentoiminnan heikkenemistä viiden vuoden kohdalla SR-fiksaation jälkeen kuin IR-fiksaation jälkeen.
Vähintään yksi IFU-kriteeri oli jätetty noudattamatta 44,2 %:lla EVAR-potilaista. Yli kuuden vuoden mediaaniseuranta-ajan aikana kokonaiskuolleisuus, aneurysmaan liittyvä kuolleisuus, ruptuuroiden esiintyvyys ja endograftiin liittyvät epäsuotuisat tapahtumat olivat korkeammat IFU-kriteerien ulkopuolella hoidetuilla potilailla. Tärkeimmät yksittäiset anatomiset ominaisuudet tulosten kannalta vaikuttavat olevan aneurysman kaulan angulaatio ja pituus.
Perioperatiivinen kuolleisuus ja pitkäaikaiskuolleisuus olivat samanlaisia EVARhoidolla ja avoleikkauksella hoidetuilla potilailla. Avoleikkauksen jälkeen 30 päivän sisään jouduttiin useammin uusintaleikkaukseen, mutta EVAR-potilailla oli enemmän uusintaleikkauksia pitkäaikaisseurannassa. IFU:n ulkopuolella hoidettuja EVAR-potilaita verrattiin avoleikattuihin potilaisiin ja perioperatiivinen kuolleisuudessa ja pitkäaikaiskuolleisuudessa ei havaittu eroja. Myös tässä alaryhmäanalyysissa avoleikkauksen jälkeen uusintaleikkauksia tehtiin enemmän 30 päivän sisällä toimenpiteestä, mutta pitkäaikaisseurannassa uusintaleikkausten määrä oli vähäisempi verrattuna EVAR-hoitoon.
Yhteensä 443 nivusta (258 potilaalla) sisällytettiin analyyseihin. Perkutaania sulkulaitetta (Prostar XL, Abbott Vascular, Santa Clara, CA, USA) oli käytetty 257 nivusessa (58,0 %) ja avointa avausta 186 tapauksessa (42,0 %). Komplikaatioiden esiintyvyys oli samanlainen näiden kahden sulkumetodin välillä. Perkutaanin sulun onnistumisprosentti oli 94,6 %. Kirurgin kokemus, yhteisen reisivaltimon kalkkisuus tai läpimitta, BMI tai sisäänviejän koko eivät vaikuttaneet onnistumiseen.
Johtopäätöksenä suprarenaalinen fiksaatio oli turvallinen munuaisten toiminnan kannalta ainakin niillä potilailla, joilla ei ollut munuaisten vajaatoimintaa lähtötilanteessa. IFU-kriteerien ulkopuolinen EVAR-hoito vaikutti epäsuotuisasti hoitotuloksiin. Avoleikkaus ei näyttänyt kuitenkaan pienentävän kuolleisuutta verrattuna IFU:n ulkopuoliseen EVAR-hoitoon, koska perioperatiivinen kuolleisuus ja pitkäaikaiskuolleisuus olivat samanlaisia EVAR-hoidon ja avoleikkauksen jälkeen eikä IFU-kriteerien noudattamatta jättäminen vaikuttanut näihin tuloksiin. Arvioitaessa potilaan soveltuvuutta EVAR-hoitoon tärkeimmät aneurysman anatomiset ominaisuudet tulosten kannalta vaikuttavat olevan aneurysman kaulan pituus ja angulaatio. Perioperatiivisia uusintaleikkauksia tarvittiin useammin avoleikkauksen jälkeen, mutta pitkäaikaisseurannassa uusintaleikkaukset olivat yleisempiä EVAR-hoidon jälkeen. Tämän väitöskirjatyön mukaan Prostar XL -sulkulaitteen käyttö oli turvallista, ja kirurgin kokemattomuus ei näyttänyt vaikuttavan laitteen käytön turvallisuuteen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4928]