Henkirikosten uhrien sisarusten suruprosessi ja tuen tarve

Abstract

Pro gradu –tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty tieteellinen artikkeli, Henkirikoksen uhrien sisarusten suruprosessi (kirjoittajat: Kauppinen A. & Aho AL). Toinen osa on lisäosa, joka kuvaa henkirikoksen uhrien sisarusten saamaa ja tarvitsemaa tukea henkirikoksen jälkeen Suomessa.

Artikkelin tarkoituksena oli kuvata henkirikosten uhrien sisarusten suruprosessia läheisen henkirikoskuoleman jälkeen Suomessa. Tutkimuskysymys oli: Minkälaista henkirikosten uhrien sisarusten suruprosessi on läheisen henkirikoskuoleman jälkeen? Lisäosan tarkoituksena oli kuvata henkirikosten uhrien sisarusten tuen tarvetta ja tuen saamista läheisen henkirikoskuoleman jälkeen Suomessa. Tutkimuskysymyksenä oli: Minkälaista tukea henkirikosten uhrien sisarukset ovat saaneet ja tarvitsevat läheisensä kuoleman jälkeen?

Tutkimus on osa Tampereen yliopiston surututkimus –hanketta. Tutkimukseen osallistujat rekrytoitiin erään suomalaisen suruun liittyvän vertaistukiyhdistyksen kautta. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella (Lime Survey) ja haastatteluin. Tutkimukseen osallistui 18 henkilöä, joista viisi osallistui lisäksi haastatteluun. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.

Henkirikosten uhrien sisarusten suruprosessiin sisältyi psyykkisen hyvinvoinnin murentumista, fyysisen hyvinvoinnin murentumista, sosiaalisten suhteiden murentumista, suremista, elämästä suoriutumista, toisista huolen kantamista, inhimillisyyden puutetta itseä kohtaan, yhteiskunnan ja toisten ihmisten aiheuttamaa lisätaakkaa sekä asioista kuormittumista. Lisäksi suruprosessiin sisältyi perusturvallisuuden tunteen särkymistä, omien tunteiden latistumista, sosiaalisten suhteiden hyödyntämistä, oman jaksamisen tukemista, erilaisten selviytymiskeinojen kautta eteenpäin menemistä sekä uuden suunnan ottamista.

Henkirikoksen uhrien sisarusten ystäviltä saamaan tukeen sisältyi apua ja tukea, aikaa asioiden jakamiseen, konkreettista apua arkeen, yhdessä tekemistä muun ajateltavan saamiseksi sekä huolehtimista. Puolisolta saatuun tukeen sisältyi keskusteluapua, lähellä pitämistä, apua arjesta selviämiseen ja henkistä tukea. Vanhemmilta satuun tukeen sisältyi yhdessä keskustelemista, lähellä olemista ja kannustavaa tukea. Perheeltä saatu tuki oli yhdessä keskustelemista, yhdessä olemista sekä tukea selviytymiseen. Muilta sukulaisilta uhrien sisarusten saama tuki sisälsi läsnäoloa, yhteydenpitoa ja huolehtimista. Muilta läheisiltä saatu tuki sisälsi asioista keskustelemista, kuunteluapua, tukemista surussa sekä yhdessäoloa. Työkavereilta sekä esimieheltä sisarukset saivat ymmärtävää tukea.

Ystäviltä sisarukset olisivat tarvinneet välittämisen osoittamista ja uskallusta. Vanhemmilta ja perheeltä ja sisarukset olisivat tarvinneet asioista yhdessä keskustelemista, empatiaa ja irti päästämistä. Muilta läheisiltä sisarukset olisivat kaivanneet tietoa asioista ja huomioimista.

Henkirikosten uhrien sisarusten ammattilaisilta saatuun tukeen sisältyi rikosuhripäivystyksestä saatu tuki, joka oli konkreettista apua käytännön järjestelyihin, sekä henkistä tukea. Ensiavusta saatu tuki sisälsi puhelinapua ja päivystävää apua. Sairaanhoitajalta saatuun tukeen sisältyi tapaamisia ja keskusteluapua. Psykologilta sisarukset saivat apua ja tapaamisia. Terapeuteilta saatuun tukeen sisältyi erilaisia terapiamuotoja, ymmärrystä asioihin, tunteiden käsittelyä sekä keskusteluapua. Kriisityöntekijöiltä saatu apu oli keskusteluapua, huomioivaa apua ja konkreettisia auttamiskeinoja. Lääkäriltä sisarukset saivat työkyvyttömyyden ja lääkityksen tarpeen huomioimista, tutkimuksia, tapaamisia ja suosituksia. Työterveydestä saatuun apuun sisältyi jatkoavun piiriin ohjaamista, tutkimuksia, psykologista apua sekä keskusteluapua. Hautaustoimisto antoi sureville sisaruksille käytännön apua, poliisi puolestaan turvallisuutta, informaatioita sekä huomioimista. Muilta ammattilaisilta sisarukset saivat monipuolista apua. Niiltä ammattihenkilöiltä, joita sisarukset eivät tarkemmin nimenneet, he saivat empaattista kohtaamista, kirjallista apua ja tunteiden käsittelyä.

