Luottamus terveydenhuoltojärjestelmään
Lindell, Rosa (2024)
Lindell, Rosa
2024
Hyvinvointipolitiikan ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Welfare Policy and Social Research
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-03-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401251820
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401251820
Tiivistelmä
Suomessa on ollut vahva luottamus terveydenhuoltojärjestelmään ja terveydenhuollon ammattilaisiin. Luottamus on instituutioiden toiminnan kannalta keskeinen tekijä, sillä se tekee instituutioista kestäviä ja legitiimejä. 2020-luvun alkuun on mahtunut merkittäviä terveydenhuoltojärjestelmään vaikuttavia tapahtumia, jotka ovat olleet haastamassa korkeaa luottamusta. Tällaisia tapahtumia ja ilmiöitä ovat muun muassa hyvinvointialueuudistus, työvoimapoliittiset haasteet ja koronapandemia. Terveydenhuoltojärjestelmä on ollut huomattavan muutospaineen alla jo vuosia. Myös terveydenhuollon keskeiseen professioammattikuntaan, lääkäreihin, on kohdistunut auktoriteettiaseman heikkenemistä kansainvälisesti.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten luottamusta terveydenhuoltojärjestelmää ja lääkäreitä kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää missä määrin suomalaiset luottavat terveydenhuoltojärjestelmään ja lääkäreihin. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään mitkä taustatekijät selittävät terveydehuoltojärjestelmään ja lääkäreihin kohdistuvaa luottamusta. Tutkimusaineistona käytetään International Social Survey Programme (ISSP) 2021: terveys ll: Suomen aineistoa. Tutkimusmenetelminä ovat ristiintaulukointi ja regressioanalyysi.
Tulosten perusteella suomalaisten osoittama luottamus terveydenhuoltojärjestelmää ja lääkäreitä kohtaan oli korkeaa. Keskimäärin lääkäreihin luotettiin kuitenkin hieman enemmän, kuin terveydenhuoltojärjestelmään. Kaikista luottavaisimpia olivat korkeakoulutetut, suurituloiset ja hyväksi terveydentilansa kokevat vastaajat. Viiteryhmien alaluokkien välisessä tarkastelussa terveydentilansa huonoksi kokevat vastaajat osoittivat vähiten luottamusta niin järjestelmään, kuin lääkäreihinkin. Ikä tai sukupuoli eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä terveydenhuoltojärjestelmään tai lääkäreihin osoitetussa luottamuksessa.
Sosioekonomisten erojen näkökulmasta tulokset ovat hyvin saman suuntaisia, kuin aikaisemmissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa. Sosioekonomisten terveyserojen kaventamista ajatellen haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden toimijuutta ja sosiaalista luottamusta olisi keskeistä vahvistaa yhteiskunnallisilla toimenpiteillä. Tämän vuoksi jatkossa on tärkeä jatkaa luottamuksen mittaamista eri poikkileikkausajankohtien vertailun mahdollistavilla standardikysymyksillä. Luottamus on keskeinen yhteiskunnan tilannetta kuvaava mittari, jonka muutoksia on tarpeen pystyä tarkastelemaan tulevaisuudessakin.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten luottamusta terveydenhuoltojärjestelmää ja lääkäreitä kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää missä määrin suomalaiset luottavat terveydenhuoltojärjestelmään ja lääkäreihin. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään mitkä taustatekijät selittävät terveydehuoltojärjestelmään ja lääkäreihin kohdistuvaa luottamusta. Tutkimusaineistona käytetään International Social Survey Programme (ISSP) 2021: terveys ll: Suomen aineistoa. Tutkimusmenetelminä ovat ristiintaulukointi ja regressioanalyysi.
Tulosten perusteella suomalaisten osoittama luottamus terveydenhuoltojärjestelmää ja lääkäreitä kohtaan oli korkeaa. Keskimäärin lääkäreihin luotettiin kuitenkin hieman enemmän, kuin terveydenhuoltojärjestelmään. Kaikista luottavaisimpia olivat korkeakoulutetut, suurituloiset ja hyväksi terveydentilansa kokevat vastaajat. Viiteryhmien alaluokkien välisessä tarkastelussa terveydentilansa huonoksi kokevat vastaajat osoittivat vähiten luottamusta niin järjestelmään, kuin lääkäreihinkin. Ikä tai sukupuoli eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä terveydenhuoltojärjestelmään tai lääkäreihin osoitetussa luottamuksessa.
Sosioekonomisten erojen näkökulmasta tulokset ovat hyvin saman suuntaisia, kuin aikaisemmissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa. Sosioekonomisten terveyserojen kaventamista ajatellen haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden toimijuutta ja sosiaalista luottamusta olisi keskeistä vahvistaa yhteiskunnallisilla toimenpiteillä. Tämän vuoksi jatkossa on tärkeä jatkaa luottamuksen mittaamista eri poikkileikkausajankohtien vertailun mahdollistavilla standardikysymyksillä. Luottamus on keskeinen yhteiskunnan tilannetta kuvaava mittari, jonka muutoksia on tarpeen pystyä tarkastelemaan tulevaisuudessakin.