Masennuslääkkeiden käyttöön liittyvä painonnousu

Abstract

Masennus eli depressio on yleinen mielenterveyden häiriö, jonka esiintyvyys Suomessa vuoden aikana on noin 5–7 prosenttia. Hoito perustuu lääkehoitoon sekä vaikuttaviksi osoitettuihin psykoterapioihin. Suomessa on käytössä yli 20 masennuslääkettä. Masennuslääkkeet jaetaan vaikutusmekanisminsa perusteella selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin eli SSRI-lääkkeisiin, serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiin eli SNRI-lääkkeisiin, trisyklisiin masennuslääkkeisiin sekä muihin masennuslääkkeisiin, joihin kuuluvat tratsodoni, vortioksetiini, mirtatsapiini, mianseriini, bupropioni, agomelatiini, moklobemidi sekä reboksetiini. Lääkkeiden välillä ei ole havaittu merkittäviä tehoeroja. Eri ryhmiin kuuluvilla masennuslääkkeillä on sen sijaan toisistaan eroavia haittavaikutuksia. Useimmiten masennuslääke valitaankin odotettavissa olevien haittavaikutusten perusteella niin, että lääkkeellä olisi mahdollisimman vähän potilasta häiritseviä haittoja.

Tiedetään, että joidenkin masennuslääkkeiden käyttöön liittyy painonnousua. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää olemassa olevan tutkimustiedon perusteella, onko Suomessa käytössä olevien masennuslääkkeiden välillä eroa niitä käyttävien potilaiden painoon. Ylipaino on merkittävä riskitekijä useille somaattisille sairauksille. Lisäksi lääkkeen käyttöön liittyvä painonnousu voi laskea lääkehoitomyöntyvyyttä. Masennuspotilaita hoitavien lääkäreiden onkin oltava tietoisia, miten eri masennuslääkkeiden voi odottaa vaikuttavan potilaiden painoon.

Aineistohaku suoritettiin Ovid MEDLINE and Epub Ahead of Print, In-Process & Other Non-Indexed Citations, Daily and Versions ja PsycINFO sekä Cochrane Library -tietokannoista. Aineistohaun tavoitteena oli löytää vuoden 2000 jälkeen julkaistut meta-analyysit sekä satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, jotka olivat kirjoitettu englannin kielellä ja joissa masennuslääkkeiden vaikutuksesta painonnousuun oli numeerista tietoa. Yksinomaan trisyklisiä masennuslääkkeitä käsittelevät tutkimukset rajattiin pois, sillä uudemmat masennuslääkkeet ovat käytännössä syrjäyttäneet nämä vanhemmat lääkkeet depression hoidossa. Myös ne tutkimukset rajattiin pois, joissa käsiteltiin masennuslääkkeitä, joita Suomessa ei ole käytössä.

Katsauksen perusteella voidaan todeta, että suurin osa Suomessa käytössä olevista masennuslääkkeistä on melko painoneutraaleja. SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttöön liittyy hoidon alkuvaiheessa eli ensimmäisen 3 kuukauden aikana vaihtelevan suuruista painonlaskua. Merkittävintä painonlasku on fluoksetiinilla, jota saaneiden potilaiden paino laski keskimäärin noin 0,9 kilogrammaa. Pidempiaikaisessa yli 3 kuukauden SSRI- ja SNRI-lääkehoidossa painonlasku kääntyy ja paino voi alkaa nousta; useissa tutkimuksissa tämä tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Fluoksetiinilla on pidempiaikaisessakin hoidossa vähiten painoa nostavaa vaikutusta. Paroksetiinilla esiintyy huomattavasti enemmän painonnousua kuin muilla SSRI- ja SNRI-lääkkeillä, keskimäärin paino nousi pitkäaikaisessa käytössä noin 2,7 kilogrammaa. Mirtatsapiinia saaneilla potilailla paino nousi alle 3 kuukauden aikana keskimäärin noin 1,7 kilogrammaa. Painonnousu vaikuttaa jatkuvan pidempikestoisessa hoidossa, mutta tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Bupropionin käyttöön liittyy alle 3 kuukauden aikana noin 1,1 kilogramman painonlasku ja pidempiaikaisessa käytössä noin 1,9 kilogramman painonlasku. Katsauksessa myös havaittiin, että monissa tutkimuksissa vaihteluvälit olivat melko suuria. Eri yksilöillä voikin olla erilainen taipumus painonnousuun. Vaikka esimerkiksi sertraliiniin ei keskimäärin liity merkittävää painonnousua, joillakin yksittäisillä potilailla haittaa voi esiintyä eikä potilaan kokemusta ole syytä vähätellä. Potilaan psykoedukaatio lääkkeen mahdollisista haittavaikutuksista on tärkeää ennen lääkehoidon aloitusta. Seurantakäynneillä tulisi myös kysyä ja keskustella avoimesti mahdollisesti esiin tulleista lääkkeiden haittavaikutuksista.