Subarachnoid haemorrhage (SAH) patients' pain management during intensive care period - a retrospective study
Björk, Ilari; Antila, Aukusti (2024)
2024
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-01-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401221669
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401221669
Tiivistelmä
Lukinkalvonalaisella verenvuodolla (SAV) on sekä korkea kuolleisuusaste että riski invalidisoiville päätetapahtumille. SAV aiheutuu tyypillisimmin aivovaltimoiden aneurysman puhkeamisesta, aiheuttaen verenvuotoa lukinkalvon alaiseen tilaan. Korkean kuolleisuusasteen sekä vakavien päätetapahtumien lisäksi SAV aiheuttaa potilaille voimakasta ja vaikeasti hoidettavissa olevaa kipua. Potilaat tarvitsevat pääsääntöisesti tehohoitoa, ja tehohoidon aikana kivun monitorointi on haasteellista. Tehohoidon aikana kivunhallinta pohjautuu pitkälti opioidipohjaisiin analgeetteihin. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella SAV:n sairastaneiden potilaiden tehohoidon aikaista kivunhoitoa. Päämääränä on arvioida potilaiden kivun seurantaa sekä kivunhoidon toteutumista.
Tutkimusaineisto koostuu 329:stä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2010–2013 tehohoidetusta SAV-potilaasta. Tutkimusasetelma on retrospektiivinen. Tutkimuksessa tarkasteltu hoitojakson pituus oli 14 vuorokautta. Kerätystä aineistosta eriytimme potilaiden subjektiivisen kivun kokemuksen ja muutimme sen tilastollisesti tarkasteltavaan muotoon. Numeerisena asteikkona käytimme VRS-pisteytystä (verbal rating scale), jossa kliinisen merkitsevyyden raja-arvona toimi yli yhden yksikön muutos pisteissä. Tätä saatua tietoa verrattiin potilaiden saamiin lääkehoitoihin sekä -määriin. Pääasiallisena sekoittavana tekijänä kivun määrityksessä huomioitiin potilaiden tajunnantason aste, jonka arvioimiseen käytettiin Glasgow’n kooma asteikkoa.
Opioidien käyttö väheni tasaisesti tarkastellun hoitojakson aikana. Samanaikaisesti muiden ei opioidipohjaisten kipulääkkeiden käyttö lisääntyi vastaavassa suhteessa. Tarkastellun hoitojakson aikana VRS-arvoa ei ollut kirjattu 23,7–48,9 %:lta potilaista, riippuen hoitojakson vaiheesta. Osalla näistä potilaista arvoa ei voitu määrittää matalan tajunnantason vuoksi. Opioidien käytön havaittiin korreloivan kipuarvojen muutosten kanssa. Potilaiden kivunhoidossa käytettävien opioidimäärien päiväkohtainen mediaani vaihteli 12,0–30,2 mg:n välillä oraalista morfiinia hoitojakson aikana. Opioidien käyttö oli pääosin johdonmukaista, annosmäärät vähenivät hoitojakson edetessä.
Kipua koskevat tiedot olivat puutteellisia, ja niitä tulisi kerätä säännöllisemmin analgeettien käytön kohdentamiseksi. Opioidit ovat edelleen ensimmäisen linjan kipulääkkeitä SAV:n kivunhoidossa. Opioidien käyttö korreloi kipuarvojen muutosten kanssa sekä väheni hoitojakson loppua kohden, joten kivun hoidon voidaan katsoa olleen asianmukaista.
Tutkimusaineisto koostuu 329:stä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2010–2013 tehohoidetusta SAV-potilaasta. Tutkimusasetelma on retrospektiivinen. Tutkimuksessa tarkasteltu hoitojakson pituus oli 14 vuorokautta. Kerätystä aineistosta eriytimme potilaiden subjektiivisen kivun kokemuksen ja muutimme sen tilastollisesti tarkasteltavaan muotoon. Numeerisena asteikkona käytimme VRS-pisteytystä (verbal rating scale), jossa kliinisen merkitsevyyden raja-arvona toimi yli yhden yksikön muutos pisteissä. Tätä saatua tietoa verrattiin potilaiden saamiin lääkehoitoihin sekä -määriin. Pääasiallisena sekoittavana tekijänä kivun määrityksessä huomioitiin potilaiden tajunnantason aste, jonka arvioimiseen käytettiin Glasgow’n kooma asteikkoa.
Opioidien käyttö väheni tasaisesti tarkastellun hoitojakson aikana. Samanaikaisesti muiden ei opioidipohjaisten kipulääkkeiden käyttö lisääntyi vastaavassa suhteessa. Tarkastellun hoitojakson aikana VRS-arvoa ei ollut kirjattu 23,7–48,9 %:lta potilaista, riippuen hoitojakson vaiheesta. Osalla näistä potilaista arvoa ei voitu määrittää matalan tajunnantason vuoksi. Opioidien käytön havaittiin korreloivan kipuarvojen muutosten kanssa. Potilaiden kivunhoidossa käytettävien opioidimäärien päiväkohtainen mediaani vaihteli 12,0–30,2 mg:n välillä oraalista morfiinia hoitojakson aikana. Opioidien käyttö oli pääosin johdonmukaista, annosmäärät vähenivät hoitojakson edetessä.
Kipua koskevat tiedot olivat puutteellisia, ja niitä tulisi kerätä säännöllisemmin analgeettien käytön kohdentamiseksi. Opioidit ovat edelleen ensimmäisen linjan kipulääkkeitä SAV:n kivunhoidossa. Opioidien käyttö korreloi kipuarvojen muutosten kanssa sekä väheni hoitojakson loppua kohden, joten kivun hoidon voidaan katsoa olleen asianmukaista.