Epidemiology of Multiple Sclerosis in Western Finland in 1981-2010
Verkko, Annukka (2024)
Verkko, Annukka
Tampere University
2024
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-03-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3313-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3313-3
Tiivistelmä
Multippeliskleroosin eli MS-taudin esiintyvyys on maailmanlaajuisesti ja alueellisesti epätasaista. Suurimmat esiintyvyydet on raportoitu Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta, etenkin Skandinavian alueelta. Jo ensimmäisissä suomalaisissa tutkimuksissa 1960-luvulla todettiin, että Seinäjoen alue (Etelä-Pohjanmaa) Länsi- Suomessa edustaa korkean riskin aluetta, niin maamme sisällä kuin kansainvälisestikin. Vastaavanlainen korkea riski on todettu myös Lounais- Suomessa. Niin meillä kuin maailmallakin MS-taudin insidenssi ja prevalenssi ovat kasvaneet viimeisten vuosikymmenten aikana. MS-tauti on luonteeltaan etenevä, johtaen lisääntyvään toimintakyvyn heikkenemiseen. Oheissairastavuuden riski on MS-potilailla kohonnut, mikä on merkittävää siksi, että etenkin sydän- ja verisuonitaudit lyhentävät MS-potilaiden elinikää. Ilman oheissairauksiakin MS- potilaiden elinikä on lyhentynyt keskimäärin muutamilla vuosilla ikätovereihin nähden. Useimmiten MS-potilaan kuolinsyy on jokin infektio.
Tämä väitöskirja koostuu neljästä alkuperäisjulkaisusta. Tavoitteina oli päivittää tietoja insidenssista ja prevalenssista sekä toimintakyvyn alenemasta korkean ja keskisuuren riskin alueilta Länsi-Suomesta (tutkimukset I ja II). Lisäksi tavoitteena oli ensimmäistä kertaa selvittää oheissairauksien yleisyyttä ja niiden vaikutusta elinikään suomalaisessa MS-populaatiossa (tutkimus III). Kolmas tavoite oli kartoittaa elämän loppuvaihetta, eli toimintakykyä ennen kuolemaa, kuoleman paikkoja sekä kuolinsyitä (tutkimus IV). Aineistot tutkimuksiin kerättiin Seinäjoen ja Vaasan keskussairaaloiden sekä Tampereen ja Turun yliopistollisten sairaaloiden potilasrekistereistä sekä Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistosta.
Tutkimuksessa I vuosien 1981 ja 2010 välillä ikävakioitu insidenssi/105 oli Seinäjoella 12.5, kaksinkertainen verrattuna Pirkanmaan lukemaan 6.7, ja korkeampi kuin 8.3 Vaasassa. Merkittävin nousu nähtiin naisten joukossa Seinäjoella ja Vaasassa 80- ja 90-lukujen välillä. Nousu tasoittui vuosituhanteen vaihteen jälkeen. Tutkimuksessa II todettiin prevalenssissa nousutrendi, kun vuodesta 2000 vuoteen 2010 nousua oli aaltomaisen tautimuodon ryhmässä 60%, ja koko aineistossa naisten joukossa 58%, miesten joukossa 31%. Merkittävin nousu todettiin Seinäjoen ja Vaasan alueilla naisten joukossa. Vuonna 2010 vakioitu prevalenssi/105 oli 276 Seinäjoella, 226 Vaasassa ja 149 Pirkanmaalla. Toimintakyvyn alenema vuonna 2010 näyttäytyi lievänä aaltomaisen tautimuodon ryhmässä, kun taas tasaisesti etenevässä ryhmässä useammin vaikeampana. Tutkimuksessa III vuosien 2004 ja 2012 välillä keskimääräinen elinaika oli 82.4 vuotta, joka oli 3 vuotta lyhyempi kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla verrokkiväestöllä. Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaus lyhensi MS-populaatiossa entisestään elinaikaa 79.5 vuoteen. MS potilailla oli kohonnut riski aivoinfarkteihin ja -verenvuotoihin, tyypin 1 diabetekseen sekä infektioihin. Tutkimuksessa IV vuosien 1981 ja 2010 välillä keskimääräinen MS- potilaiden kuolinikä oli 57.4 vuotta. Yleisin välitön kuolemansyy oli infektio 51 %:ssa tapauksista. MS-tauti puolestaan oli yleisin peruskuolemansyy, 58 %:ssa tapauksista. Sydän- ja verisuonitautien osuus korostui 60-vuotiaissa ja sitä vanhemmissa vainajissa, kun taas itsemurhat alle 50-vuotiaissa. Yleisin kuolinpaikka oli sairaalan tai terveyskeskuksen vuodeosasto. Useimmissa tapauksissa kuolemaa edeltänyt toimintakyvyn alenema oli vaikea-asteista.
