Peruskoulun oppilaan oppimismotivaation kohottaminen kevyiden interventioiden avulla : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus kevyistä interventioista

Abstract

Koulumenestys on heikkenemässä Pisa-tutkimuksien mukaan. On tärkeää tunnistaa oppimisen heikentymisen syitä ja etsiä helppoja sekä kustannustehokkaita keinoja oppilaiden oppimismotivaation kohottamiseksi. Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan oppimismotivaation parantamista kevyiden interventioiden avulla. Motivaatio on toimijuutta, pystyvyyttä ja merkityksellisyyttä. Motivaatio jaetaan sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisen motivaation katsotaan olevan yksilöstä itsestään lähtevää, esimerkiksi kiinnostuminen, ja ulkoisen motivaation olevan ympäristön vaikuttamista, kuten esimerkiksi huoltajan, sekä palkitseminen.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa hyödynnetään kuutta erilaista oppimismotivaatioteoriaa: itsemääräämisteoriaa, odotusarvoteoriaa, tavoiteorientaatioteoriaa, vaatimusten ja voimavarojen merkitys oppimiselle ja hyvinvoinnille -teoriaa, kiinnostusteoriaa ja optimaalista oppimisteoriaa. Näistä kolme viimeisintä on uudempaa tutkimusta. Tutkimuksen lähtökohtana pohjalla on kasvun ajattelutapa, koska oppiminen on mahdollista kaikille. Tutkimuskysymyksiä on kolme: mitkä ovat tehokkaimmat kevyet interventiot, joita opettaja voi käyttää oppilaan oppimismotivaation parantamiseen, onko kevyiden interventioiden tehokkuuden välillä sukupuolisia eroja ja voiko kevyellä interventiolla olla negatiivinen vaikutus oppimismotivaatioon. Tähän systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja analyysina käytettiin aineistolähtöistä eli induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimus eteni seitsemän prosessivaihetta sisältävän Finkin mallin mukaisesti. Tutkielmaan valittiin kahdeksan tutkimusartikkelia, joista vastaus löytyi sekä ensimmäiseen että kolmanteen tutkimuskysymykseen. Toiseen tutkimuskysymykseen saatiin vastaus ainoastaan kahdesta tutkimusartikkelista.

Tutkimusartikkelien tutkimukset voitiin jakaa kahtia: yksilön kehittämiseen ja ulkoisiin tekijöihin, kuten huoltaja ja opettaja. Näistä molemmat vaikuttivat positiivisesti minäpystyvyyteen, joka on iso osa oppimismotivaatiota ja sen parantamista. Sisäisen motivaation osoitettiin tutkimuksessa olevan tärkein oppimismotivaation tekijä. Erityisesti minäpystyvyys parani kaikesta puuttumisesta, eli interventioista. Toiseksi tärkein oppimistuloksia parantava tekijä oli oppimistaidot, mikä kuitenkin välillisesti vaikutti minäpystyvyyteen. Huomattiin opintojen jakamis- ja itsearviointitaidoilla olevan iso vaikutus oppimiseen. Oppimiseen kuitenkin vaikutti ajoitus ja oliko oppimistaitoja hiljattain käyty läpi, sillä niiden taitojen huomattiin unohtuvan nopeasti. Oppimismotivaatiossa on paljon vielä tutkittavaa, koska syntyi paljon lisäkysymyksiä. Sukupuolien välisiä eroja oli tutkittu hyvin vähän, vain kahdessa tutkimuksessa löytyi välillisesti asiasta tietoa. Tämä herättikin paljon kysymyksiä, kuten onko sukupuolten välillä eroja intervention vaikutuksessa.