Sisarusväkivalta perhesuhteissa: Naisten kertomuksia kokemastaan sisarusväkivallasta
Tuikkanen, Ariela (2024)
Tuikkanen, Ariela
2024
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401251847
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401251847
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen aiheena on sisarusväkivalta perhesuhteissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää naisten omakohtaisten kokemusten avulla sisarusväkivallan ilmenemistä. Tutkin millaisia tyyppitarinoita haastateltavien naisten sisarusväkivallan kertomuksista voi jäsentää sekä millaisena ilmiönä sisarusväkivalta hahmottuu sisarussuhdetta kuvaavissa tarinoissa. Tutkimuksellani toivon edistäväni akateemista keskustelua sisarusväkivallasta, joka jää usein perhesuhteiden tarkastelussa vähemmälle huomiolle. Aikaisimmissa tutkimuksissa on keskitytty lähinnä parisuhdeväkivaltaan tai vanhempien lapsiinsa kohdistamaan väkivaltaan, eikä Suomessa ilmiöstä ole toteutettu laadullista tutkimusta juurikaan.
Tämän tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on narratiivinen laadullinen tutkimus. Tutkimuksessani haastattelin 15:tä 28–60-vuotiasta sisarusväkivaltaa kokenutta naista. Haastatteluista oli löydettävissä viisi erilaista tyyppitarinaa. Nämä olivat nöyryyttämisen, syyllistämisen, pakottamisen, uhkailun ja terrorisoinnin tarinat. Väkivallan vakavuus ja intensiteetti vaihtelivat tarinoissa sanallisesta satuttamisesta ja erilaisista hallinnan keinoista vakavaan pahoinpitelyyn ja raiskaukseen.
Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempia tutkimushavaintoja siitä, että sisarusväkivaltaan ja perheen vuorovaikutukseen liittyy keskinäisriippuvuutta. Sisarusväkivallan tarinoissa suhteiden ei kuvattu oleva irrallaan muista suhteista, vaan etenkin vanhemmat olivat osa sisarusväkivallan dynamiikkaa. Sisarusväkivallan suhteisuus ilmeni vanhempien sisarusväkivaltaan puuttumattomuutena, väkivaltaisesti käyttäytyvän sisaruksen suosimisena sekä vanhempien keinottomuutena sisarusväkivallan loppumiseksi.
Sisarussuhteiden kuvauksissa tuli esille tunteiden ambivalenttisuus. Suhteeseen liittyi lämmön, kiintymyksen, välittämisen, rakkauden, pelon, vihan, surun, säälin ja pettymyksen tunteita. Tutkimukseen osallistuneet naiset ajattelivat, että heihin kohdistettu väkivalta oli väärin ja tuomittavaa. Aineistoni tarinat kertoivat erilaisista tavoista, joilla väkivalta naisten sisarussuhteessa mahdollistui, mutta myös siitä, että väkivallan vyyhdistä oli mahdollista irtautua.
Tässä tutkimuksessa korostetaan naisnäkökulmaa sisarusväkivallan kertojina. Tulevaisuudessa sisarusväkivalta ilmiön ymmärtämisen kannalta tärkeää olisi, että kokemuksia tutkittaisiin myös miesten ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien näkökulmasta. Lisäksi sisarusväkivalta väkivaltatyön ammattilaisten näkökulmasta olisi tärkeä tutkimusaihe käytännön työmenetelmien ja väkivallan ennaltaehkäisemisen kehittämisessä.
Haastateltavista naisista miltei jokainen mainitsi omien kokemustensa kertomisen motiiviksi sen, että he voisivat näillä kertomuksillaan olla tukemassa jotakuta toista samankaltaisten tapahtumien kokenutta. Väkivallan kohteeksi joutuminen ei ole ainoastaan henkilökohtainen kysymys, vaan myös koko yhteiskuntarakenteen läpäisevä ongelma. Näin ollen sisarusväkivallan tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi on aiheellista jatkaa ilmiön tutkimista.
Tämän tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on narratiivinen laadullinen tutkimus. Tutkimuksessani haastattelin 15:tä 28–60-vuotiasta sisarusväkivaltaa kokenutta naista. Haastatteluista oli löydettävissä viisi erilaista tyyppitarinaa. Nämä olivat nöyryyttämisen, syyllistämisen, pakottamisen, uhkailun ja terrorisoinnin tarinat. Väkivallan vakavuus ja intensiteetti vaihtelivat tarinoissa sanallisesta satuttamisesta ja erilaisista hallinnan keinoista vakavaan pahoinpitelyyn ja raiskaukseen.
Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempia tutkimushavaintoja siitä, että sisarusväkivaltaan ja perheen vuorovaikutukseen liittyy keskinäisriippuvuutta. Sisarusväkivallan tarinoissa suhteiden ei kuvattu oleva irrallaan muista suhteista, vaan etenkin vanhemmat olivat osa sisarusväkivallan dynamiikkaa. Sisarusväkivallan suhteisuus ilmeni vanhempien sisarusväkivaltaan puuttumattomuutena, väkivaltaisesti käyttäytyvän sisaruksen suosimisena sekä vanhempien keinottomuutena sisarusväkivallan loppumiseksi.
Sisarussuhteiden kuvauksissa tuli esille tunteiden ambivalenttisuus. Suhteeseen liittyi lämmön, kiintymyksen, välittämisen, rakkauden, pelon, vihan, surun, säälin ja pettymyksen tunteita. Tutkimukseen osallistuneet naiset ajattelivat, että heihin kohdistettu väkivalta oli väärin ja tuomittavaa. Aineistoni tarinat kertoivat erilaisista tavoista, joilla väkivalta naisten sisarussuhteessa mahdollistui, mutta myös siitä, että väkivallan vyyhdistä oli mahdollista irtautua.
Tässä tutkimuksessa korostetaan naisnäkökulmaa sisarusväkivallan kertojina. Tulevaisuudessa sisarusväkivalta ilmiön ymmärtämisen kannalta tärkeää olisi, että kokemuksia tutkittaisiin myös miesten ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien näkökulmasta. Lisäksi sisarusväkivalta väkivaltatyön ammattilaisten näkökulmasta olisi tärkeä tutkimusaihe käytännön työmenetelmien ja väkivallan ennaltaehkäisemisen kehittämisessä.
Haastateltavista naisista miltei jokainen mainitsi omien kokemustensa kertomisen motiiviksi sen, että he voisivat näillä kertomuksillaan olla tukemassa jotakuta toista samankaltaisten tapahtumien kokenutta. Väkivallan kohteeksi joutuminen ei ole ainoastaan henkilökohtainen kysymys, vaan myös koko yhteiskuntarakenteen läpäisevä ongelma. Näin ollen sisarusväkivallan tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi on aiheellista jatkaa ilmiön tutkimista.