Tahtituotannon suunnittelun kehittäminen
Pentinpuro, Asser (2024)
Pentinpuro, Asser
2024
Rakennustekniikan DI-ohjelma - Master's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402022060
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402022060
Tiivistelmä
Rakennusalan tuottavuuden kehittämiseen on haettu ratkaisua lean-rakentamisen menetelmistä, ja erityisesti tahtituotannosta. Tahtituotannolla toteutettavien kohteiden määrä on toimeksiantajayrityksessä kasvussa, mutta tahtituotannon suunnitteluun ja tahtiaikataulun luomiseen ei ole olemassa vielä yhtenäistä ohjeistusta. Tämä tutkimus pyrki löytämään parhaat toimintatavat tahtiaikatalun tekemiseen, jotta tuotannon onnistumiseksi olisi olemassa parhaat mahdolliset edellytykset.
Tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullisen tutkimuksen menetelmistä kirjallisuuskatsaus ja teemahaastattelu. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään alkuun leania yleisemmin, jonka jälkeen käsitellään rakentamisen leania. Lean-menetelmistä esitellään tarkemmin tahtituotanto ja siihen liittyen käsitellään myös tahdistettua tuotantoa. Tahtituotannon suunnitteluun on esitetty kirjallisuudessa kaksi eri mallia, jotka molemmat käsitellään työn puitteissa. Mallien esittelyjen jälkeen kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vielä tahtituotannon ominaispiirteitä niin edellytyksien, aikataulun sisällön, kuin tuotannon aikaisien toimien suhteen.
Kirjallisuuskatsauksen ja tavoitteiden perusteella tutkimuksen kirjoittaja laati teemahaastattelujen kysymysrungot, jotka käytiin yhdessä ohjaajien kanssa läpi ennen haastatteluja. Haastatteluita tehtiin 10 kappaletta, ja niihin osallistui 12 henkilöä. Haastateltavista 8 oli toimeksiantajayrityksen tahtituotantokohteilla työskennelleitä toimihenkilöitä, ja 4 aliurakoitsijoiden edustajia. Kysymysrungot tehtiin sekä pää- että aliurakoitsijalle, ja kysymykset oli jaettu kummassakin rungossa kolmeen eri pääteemaan.
Haastattelututkimuksen perusteella tahtiaikataulun tekemiseen vaikuttavia asioita tulee käsitellä edellytyksien puolesta alihankinnoissa ja suunnittelussa, tuotannon aikana tehdä valvontaa ja ohjausta tahdin mukaisesti, ja itse tuotannon suunnittelussa käsitellä pelkän aikataulun lisäksi myös paljon muita tuotantoon vaikuttavia asioita.
Alihankintojen osalta tärkeimmiksi tahtia tukeviksi toimiksi nousi tieto tahdista jo tarjouspyyntövaiheessa, sekä tahdin vaatimusten mukaiset sopimukset. Alihankintaa hyödyttää aikainen tuotannonsuunnittelu pääurakoitsijan toimesta, mutta aliurakoitsijan osallistamista tuotannon suunnitteluun kaivattiin enemmän, ja tässä nähtiin myös paljon mahdollisuuksia. Tuotantoa tukevan suunnittelun keskeisiksi asioiksi nousi suunnitelmien valmius ennen tuotannon alkua, tuotannon osallistuminen suunnitteluun ja esivalmistuksen hyödyntäminen.
Tuotannon suunnittelu oli yhtä kohdetta lukuun ottamatta ollut pääurakoitsijavetoista ja se keskittyi rakentamisvaiheaikataulun tekemiseen sisävaiheelle. Haastattelututkimuksen perusteella tuotannon suunnittelu hyötyisi yleis- ja rakentamisvaiheaikataulujen yhteensopivuudesta. Aliurakoitsijoita tulisi osallistaa aiempaa enemmän, unohtamatta kuitenkaan pääurakoitsijan oman laskennan tärkeyttä. Logistiikka tulisi suunnitella tahtituotannon suunnittelun yhteydessä ja tahtiajan lyhentyessä tulisi logistiikka keskittää yhdelle toimijalle. Lisäksi tulisi hyödyntää terminaalitoimintaa ja pyrkiä materiaalien varastoinnin vähentämiseen tahtialueella. Puskureiden osalta tulisi ensisijaisesti käyttää kapasiteettipuskuria, mutta pääurakoitsijan tulee olla valmis maksamaan erotus tai keksiä korvaavaa työtä ylijääneelle ajalle. Aikapuskuria tulee käyttää suunniteltujen aikojen huomioimiseksi, mutta muuten se tulee aikatauluttaa junan loppuun.
