Naisten vapaaehtoisen lapsettomuuden tulkintarepertuaarit Helsingin Sanomien kommenttipalstalla

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan naisten vapaaehtoista lapsettomuutta koskevia näkemyksiä. Kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, koska vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistynyt yksilöllisenä valintana. Syntyvyyden laskun myötä huolipuhe esimerkiksi huoltosuhteesta on yleistynyt yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa. Vapaaehtoisella lapsettomuudella tarkoitetaan tutkimuksessa yksilön tietoista päätöstä olla hankkimatta biologisia tai adoption kautta saatuja lapsia. Vapaaehtoisen lapsettomuuden määritelmässä keskeistä on tehdä ero vapaaehtoisen ja tahattoman lapsettomuuden välillä. Tutkimuksessa selvitetään vapaaehtoisen lapsettomuuden tulkintarepertuaareja sukupuolen, erityisesti sukupuolen kehollisuuden ja toimijuuden, näkökulmasta.

Tutkimuksessa kysytään, miten naisten vapaaehtoisesta lapsettomuudesta puhutaan, ja millaisia tulkintarepertuaareja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta puhuttaessa hyödynnetään. Aineistona tutkimuksessa toimii Helsingin Sanomien vuonna 2021 julkaistu, vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevän artikkelin kommenttikenttä. Työn teoreettismetodologisen lähtökohdan muodostaa sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään retorista diskurssianalyysia. Sosiaalisen konstruktionismin teorian mukaan kieli ja puhe tuottavat ja vahvistavat sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksessa selvitetään vapaaehtoisesta lapsettomuudesta puhuttaessa toistuvia diskursseja ja argumentaatiossa käytettyjä retorisia keinoja.

Tutkimuksessa löydettiin kolme keskeistä diskurssia, joissa määriteltiin vapaaehtoista lapsettomuutta ja naisten toimijuutta ilmiön yleistyessä ja saavuttaessa yhteiskunnallista merkityksellisyyttä. Toistuvat puhetavat nimettiin yhteiskunnallisen velvollisuuden, kelpoisuuden ja työelämän tasa-arvon diskursseiksi. Yhteiskunnallisen velvollisuuden diskurssissa lasten hankkiminen nähtiin velvollisuutena ja siitä kieltäytymistä paheksuttiin aineistossa. Retorisina keinoina toistuivat etenkin syyllistäminen ja vastakkainasettelujen luominen. Kelpoisuuden diskurssissa keskeinen havainto oli se, että kaikkia ei pidetä yhtä pätevinä vanhempina. Erityisesti vammaisuutta käsiteltiin sekä vammaisten vanhempien että vammaisten lasten näkökulmasta. Työelämän diskurssissa vastakkainasettelu sukupuolten ja lapsettomien ja lapsellisten välillä oli keskeinen havainto. Naisten vapaaehtoista lapsettomuutta käsiteltiin erityisesti yhteiskunnan ja työelämän näkökulmasta. Aineiston perusteella voidaan huomata yhteiskunnan oletus ja jopa vaatimus äitiydestä, vaikka naisen toimijuus ei enää rajoitu pelkkään äitiyteen ja hoivaamiseen.