"Jo ollaan aikoja eletty – valtion varoilla piikityshuoneita huumeiden käyttöön” : Politiikan diskurssit keskustelussa huumeiden käyttöhuoneiden sallimisesta
Kemppainen, Jaakko (2024)
Kemppainen, Jaakko
2024
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401091289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401091289
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen parlamentaarista keskustelua huumeiden käyttöhuoneista Suomen eduskunnassa. Huumeidenkäyttö on Suomessa viime vuosina lisääntynyt ja erityisesti nuorten huumekuolemat ovat herättäneet huolta. Alle 25-vuotiaiden huumekuolemia vertailtaessa Suomi sijoittuu Euroopan unionin jäsenvaltioiden kärkeen. Vaikka huumepolitiikan alalla on viime vuosikymmeninä ollut suhteellisen hiljaista, nousi huumepolitiikka jälleen poliittiseksi puheenaiheeksi kesäkuussa 2023, kun Valvottu käyttötila huumeita käyttäville -kansalaisaloite lähetettiin eduskuntaan. Kansalaisaloitteessa ehdotettiin, että huumeiden käyttöhuonekokeilua varten aloitettaisiin Suomessa lainvalmistelu. Aloitteesta käytiin eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelu, jonka pöytäkirjaa (PTK 25/2023 vp) analysoin tässä tutkielmassa. Tarkoituksenani on selvittää, mitkä ovat keskeiset argumentit huumeiden käyttöhuonekokeilun puolesta ja mitkä sitä vastaan.
Huumeiden käyttöhuoneiden tarkoitus on tarjota huumeita käyttäville ihmisille turvallinen ja hygieeninen ympäristö käyttää huumeita samalla, kun huumehaittoja, kuten tartuntatautien leviämistä ja yliannostuksia, pyritään vähentämään. Useat asiantuntijatahot, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Euroopan tautikeskus (ECDC), ovat suositelleet Suomea harkitsemaan käyttöhuonekokeilua. Silti parlamentaarinen keskustelu huumeiden käyttöhuoneista, kuten huumepolitiikasta myös laajemmin, on näyttäytynyt voimakkaasti mielipiteitä jakavana. Suomi on toistaiseksi suhtautunut kriittisesti käyttöhuoneiden sallimista kohtaan.
Taustoitan tutkielmaani aiemmalla tutkimuksella huumepolitiikasta sekä huumeiden käyttöhuoneista Suomessa ja muualla maailmassa. Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jonka avulla analysoin kansanedustajien kielen käyttöä. Sosiaalisen konstruktionismin ohella sovellan Beverley Skeggsin luokkatutkimusta teoksessa Elävä luokka. Skeggsin teorian avulla keskityn analyysissani luokan muodostumiseen puheessa ja siihen, miten valtasuhteet ja kontrolli tulevat aineistossa esiin. Analysoin eduskunnan pöytäkirjaa diskurssianalyysin keinoin tarkastelemalla, miten kieli vaikuttaa siihen, millaista kuvaa huumeidenkäytöstä ja huumeita käyttävistä ihmisistä rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Suomen eduskunnassa.
Olen muodostanut aineistosta kaksi päädiskurssia, joista toinen asettuu käyttöhuonekokeilun puolelle ja toinen sitä vastaan. Molemmat päädiskurssit on tutkielmassa jaettu kolmeen aladiskurssiin. Tulokset osoittavat, että eduskunnassa on jaettu halu tehdä parempaa huumepolitiikkaa, mutta kansanedustajien mielipiteet käyttöhuonekokeilusta eriävät. Kansanedustajien käyttämä kieli ja argumentoinnin tavat ovat päädiskurssien välillä samantapaisia, mutta valta ja kontrolli näyttäytyvät niiden välillä eri tavoin. Tutkielmassa esittelemäni diskurssit kuvaavat, miten luokka ja vallan jakautuminen tulevat kansanedustajien puheenvuoroissa esiin.
Huumeiden käyttöhuoneiden tarkoitus on tarjota huumeita käyttäville ihmisille turvallinen ja hygieeninen ympäristö käyttää huumeita samalla, kun huumehaittoja, kuten tartuntatautien leviämistä ja yliannostuksia, pyritään vähentämään. Useat asiantuntijatahot, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Euroopan tautikeskus (ECDC), ovat suositelleet Suomea harkitsemaan käyttöhuonekokeilua. Silti parlamentaarinen keskustelu huumeiden käyttöhuoneista, kuten huumepolitiikasta myös laajemmin, on näyttäytynyt voimakkaasti mielipiteitä jakavana. Suomi on toistaiseksi suhtautunut kriittisesti käyttöhuoneiden sallimista kohtaan.
Taustoitan tutkielmaani aiemmalla tutkimuksella huumepolitiikasta sekä huumeiden käyttöhuoneista Suomessa ja muualla maailmassa. Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jonka avulla analysoin kansanedustajien kielen käyttöä. Sosiaalisen konstruktionismin ohella sovellan Beverley Skeggsin luokkatutkimusta teoksessa Elävä luokka. Skeggsin teorian avulla keskityn analyysissani luokan muodostumiseen puheessa ja siihen, miten valtasuhteet ja kontrolli tulevat aineistossa esiin. Analysoin eduskunnan pöytäkirjaa diskurssianalyysin keinoin tarkastelemalla, miten kieli vaikuttaa siihen, millaista kuvaa huumeidenkäytöstä ja huumeita käyttävistä ihmisistä rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Suomen eduskunnassa.
Olen muodostanut aineistosta kaksi päädiskurssia, joista toinen asettuu käyttöhuonekokeilun puolelle ja toinen sitä vastaan. Molemmat päädiskurssit on tutkielmassa jaettu kolmeen aladiskurssiin. Tulokset osoittavat, että eduskunnassa on jaettu halu tehdä parempaa huumepolitiikkaa, mutta kansanedustajien mielipiteet käyttöhuonekokeilusta eriävät. Kansanedustajien käyttämä kieli ja argumentoinnin tavat ovat päädiskurssien välillä samantapaisia, mutta valta ja kontrolli näyttäytyvät niiden välillä eri tavoin. Tutkielmassa esittelemäni diskurssit kuvaavat, miten luokka ja vallan jakautuminen tulevat kansanedustajien puheenvuoroissa esiin.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10016]