Naisiin kohdistuvan digitaalisen väkivallan haavoittavuus

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen naisiin kohdistuvan digitaalisen väkivallan haavoittavuutta. Tutkin, miten digitaalisen väkivallan haavoittavuus ilmenee aineistossa sekä millainen suhde digitaalisen väkivallan kokemisella on naisten toimintamahdollisuuksiin. Digitaalinen väkivalta on kohtuullisen tuore ja yleistyvä ilmiö, jonka haavoittavuudesta tiedetään toistaiseksi verrattain vähän. Tästä syystä digitaalisesta väkivallasta ja sen kokemiseen liittyvistä seurauksista tarvitaan lisää tietoa. Digitaalista väkivaltaa koetaan yhtäältä läheisissä suhteissa esimerkiksi parisuhdekumppanin tekemänä, jolloin kyse voi olla esimerkiksi kumppanin seuraamisesta tai kontrolloimisesta teknologioiden välityksellä. Toisaalta digitaalinen väkivalta ulottuu myös läheisten suhteiden ulkopuolelle ja sitä koetaan myös tuntemattomien tekijöiden taholta. Naisiin kohdistuu internetissä esimerkiksi häirintää ja uhkailua, joiden avulla tekijä pyrkii vaientamaan, häpäisemään sekä pelottelemaan kohdettaan.

Lähestyn digitaalista väkivaltaa osana naisiin kohdistuvan sukupuolistuneen väkivallan jatkumoa. Tutkielman teoreettisena kehyksenä käytän väkivallan haavoittavuutta koskevaa teoreettista keskustelua sekä Amartya Senin ja Martha Nussbaumin toimintamahdollisuuksien teoriaa. Tutkielmani empiirisenä aineistona ovat Tampereen yliopiston ja Poliisiammattikorkeakoulun Naisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa (DIGNITEAS) -tutkimushankkeessa kerätyn kyselyn vastaukset. Kyselyllä kartoitettiin väkivallan kohteena olleiden kokemuksia ja näkemyksiä digitaalisesta väkivallasta, sen piirteistä ja seurauksista, avun hakemisesta ja saamisesta sekä rikosprosessista. Tutkimusmenetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa ajattelua ohjaavat vuoroin teoria ja aineisto.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että digitaalinen väkivalta haavoittaa naisten hyvinvointia, arkea ja osallisuutta sekä suhdetta itseen ja muihin. Digitaalinen väkivalta horjuttaa mielenterveyttä sekä turvallisuuden tunnetta ja saa aikaan ahdinkoa. Arki ja osallisuus haavoittuvat niin arjen haasteiden kuin oman toiminnan rajoittamisen ja elinpiirin kaventumisen myötä. Digitaalinen väkivalta haavoittaa suhdetta itseen, muihin ja yhteiskuntaan. Tulosten perusteella digitaalisen väkivallan vaikutukset heijastuvat lähes jokaiseen teoreettisessa viitekehyksessä mainittuun keskeiseen inhimilliseen toimintavalmiuteen eli elämään, ruumiilliseen terveyteen ja koskemattomuuteen, aisteihin, mielikuvitukseen ja ajatteluun, tunteisiin, käytännölliseen päättelyyn, yhteenkuuluvuuteen, leikkiin sekä hallinta-, työ- ja omistusoikeuksiin. Tutkielman tulokset havainnollistavat, miten laajalle digitaalisen väkivallan haavoittavuus ulottuu ja miten väkivalta rajoittaa naisten mahdollisuuksia toimia sekä omassa elinpiirissä että laajemmin yhteiskunnassa.