Välillä väriä, värillä väliä? : Julkisivujen pintakäsittelyiden tutkimushistoria ja restaurointitavoitteiden muutos - Kansallisarkiston ja Säätytalon julkisivujen vertailu

Abstract

Rakennusten pintakäsittelyiden tutkimuksella saadaan tietoa historiallisista ihanteista arkkitehtuurissa, mutta toisaalta myös siitä, miten käytössä olleita materiaaleilla ja menetelmillä ne on kyetty toteuttamaan. Ihanteet löytyivät antiikin arkkitehtuurista, jota näyttäytyi arkkitehdeille puhtaan valkean marmorisena. Tutkimukset paljastivat 1700-luvun lopulla kuitenkin sen, kuinka värikäs antiikin arkkitehtuuri todellisuudessa oli ollutkaan. Diplomityössä tutkitaan julkisivujen pintakäsittelyiden tutkimushistoriaa länsimaissa tutkimuksista 1700-luvun lopulta aina nykypäivään. Työssä tarkastellaan myös väritavoitteiden muutosta restauroinnissa.

Suomessa varhaisimmat pintakäsittelyiden tutkimukset liittyivät kirkkojen maalauskoristeluun, ja tutkimus laajentui toisen maailmansodan jälkeen alue- ja rakennusinventointien myötä, jolloin tutkimus koostui pääasiassa värisävyjen tallentamisesta. Samaan aikaan tutkimustuloksilla perusteltiin myös kohteen alkuperäisen värityksen palautuksesta, kuitenkin yleistyen vasta 1950-luvun lopulla. Ensimmäiset kohteet olivat kirkkoja ja valtion omistamia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Tutkimus ja alkuperäisen värityksen palautus vertautuu tänä aikana pohjoismaiseen alaan ja tutkimusmetodeina käytettiin maalikerrosten tutkimusta. Alkuperäisen värityksen palautusta ohjattiin 1960-luvun lopulta alkaen aluevärisuunnitelmin, jotka perustuivat perinteisten värien käyttöön. Aikakaudella muodostui useita käsitteitä historiallisesta väristä tai väriperinteestä., jotka liittyivät pintakäsittelymateriaaleissa tapahtuneeseen kehitykseen, jolloin synteettisten väriaineiden ja modernien pintakäsittelymateriaalien myötä värit tulivat räikeiksi ja puhtaiksi ja rikkoivat kaupunkikuvan harmonian.

Tutkimuksesta vastasivat alkuun konservoijat, taiteilijat sekä maalarit. Konservointikoulutuksen alettua Suomessa 1980-luvulla, muodostivat konservoijat ja aiemmin tutkimuksista vastanneet käsityöläisammattilaiset uuden tutkijaryhmän, väritutkijat. Tutkimusmetodit ovat tulleet historiassaan yhä analyyttisemmiksi ja ne ovat laajentuneet myös historiallisten arkistolähteiden tarkasteluun ja vertailuun. Silti restauroinnissa joudutaan tulkitsemaan tutkimustuloksia, jos tavoitteena on alkuperäisen värityksen palautus.

Työssä verrataan julkisivujen pintakäsittelyiden tutkimushistoriaa sekä restaurointitavoitteiden muutosta värityksen osalta Kansallisarkistoon sekä Säätytaloon. Rakennukset on suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström. Kansallisarkisto on otettu käyttöön vuonna 1890 ja Säätytalo vuonna 1891, jollin kohteet edustavat samaa aikakautta ja niiden sijainti Snellmaninaukion laidalla liittää kohteet myös kaupunkikuvallisesti toisiinsa. Rakennusten muutoshistorian takia, niiden julkisivujen väritys erkaantui toisistaan 1970-luvulla. Diplomityöni aikana molempien kohteiden julkisivukunnostus on ajankohtainen ja kunnostuksissa molempien rakennusten värityksen tavoitteena on palauttaa alkuperäinen väritys.