Päiväkodin lepohetki lasten kertomana

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten ajatuksia päiväkodin lepohetkestä sekä tarkastella, millaisena lasten osallisuus näyttäytyy lasten kertomilla lepohetkillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu lasten osallisuuden määrittelystä sekä osallisuutta kuvaavista Hartin, Shierin sekä Turjan malleista. Viitekehyksessä käsitellään myös lepohetkeä osana varhaiskasvatuksen arkea ja pedagogiikkaa. Tutkimuksessa selvitettiin lasten ajatuksia päiväkodin tavallisesta ja tosi kivasta lepohetkestä eläytymismenetelmällä kerättyjen kertomusten avulla. Kertomukset kerättiin nauhoittamalla ne kahdenkeskisissä tilanteissa tutkijan kanssa. Tutkimusaineisto koostui yhteensä 30 kertomuksesta, joista 14 käsitteli tavallista lepohetkeä ja 16 tosi kivaa lepohetkeä. Kertomukset litteroitiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Lapset kuvasivat kertomuksissaan lepohetkien toimintaa, fyysistä ympäristöä, toimintatapoja sekä toimijoita. Tutkimuksen tulosten mukaan päiväkodin tavallinen lepohetki on hyvin selkeä, siellä levätään ja kuunnellaan satua. Lepohetki on rauhallinen ja lepohetkellä toimimista ohjaavat selkeät säännöt. Toimijana kertomuksissa on lapsi. Tosi kiva lepohetki taas näyttäytyy monipuolisempana sekä toiminnan että fyysisen ympäristön suhteen. Toimintatavat ovat tavallista lepohetkeä sallivampia ja lapsen lisäksi lepohetken toimijana mainitaan myös aikuinen. Tavallinen lepohetki näyttäytyy lasten osallisuuden näkökulmasta melko rajallisena osallisuuden mahdollistajana. Tosi kivalla lepohetkellä lasten osallisuus näyttäytyy laajempana. Lepohetkeä, kuten myös muita perushoidon tilanteita, on tutkittu Suomessa aiemmin vain vähän. Tämä tutkimus antaa kasvattajille tietoa päiväkodin lepohetkistä lasten näkökulmasta. Lasten kertomusten perusteella tavallisen ja tosi kivan lepohetken erottivat toiminnan monipuolisuus, fyysisen ympäristön monipuolisuus, toimintatapojen sallivuus sekä lasten osallisuuden laajuus. Nämä elementit voidaankin nähdä keskeisinä, kun halutaan kehittää lepohetkien käytäntöjä lasten kannalta mielekkäämpään suuntaan.

The aim of this study was to explore children's thoughts of naptime in early childhood education and to explore how children's participation can be seen in the stories children tell about naptime. Theoretical framework of this study consisted of defining children’s participation and introducing participation models of Shier, Hart and Turja. The theoretical framework also defines naptime as a part of pedagogy and everyday life of early childhood education. This study explored children's thoughts of ordinary and really nice naptime in early childhood education using stories produced by the method of empathy-based stories. The stories were collected by recording them in one-on-one situations with the researcher. Research data consisted of total of 30 stories of which 14 handled ordinary naptime and 16 really nice naptime. The stories were transcribed and then analyzed using content analysis. In their stories children described the activities, physical environment, practices and people of naptime periods. According to results of this study the ordinary naptime in early childhood education is very simple –you rest and listen to a story. Naptime is peaceful and there are clear rules which control the situation. The actor in the stories is a child. Really nice naptime seemed to be more diverse regarding to activities and physical environment of the situation. The practices are more permissive, and the adult has, together with the child, been told to be an actor in the stories. From the perspective of children's participation, the ordinary naptime seems to be quite delimiting. Really nice naptime seems to give a boarder chance to children's participation. Naptime, as well as other situations of basic care in early childhood education, has not been studied much in Finland before. This study gives educators knowledge of naptime in early childhood education from the children's perspective. Based on children's stories, the ordinary and very nice naptime differ in versatility of activities and physical environment, permissiveness of practices and the potential of children’s participation. These elements can be seen central, when developing naptime practices to be more meaningful to children.