"Minä vihaan pientä ruumistani, vihaan kumaraista ryhtiäni, yksinäisyyttäni" : Yksinäisyys Helvi Hämäläisen päiväkirjoissa 1920- ja 1980-luvulla

Abstract

Yksinäisyys alettiin käsittää modernisaation seurauksena 1900-luvulta alkaen ongelmana, joka täytyy ehkäistä ja parantaa. Näin ollen yksinäisyys on sosiaalisesti muodostunut ja eletty kokemus, jolla on historia. Yksinäisyyden merkitys ei kuitenkaan muodostu vain ajallisten olosuhteiden, kielellisten ja kulttuuristen käsitysten kautta, vaan se on myös yksilöiden ja ryhmien kokemus suhteessa ympäristöön.

Tutkimuksessa tarkastellaan yksinäisyyden kokemuksen merkityksiä ja niiden muutosta kirjailija Helvi Hämäläisen päiväkirjoissa 1920- ja 1980-luvulla. Yksinäisyys käsitetään tutkimuksessa useiden tunteiden muodostamana joukkona, minkä kautta on mahdollista havaita kokemuksen monimuotoisuus ja eri merkitykset. Tarkastelen Hämäläisen päiväkirjoja, jotka hän on kirjoittanut nuoruuden ja vanhuuden elämänvaiheiden aikana. Ne luovat huomattavan ajallisen kontrastin yksinäisyyden merkitysten muutoksen tarkasteluun. Hämäläisen yksinäisyyden kokemusta tarkastellaan tutkimuskäsitteen tunneregiimi avulla, joka tarkoittaa yhteiskunnassa vallitsevaa normatiivisten tunteiden ja niitä tukevien rituaalien, käytäntöjen ja tunteiden kokonaisuutta. Tutkimuskäsite emotionaalinen turvapaikka täydentää tunneregiimin käsitettä tutkimuksessa. Käsitteen avulla tarkastellaan päiväkirjakirjoittamisen merkitystä yksinäisyyden kokemuksesta kirjoittaneelle Hämäläiselle. Käytän tutkimuksen aineistona kolmea Hämäläisen kirjoittamaa päiväkirjaa, jotka sijaitsevat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tulkita päiväkirjamerkinnöistä yksinäisyyden kokemuksen kuvauksia ja analysoida niiden merkityksiä ja muutosta kahden vuosikymmenen välillä. Tutkimus toteutettiin käyttäen lähilukua tutkimusmetodina, joka mahdollisti yksinäisyyden kuvausten analysoinnin yksityiskohtaisesti.

Tutkimus osoittaa, että yksinäisyys merkitsi Hämäläisen päiväkirjoissa erilaisia tunteita kuten surua, tuskaa, ikävää, ahdistusta ja epätoivoa. Yksinäisyys merkitsi Hämäläiselle myös fyysistä ulkopuolisuutta ja henkistä kokemusta erilaisuudesta. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että yksinäisyys merkitsi kielteisyyden lisäksi myös myönteistä kokemusta, sillä Hämäläinen käänsi kokemuksen hyödylliseksi nuoruudessaan. Se osoittaa ajan tunneregiimin eli käsityksen yksinäisyydestä kielteisenä vaikuttaneen hänen suhtautumistapaansa. Päiväkirjat toimivat emotionaalisena turvapaikkana, jossa hän pystyi ilmaisemaan kokemuksen yksinäisyydestä ja lievittämään sitä kirjoittamalla. Myöhemmin menestyneenä kirjailijana hän näki yksinäisyyden välttämättömänä uransa kannalta, mikä osoittaa ajallisuuden vaikutuksen yksinäisyyden kokemuksen merkitysten muutoksessa.