Ammattilaisilta sisarukset olisivat tarvinneet vastuunottoa avun tarjoamisesta, apua monenlaiseen tarpeeseen, tietoa, terapiaa, ymmärrystä, sisarussuhteen parempaa huomioimista, neuvoja, uskallusta, aikaa ja joustavuutta.

Vertaistuesta henkirikosten uhrin sisarusten saamaan tukeen sisältyi ymmärrystä ja ymmärretyksi tulemista, apua surussa, sosiaalista osallisuutta, sosiaalista lähentymistä, asioiden purkamista sekä tiedon saamista.

Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että henkirikosten uhrien sisarusten suruprosessiin sisältyy runsaasti negatiivisia asioita, jotka vaikuttavat sisarusten moniin tärkeisiin elämän osa-alueisiin. Sisarukset saavat tukea niin läheisiltä, ammattilaisilta kuin vertaistuesta, mutta tuki ei aina ole riittävää ja ammattilaisten tulisi ottaa enemmän vastuuta tuen tarjoamisesta sekä huomioida sisaruksen suru yhtä tärkeänä kuin vanhempienkin.

The Master's thesis consists of two parts. The first part is a scientific article submitted for publication titled "The Grief Process of Siblings of Homicide Victims" (authors: Kauppinen A. & Aho AL). The second part is an additional section that describes the support received and needed by siblings of homicide victims in Finland after the homicide.

The purpose of the article was to depict the grief process of siblings of homicide victims in Finland following the death of a close family member due to homicide. The research question was: What is the nature of the grief process for siblings of homicide victims after the death of a close family member? The purpose of the additional section was to describe the support needs and received support for siblings of homicide victims in Finland after the homicide. The research question was: What kind of support have siblings of homicide victims received and needed after the death of their loved one?

The study is part of the Grief Research Project at the University of Tampere. Participants in the study were recruited through a Finnish peer support association related to grief. Data were collected through an electronic survey (Lime Survey) and interviews. A total of 18 individuals participated in the study, with five of them also participating in interviews. The data were analyzed using inductive content analysis.

The grief process for siblings of homicide victims included deterioration of mental well-being, physical well-being, social relationships, mourning, coping with life, caring for others, lack of humanity towards oneself, additional burden from society and others, and stress from various issues. Additionally, the grief process included the shattering of a sense of basic security, dampening of one's own emotions, utilization of social relationships, support for one's own well being, moving forward through various coping mechanisms, and taking a new direction in life. Support received from friends included assistance, time for sharing concerns, practical help in daily life, joint activities to divert attention, and care. Support from spouses included conversational support, closeness, assistance in coping with daily life, and emotional support. Support from parents included discussions together, closeness, and encouraging support. Support from family included discussions together, being together, and support for coping. Support from other relatives included presence, communication, and caring. Support from other close individuals included discussions, listening support, grief support, and being together. Siblings received understanding support from colleagues and supervisors.

From friends, siblings needed expressions of care and encouragement. From parents and family, siblings needed discussions together, empathy, and letting go. From other close individuals, siblings needed information and acknowledgment.

Support from professionals for siblings of homicide victims included support from victim support services, which provided practical help with arrangements and emotional support. Support from emergency services included telephone assistance and immediate help. Support from nurses included meetings and conversational support. Siblings received help and meetings from psychologists. Support from therapists included various therapy forms, understanding of issues, emotional processing, and conversational support. Assistance from crisis workers included conversational support, considerate help, and concrete aid. From doctors, siblings received consideration of disability and medication needs, examinations, meetings, and recommendations. Support from occupational health included referral to further assistance, examinations, psychological help, and conversational support. Funeral services provided practical help to grieving siblings, and the police provided security, information, and consideration. Siblings received diverse assistance from other professionals. From professionals not specifically named, they received empathetic encounters, written assistance, and emotional processing.

Siblings needed professionals to take responsibility for offering support, assistance with various needs, information, therapy, understanding, better consideration of sibling relationships, advice, encouragement, time, and flexibility.

Peer support for siblings of homicide victims included understanding and feeling understood, grief assistance, social inclusion, social closeness, emotional release, and information. Based on the research results, it can be concluded that the grief process for siblings of homicide victims includes numerous negative aspects affecting various important areas of their lives. Siblings receive support from family, professionals, and peer support, but the support is not always sufficient, and professionals should take more responsibility for offering support, acknowledging the sibling's grief as equally important as that of parents.