Valvontaa tapahtuu sekä työmaalla että palavereissa. Sen tavoitteena tulisi olla työpaket-tien oikeaan suuntaan lähteminen ja niiden ajallaan valmistumisen varmistaminen. Aliurakoitsijoiden ja digitaalisuuden osuutta valvonnassa tulee lisätä. Ohjauksessa tulisi hyödyntää visuaalisia keinoja aikatauluihin yhdistettynä. Säätömekanismien käyttöä tulisi opetella ja kouluttaa lisää.
Tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullisen tutkimuksen menetelmistä kirjallisuuskatsaus ja teemahaastattelu. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään alkuun leania yleisemmin, jonka jälkeen käsitellään rakentamisen leania. Lean-menetelmistä esitellään tarkemmin tahtituotanto ja siihen liittyen käsitellään myös tahdistettua tuotantoa. Tahtituotannon suunnitteluun on esitetty kirjallisuudessa kaksi eri mallia, jotka molemmat käsitellään työn puitteissa. Mallien esittelyjen jälkeen kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vielä tahtituotannon ominaispiirteitä niin edellytyksien, aikataulun sisällön, kuin tuotannon aikaisien toimien suhteen.
Kirjallisuuskatsauksen ja tavoitteiden perusteella tutkimuksen kirjoittaja laati teemahaastattelujen kysymysrungot, jotka käytiin yhdessä ohjaajien kanssa läpi ennen haastatteluja. Haastatteluita tehtiin 10 kappaletta, ja niihin osallistui 12 henkilöä. Haastateltavista 8 oli toimeksiantajayrityksen tahtituotantokohteilla työskennelleitä toimihenkilöitä, ja 4 aliurakoitsijoiden edustajia. Kysymysrungot tehtiin sekä pää- että aliurakoitsijalle, ja kysymykset oli jaettu kummassakin rungossa kolmeen eri pääteemaan.
Haastattelututkimuksen perusteella tahtiaikataulun tekemiseen vaikuttavia asioita tulee käsitellä edellytyksien puolesta alihankinnoissa ja suunnittelussa, tuotannon aikana tehdä valvontaa ja ohjausta tahdin mukaisesti, ja itse tuotannon suunnittelussa käsitellä pelkän aikataulun lisäksi myös paljon muita tuotantoon vaikuttavia asioita.
Alihankintojen osalta tärkeimmiksi tahtia tukeviksi toimiksi nousi tieto tahdista jo tarjouspyyntövaiheessa, sekä tahdin vaatimusten mukaiset sopimukset. Alihankintaa hyödyttää aikainen tuotannonsuunnittelu pääurakoitsijan toimesta, mutta aliurakoitsijan osallistamista tuotannon suunnitteluun kaivattiin enemmän, ja tässä nähtiin myös paljon mahdollisuuksia. Tuotantoa tukevan suunnittelun keskeisiksi asioiksi nousi suunnitelmien valmius ennen tuotannon alkua, tuotannon osallistuminen suunnitteluun ja esivalmistuksen hyödyntäminen.
Tuotannon suunnittelu oli yhtä kohdetta lukuun ottamatta ollut pääurakoitsijavetoista ja se keskittyi rakentamisvaiheaikataulun tekemiseen sisävaiheelle. Haastattelututkimuksen perusteella tuotannon suunnittelu hyötyisi yleis- ja rakentamisvaiheaikataulujen yhteensopivuudesta. Aliurakoitsijoita tulisi osallistaa aiempaa enemmän, unohtamatta kuitenkaan pääurakoitsijan oman laskennan tärkeyttä. Logistiikka tulisi suunnitella tahtituotannon suunnittelun yhteydessä ja tahtiajan lyhentyessä tulisi logistiikka keskittää yhdelle toimijalle. Lisäksi tulisi hyödyntää terminaalitoimintaa ja pyrkiä materiaalien varastoinnin vähentämiseen tahtialueella. Puskureiden osalta tulisi ensisijaisesti käyttää kapasiteettipuskuria, mutta pääurakoitsijan tulee olla valmis maksamaan erotus tai keksiä korvaavaa työtä ylijääneelle ajalle. Aikapuskuria tulee käyttää suunniteltujen aikojen huomioimiseksi, mutta muuten se tulee aikatauluttaa junan loppuun.
Valvontaa tapahtuu sekä työmaalla että palavereissa. Sen tavoitteena tulisi olla työpaket-tien oikeaan suuntaan lähteminen ja niiden ajallaan valmistumisen varmistaminen. Aliurakoitsijoiden ja digitaalisuuden osuutta valvonnassa tulee lisätä. Ohjauksessa tulisi hyödyntää visuaalisia keinoja aikatauluihin yhdistettynä. Säätömekanismien käyttöä tulisi opetella ja kouluttaa lisää.