Tämän väitöskirjan tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä Länsi-Suomen korkean riskin alueista ja osoittavat tasoittuneen kasvutrendin insidensissa ja edelleen jatkuneen kasvutrendin prevalenssissa aaltomaisen tautimuodon ryhmässä, etenkin naisten joukossa. Tulevaisuudessa on edelleen tärkeää seurata tämän historiallisen pitkään seuratun korkean riskin alueen epidemiologisten lukujen kehitystä, etenkin kun uusien lääkehoitojen vaikutus sairauden kulkuun ja ennusteeseen alkaa toivon mukaan tulla esiin. Seuranta on merkityksellistä myös siksi, että epidemiologinen tutkimus tarjoaa taustatietoa tulevaisuuden terveyspalveluita suunniteltaessa. MS taudissa etenkin verisuoniperäinen oheissairastavuus vaikuttaa merkittävästi elinikään, minkä vuoksi näiden sairauksien ennaltaehkäisyyn tulisi panostaa tässäkin potilasjoukossa. Toimintakyvyn heikkeneminen on vaikeampaa tasaisesti etenevän tautimuodon ryhmässä ja etenkin elämän loppuvaiheessa, mitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää pohdittaessa elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelun ajoittamista.
Tämä väitöskirja koostuu neljästä alkuperäisjulkaisusta. Tavoitteina oli päivittää tietoja insidenssista ja prevalenssista sekä toimintakyvyn alenemasta korkean ja keskisuuren riskin alueilta Länsi-Suomesta (tutkimukset I ja II). Lisäksi tavoitteena oli ensimmäistä kertaa selvittää oheissairauksien yleisyyttä ja niiden vaikutusta elinikään suomalaisessa MS-populaatiossa (tutkimus III). Kolmas tavoite oli kartoittaa elämän loppuvaihetta, eli toimintakykyä ennen kuolemaa, kuoleman paikkoja sekä kuolinsyitä (tutkimus IV). Aineistot tutkimuksiin kerättiin Seinäjoen ja Vaasan keskussairaaloiden sekä Tampereen ja Turun yliopistollisten sairaaloiden potilasrekistereistä sekä Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistosta.
Tutkimuksessa I vuosien 1981 ja 2010 välillä ikävakioitu insidenssi/105 oli Seinäjoella 12.5, kaksinkertainen verrattuna Pirkanmaan lukemaan 6.7, ja korkeampi kuin 8.3 Vaasassa. Merkittävin nousu nähtiin naisten joukossa Seinäjoella ja Vaasassa 80- ja 90-lukujen välillä. Nousu tasoittui vuosituhanteen vaihteen jälkeen. Tutkimuksessa II todettiin prevalenssissa nousutrendi, kun vuodesta 2000 vuoteen 2010 nousua oli aaltomaisen tautimuodon ryhmässä 60%, ja koko aineistossa naisten joukossa 58%, miesten joukossa 31%. Merkittävin nousu todettiin Seinäjoen ja Vaasan alueilla naisten joukossa. Vuonna 2010 vakioitu prevalenssi/105 oli 276 Seinäjoella, 226 Vaasassa ja 149 Pirkanmaalla. Toimintakyvyn alenema vuonna 2010 näyttäytyi lievänä aaltomaisen tautimuodon ryhmässä, kun taas tasaisesti etenevässä ryhmässä useammin vaikeampana. Tutkimuksessa III vuosien 2004 ja 2012 välillä keskimääräinen elinaika oli 82.4 vuotta, joka oli 3 vuotta lyhyempi kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla verrokkiväestöllä. Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaus lyhensi MS-populaatiossa entisestään elinaikaa 79.5 vuoteen. MS potilailla oli kohonnut riski aivoinfarkteihin ja -verenvuotoihin, tyypin 1 diabetekseen sekä infektioihin. Tutkimuksessa IV vuosien 1981 ja 2010 välillä keskimääräinen MS- potilaiden kuolinikä oli 57.4 vuotta. Yleisin välitön kuolemansyy oli infektio 51 %:ssa tapauksista. MS-tauti puolestaan oli yleisin peruskuolemansyy, 58 %:ssa tapauksista. Sydän- ja verisuonitautien osuus korostui 60-vuotiaissa ja sitä vanhemmissa vainajissa, kun taas itsemurhat alle 50-vuotiaissa. Yleisin kuolinpaikka oli sairaalan tai terveyskeskuksen vuodeosasto. Useimmissa tapauksissa kuolemaa edeltänyt toimintakyvyn alenema oli vaikea-asteista.
Tämän väitöskirjan tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä Länsi-Suomen korkean riskin alueista ja osoittavat tasoittuneen kasvutrendin insidensissa ja edelleen jatkuneen kasvutrendin prevalenssissa aaltomaisen tautimuodon ryhmässä, etenkin naisten joukossa. Tulevaisuudessa on edelleen tärkeää seurata tämän historiallisen pitkään seuratun korkean riskin alueen epidemiologisten lukujen kehitystä, etenkin kun uusien lääkehoitojen vaikutus sairauden kulkuun ja ennusteeseen alkaa toivon mukaan tulla esiin. Seuranta on merkityksellistä myös siksi, että epidemiologinen tutkimus tarjoaa taustatietoa tulevaisuuden terveyspalveluita suunniteltaessa. MS taudissa etenkin verisuoniperäinen oheissairastavuus vaikuttaa merkittävästi elinikään, minkä vuoksi näiden sairauksien ennaltaehkäisyyn tulisi panostaa tässäkin potilasjoukossa. Toimintakyvyn heikkeneminen on vaikeampaa tasaisesti etenevän tautimuodon ryhmässä ja etenkin elämän loppuvaiheessa, mitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää pohdittaessa elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelun ajoittamista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4947]