Sijaisvanhempien kokemukset sijaisvanhemman ja perhehoitajan roolien yhtäaikaisuudesta

Abstract

Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitettiin sijaisvanhempien kokemuksia sijaisvanhemman ja perhehoitajan roolien yhtäaikaisuudesta. Perhehoitolaki on tuonut sijaisvanhempien arkeen perhehoitajan roolin, joka muistuttaa työntekijän roolia. Samalla sijaisvanhempi toimii perheen vanhemman roolissa, jossa perhehoitoon sijoitetut lapset ovat osa sijaisperhettä. Vanhemman ja työntekijän roolien yhtäaikaisuus voi parhaimmillaan tuoda sijaisvanhemmalle mahdollisuuden toimia omasta lähtökohdastaan käsin elämäntehtävän, työn tai näiden yhdistelmän mukaan. Se voi myös tuoda sijaisvanhemmalle ristiriitaa kokiessaan toisen roolin vieraaksi.

Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan perhehoitajuuden ja sijaisvanhemmuuden eri ulottuvuuksia. Perhehoitajuuteen voidaan liittää elementtejä työstä, kuten toimeksiantosopimus, palkkiot, koulutus ja moniammatillinen yhteistyö. Elementit, jotka voidaan liittää perhehoitajuuteen tuovat sijaisvanhemman tehtävään ammatillisuuden vaadetta. Sijaisvanhemmuuteen voidaan liittää vanhemmuuteen liitettäviä elementtejä, kuten hoiva, kasvattaminen, kiintymys ja perheeseen kuuluminen.

Tutkimuskysymykset muodostuivat seuraaviksi: 1. Miten sijaisvanhemmat kokevat yhtäaikaiset roolinsa sijaisvanhempana ja toimeksiantosuhteisena perhehoitajana? 2. Miten näiden roolien yhtäaikaisuus näyttäytyy sijaisvanhempien arjen tilanteissa? ja 3. Miten sijaisvanhemmat kokevat ammatillisuuden vaateen lisääntymisen tehtävässään?

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta yli 15 vuotta toimeksiantosuhteisena perhehoitajana toiminutta sijaisvanhempaa. Pitkään sijaisvanhempina toimineilla oli kokemusta ammatillistumisen lisääntymisestä. Haastattelut toteutettiin avoimina haastatteluina ja analysoitiin fenomenografisella menetelmällä. Tutkimustulokset esitellään haastateltujen kokemuksista nousevina perhehoitajuuteen ja sijaisvanhemmuuteen liitettävinä kategorioina. Näistä muodostettiin alakategoriat: hyväntekeväisyys ja työ, vanhemmuus ja hoitajuus, väistävä rooli, tunteet ja esiin otettava rooli, järki ja osaaminen ja ammatillisuus.

Haastatellut sijaisvanhemmat kokivat toimivansa ensisijaisesti vanhemman roolissa. Haastavissa tilanteissa he etäännyttivät itsensä vanhemmuuden roolista ottaen perhehoitajan roolin. Perhehoitajan roolissa he neuvottelivat toimeksiantosopimuksista ja perustelivat perhehoitolailla omia ja lasten tarpeita ja oikeuksia. Haastatellut kokivat sijaisvanhemmuuden tehtävän muuttuneen ajan saatossa. Kasvavat lasten ja heidän perheidensä kanssa tehtävän yhteistyön haasteet, traumatietoisuus, neuropsykologian osaamisen tarve ja verkostotyön vaativuus toivat sijaisvanhempien mukaan ammatillisuuden vaateen. He kokivat, että tavallinen perhe-elämä ja vanhemmuus eivät riitä. Tutkimus osoittaa, että on tärkeää tuoda keskusteluun perhehoitolain soveltamisen ja käytänteiden tuomat haasteet sijaisperheissä. Perhehoitoa säätelevät laki ja toimeksiantosopimukset koettiin tuottavan haasteita kasvatustehtävään, lasten tasavertaiseen kohteluun sijaisperheessä ja lasten kiintymyssuhteisiin.

In this qualitative study foster parents’ experiences of the simultaneous roles of foster parent and family carer were investigated. Family Care Act has established a novel position for foster parents known as family caregivers, which resembles that of an employee. The foster parent has both the responsibilities of a parent, integrating foster children into their own family structure, and of an employee. This dual role offers foster parents the flexibility to balance their personal obligations but may also result in challenges when feeling at odd with the other role.

The theoretical framework analyzes various aspects of foster care and parenting. Elements, such as assignment agreements, remuneration, training, and multi-professional cooperation, can be incorporated into family care. These elements contribute to the professionalization of the role of foster parents. Foster parenting can be constituted from elements of traditional parenting such as nurturing, upbringing, affection, and a sense of belonging to a family.

The research questions were as follows: 1. How do foster parents experience their simultaneous roles as foster parents and family caregivers? 2. In what ways does the simultaneity of these roles present itself in foster parents' daily situations? 3. How do foster parents view the growing expectation for professionalism in their role?

The research was conducted by interviewing six foster parents who had worked as family caregivers for more than 15 years. Those who had worked as foster parents for a long time had the experience of increasing professionalization. The interviews were conducted as open interviews and analyzed using the phenomenographic method. The research results are presented as categories related to foster caregiver and foster parent emerging from the experiences of the interviewees. From these, the subcategories were formed: charity and work, parenting and caregiving, an avoidable role, emotions and a role to be brought up, reasoning and competence and professionalism.

The interviewed foster parents felt that they function primarily in the role of a parent. In challenging situations they distanced themselves from the role of a parent by taking on the role of a family caregiver. In the role of a family caregiver they negotiated assignment contracts and justified their own and their children's needs and rights with the Family Care Act. The interviewees felt that the task of foster parenting has changed over time. They experienced that the growing challenges of caring for the children and the cooperation with their families, trauma awareness, the need for neuropsychological expertise and the demands of network work brought a demand for professionalism. They felt that normal family life and parenting were insufficient. Discussing the challenges of implementing the Family Care Act and foster family practices is crucial. The laws and assignment agreements governing family care have been found to create difficulties in carrying out educational tasks, ensuring equal treatment of children and maintaining attachment relationships in foster families.