"Nyt syödään Risto, - Tämä on raavaitten miesten ruokaa" : Esiopetuksessa käytettävien satukirjojen välittämä moninaisuuskuva

Abstract

Yhteiskuntamme on ajan saatossa moninaistunut entisestään ja esiopetuksen tarkoituksena onkin valmistaa lapsia toimimaan osana moninaista yhteisöämme. Samalla tunnistetaan kirjallisuuskasvatuksen huomattava merkitys lapsen kasvulle ja kehitykselle, koska kirjat toimivat lapsille tärkeinä maailmankuvan välittäjinä. Tässä tutkimuksessa haluttiin näiden näkökulmien pohjalta perehtyä siihen, millaista moninaisuuskuvaa esiopetuksessa käytössä olevat satukirjat välittävät lapsille. Moninaisuutta tarkasteltiin sukupuolten, kulttuurisen moninaisuuden, vähemmistöjen, fyysisten ja psyykkisten poikkeavuuksien sekä erilaisten perheiden näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin sitä, mitä esiopetushenkilöstöä velvoittavassa opetussuunnitelmassa vaaditaan moninaisuuden huomioimisen kannalta. Tarkoituksena oli selvittää, millaisina tarkastelun kohteena olevat moninaisuuden osa-alueet satukirjoissa esitetään ja millainen on näiden erilaisten moninaisten ryhmien representaatio kirjallisuudessa. Tutkimuksella haluttiin saada myös lisää tietoa siitä, millaista kirjallisuutta tarvitaan ja millaisia kirjoja käytännön opetukseen olisi vielä moninaisuuden toteutumisen kannalta hyvä lisätä. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin neljästä eri esiopetusryhmästä ympäri Tamperetta. Esiopetusyksiköiden henkilöstö valitsi aineistona käytetyt kirjat sen perusteella, mitkä kirjat olivat lasten suosiossa tai mitä he ovat itse käyttäneet opetuksessaan eniten. Aineistoksi muodostui lopulta viiden kirjan kokonaisuus, joista saatuja havaintoja analysoitiin sisällönanalyysilla luokitellen. Pääluokiksi muodostuivat tarkastelun kohteena olevat moninaisuuden osa-alueet. Luokittelua varten aineistosta kerätyt ilmaisut pelkistettiin ja taulukoitiin alaluokiksi. Keskeisimpänä tuloksena havaittiin, että sukupuolten esittämistapa noudattaa yhä stereotyyppisiä kaavoja, joka on tuloksena yhteydessä myös aiempiin lastenkirjallisuudesta tehtyihin tutkimuksiin. Lisäksi huomattiin, että kulttuurisen moninaisuuden representaatio on yhä vähäistä ja painottuu kuvitukseen. Tutkimuksessa saatiin myös tietoa siitä, ettei fyysisiä ja psyykkisiä poikkeavuuksia, vähemmistöjä tai erilaisia perheitä juuri käsitellä lasten satukirjoissa. Voidaan siis todeta, että moninaisen maailmankuvan välittämiseksi lapsille tarvitaan kasvatuskäyttöön lisää satukirjoja, jotka käsittelisivät näitä lähes näkymättömiä moninaisuuden osa-alueita.