Imeväisen yösyöttöjen vaikutus yöheräilyyn

Abstract

Imeväisiän uniongelmia on arviolta jopa viidesosalla lapsista. Uniongelmien tiedetään vaikuttavan koko perheen jaksamiseen. Mahdolliset syyt imeväisen uniongelmille, kuten tiheälle yöheräilylle, ovat edelleen tutkimuksen alaisina. Imeväisen aktiivinen nukuttaminen rinnalle ja siihen liittyvät yösyötöt on yhdistetty lisääntyneeseen yöheräämisten lukumäärään. Suomenkielisiä ohjeistuksia yösyötön lopettamisesta ja sen ajankohdasta on puutteellisesti. Tutkimuksessa arvioitiin yösyötön yhteyksiä kahdeksan kuukauden ikäisten lasten uneen, nukahtamistapaan, kasvuun sekä vanhempien unenlaatuun. Aineisto koostui 223:n lapsen unipäiväkirjasta sekä vanhempien täyttämistä kyselykaavaketiedoista. Vanhemmat täyttivät unipäiväkirjoja kotona 1–3 vuorokauden ajan lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Kyselykaavakkeilla kerättiin tietoa lapsen lisäksi äidistä ja isästä. Päiväkirjojen ja kyselyiden merkinnät taulukoitiin ja aineisto jaettiin yösyötön perusteella kahteen ryhmään. Yösyöttöjä-ryhmä edusti 80 % aineistosta ja ei yösyöttöjä -ryhmään kuuluivat loput 20 % lapsista. Muuttujien jakaumia ja niiden erojen tilastollista merkitsevyyttä verrattiin näiden kahden ryhmän välillä. Yösyötetyt lapset heräsivät tutkimuksen mukaan useammin kuin ne lapset, joiden kohdalla yösyötöstä oli jo luovuttu. Yösyötettyjen lasten uni oli rikkonaisempaa myös unijaksojen pituutta ja lukumäärää vuorokauden sisällä verratessa. Yösyötetyt lapset vaativat nukahtamiseen enemmän vanhemman apua, ja heidän nukuttamisensa kesti myös ajallisesti pidempään. Yösyöttö ei merkitsevästi vaikuttanut lapsen pituuspainoon tai vanhempien unenlaatuun. Tutkimuksen tulokset ovat yhtenäisiä aiemman tiedon kanssa siitä, että lapsen aktiivinen nukuttaminen, kuten yösyöttö, heikentää lapsen itsesäätelykykyä. Tulokset puoltavat käytäntöä lopettaa yösyöttö kuuden kuukauden iän kohdilla.