Vauvan hoitoon osallistumisen yhteys isien empaattisiin reaktioihin lapsia kohtaan

Abstract

Vanhemmuus on ollut jo kauan tutkimuksen kohteena, sillä sen tiedetään vaikuttavan merkittävästi niin lapsen kuin vanhemmankin hyvinvointiin. Viime vuosikymmeninä isien tutkimus on lisääntynyt osittain seurauksena isyyteen liittyvästä roolimuutoksesta, joka on johtanut osaltaan isien aktiivisempaan lastenhoitoon osallistumiseen, jolla näyttäisi olevan erityisiä hyötyjä lapselle ja laajemmin koko perheelle. Vanhemmuuteen liittyvien aivo- ja hormonitasojen muutosten taustalla vaikuttaa olevan isillä erityisesti lastenhoitokokemukset. Näin ollen isän osallisuudella näyttää olevan merkittävä vaikutus vanhemmuuteen keskeisesti liittyvien toimintojen, kuten empatian, kehittymiseen. Empatia tukee hyvää vanhemmuutta ja sen tiedetään vaikuttavan positiivisesti lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen, minkä tähden empatia on tärkeä tutkimuksen kohde vanhemmuuden kontekstissa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko isien vauvan hoitoon osallistuminen yhteydessä heidän automaattisiin empaattisiin reaktioihinsa lapsia kohtaan. Lisäksi haluttiin selvittää, mitkä osallisuuden muodoista ovat voimakkaimmin yhteydessä empaattisiin reaktioihin. Tutkimuksessa mitattiin pienten vauvojen isien empaattisia reaktioita mittaamalla kasvolihasten aktivaatiota elektromyografian (EMG) avulla tehtävän aikana, jossa esitettiin tunnesävyltään positiivisia, neutraaleja ja negatiivisia kuvia lapsista. EMG-vasteita mitattiin corrugator supercilii -lihaksesta (COR), jonka aktivaatio liitetään negatiivisiin reaktioihin sekä zygomaticus major -lihaksesta (ZYG), jonka aktivaatio liitetään ensisijaisesti positiivisiin reaktioihin. Analyyseissa tarkasteltiin COR-aktivaatiota negatiivisiin kuviin ja ZYG-aktivaatiota positiivisiin kuviin. Osallisuutta mitattiin PIWIS-kyselylomakkeella, jossa osallisuus on jaettu viiteen alaskaalaan, jotka ovat positiivinen osallistuminen, epäsuora huolenpito, (vähäisempi) turhautuneisuus, lämpö ja vastaanottavaisuus sekä kontrolli- ja prosessivastuu. Alaskaaloista muodostettiin lisäksi keskiarvomuuttuja kuvaamaan kokonaisvaltaista osallisuutta vauvan hoitoon.

Tulokset olivat suuntaa antavia, vaikkakaan ne eivät yltäneet normatiivisiin merkitsevyystasoihin. Tulosten pohjalta voidaan todeta kontrolli- ja prosessivastuun olevan osallisuuden muodoista selkeimmin yhteydessä COR-aktivaatioon. Tutkimustulokset antoivat myös viitettä siitä, että lämpö ja virittyneisyys -alaskaala sekä alaskaaloista muodostettu keskiarvomuuttuja voivat ennustaa COR-lihaksen suurempaa aktivaatiota. ZYG-lihaksen kohdalla tutkimustulokset olivat osin hypoteesien vastaisia, sillä aktivaation suunta oli monessa regressiomallissa päinvastainen, kuin odotettiin. Selkeimmät hypoteesien vastaiset yhteydet löytyivät ZYG-lihaksen ja kontrolli- ja prosessivastuun sekä ZYG-lihaksen ja positiivisen osallistumisen välillä. Vaikka tutkimustulokset olivat maltillisia, vaikuttaisi siltä, että erityisesti kontrolli- ja prosessivastuuseen liittyvä aktiivisuus saattaa olla yhteydessä isien affektiiviseen empatiaan lapsia kohtaan. Näin ollen siihen liittyvien toimien tärkeyttä olisi aiheen korostaa isien osallisuudesta keskustellessa. Suuntaa antavat ja osin ristiriitaisetkin tulokset korostavat lisäksi tarvetta lisätutkimukselle isien osallisuuden eri muodoista ja niiden yhteyksistä vanhemmuudelle tärkeiden taitojen ja kykyjen, kuten empatian, kehittymiselle.