Digitaalisen roinan materiaaliset kytkökset : Sukelluksia mobiilin kuvaviestinnän ylenmäärään vauhdin yhteiskunnassa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani lähtökohtana on, että verkottuneiden mobiililaitteiden yleistymisen myötä viestimme toisillemme lisääntyvässä määrin multimodaalisesti ja erityisesti kuvallisesti. Viestintätilanteissa käytetyt kuvat kuitenkin menettävät nopeasti merkityksensä jääden täyttämään laitteitamme ja pakottaen meidät jatkuvasti uusimaan niitä sekä säilyttämään tarpeettomia kuvatiedostoja muualle, usein niin kutsuttuun pilveen eli palvelinkeskuksiin. Tällaiset kuvat ovat osa palvelinkeskuksiin kertyvää ylenmäärää, jota kutsun tutkielmassani digitaaliseksi roinaksi, ja joka tekee keskuksista omanlaisiaan kaatopaikkoja.

Avaan teoreettisen tutkielmani aluksi yksityiskohtaisesti, mitä tarkoitan digitaalisella roinalla, ja perustelen, miksi sitä on tärkeää tutkia. Lisäksi luonnehdin tapoja, joilla digitaalista roinaa muodostuu osana visuaalisuuden hallitsemaa ja koko ajan nopeutuvaa multimodaalista viestintää.Lähestyn viestintää Harold Innisin, Walter J. Ongin ja Roman Jakobso-nin ajatusten pohjalta, hyödyntäen erityisesti Jakobsonin monifunktioista viestintämallia. Mobiililaittein kuvallisesti tapahtuva viestintä voidaan ymmärtää myös kyberneettisesti osaksi ihmisten ja mobiililaitteiden välisiä takaisinkytkentöjä, jotka yhdistävät ne verkottuneeseen mediainfrastruktuuriin. Tutkielmani ydinproblematiikka koskee digitaalisen roinan monitahoisia ja -tasoisia kytköksiä materiaaliseen mediainfrastruktuuriin – kuten datakaapeleihin, mobiiliverkkoihin, palvelinkeskuksiin laitteistoihin ja ohjelmistoihin sekä tekoälyn kouluttamiseen – ja tätä kautta roinan kietoutumista globaaleihin ekologisiin kysymyksiin.

Ihmisen ja valokuvaamisen suhdetta taustoitan tutkielmassani hyödyntämällä filosofien Susan Sontagin ja Vilém Flusserin ajatuksia, jotka suhteutan tuoreempaan tutkimukseen mobiliikuvaamisesta. Digitaalisen roinan asemaa ja vaikutuksia osana mediainfrastruktuuria puolestaan lähestyn mediatutkija Sy Taffelin ja teknologiafilosofi Benjamin H. Brattonin ajatusten avulla. Tutkielmani ydinproblematiikan kannalta erityisen keskeisiä ovat filosofi Paul Virilion mediatutkija Marshall McLuhanin ideoiden kanssa resonoivat ajatukset vauhdin kiihtymisestä yhteiskunnassa teknologioiden kehityksen myötä ja tähän nivoutuen Virilion teesi uusien teknologioiden aiheuttamista olennaisista onnettomuuksista globaalilla tasolla.

Päädyn tutkielmani lopussa esittämään, että digitaalinen roina voidaan ymmärtää Viriliosta ponnistaen infrastruktuuritasoiseksi olennaiseksi onnettomuudeksi. Havainnollistan tätä argumenttia taloustieteilijä William Stanley Jevonsin mukaan nimetyn Jevonsin paradoksin avulla. Sen pohjalta yhä nopeammat ja halvemmat verkkoyhteydet mahdollistavat yhä suuremman datamäärän siirtämisen internetin välityksellä. Kehityksen myötä multimodaalinen viestintä lisääntyy ja digitaalisen roinan määrä kasvaa, mikä lisää tarvetta ja painetta roinan varastointiin. Ehdotankin, että digitaalista roinaa tulisi käsitellä makrotasoisena ekologisena kysymyksenä, joka kytkeytyy paitsi elektroniikkajätteen syntyyn, elimellisesti myös uu-sien laitteiden valmistamisessa vaadittaviin materiaalisiin resursseihin ja lisääntyvään energian tarpeeseen. Asetelma muistuttaa noidankehää, jota voidaan kuvata osuvasti myös Virilion harmaan ekologian käsitteellä. Harmaa ekologia jäsentää mobiililaitteiden ja käyttäjien alati tiiviimmän suhteen kyberneettisesti, ennakoiden maailmaa reaaliaikaisesti kutistavia ajallistilallisia onnettomuuksia, jotka aktualisoituvat ilmasto- ja ympäristökriiseinä.

Tutkielmani nostaa yhdeksi kiinnostavaksi jatkotutkimuksen aiheeksi – tai aihekimpuksi – yksittäisten ihmisten suhteen digitaaliseen roinaan infrastruktuuritasoisten ekologisten kyt-kösten lähtökohdasta. Jatkotutkimuksessa olisi tarpeen myös määritellä täsmällisesti digitaalisen roinan erityisluonne niin, että tarkastelu samalla suhteutuu laajempaan jätetutki-muksen kenttään. Lisäksi digitaalisen roinan aiheuttamien kasaantuvien ongelmien selättämiseksi olisi tärkeää etsiä tehokkaampia keinoja esimerkiksi tekoälyn mahdollisuuksia hyödyntämällä – huolimatta siitä, että tekoälyteknologian lisääntyvä käyttö on itsessään osa viriliolaista olennaista ongelmaa globaalina ekologisena kysymyksenä.