Hyvä johtaja, hyvinvoiva nuorisotyöntekijä? : Esihenkilötoiminnan yhteys nuorisotyöntekijöiden työhyvinvointiin ja työn imuun

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään ammatillisten nuorisotyöntekijöiden koetun työhyvinvoinnin ja työn imun yhteyttä siihen, millaiseksi nuorisotyöntekijät kokevat esihenkilöidensä toiminnan. Nuorisotyöllä on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä tukea nuorten kasvua ja hyvinvointia, josta suoriutumista edesauttaa nuorisotyöntekijöiden oma hyvinvointi. Esihenkilöt ovat työpaikalla keskeisessä asemassa myös työhyvinvoinnin kehittämisen suhteen, joten on mielekästä selvittää, miten heidän toimintansa on yhteydessä työhyvinvointiin ja työn imuun. Esihenkilöt voivat vaikuttaa moniin niistä tekijöistä, joista työhyvinvointi muodostuu ja siksi heidän osallistumisensa sen kehittämiseen on elintärkeää.

Ammatillista nuorisotyöntekijää on vaikea määritellä ja tässä tutkielmassa sillä tarkoitetaan henkilöä, joka saa nuorisotyöstä palkkaa ja jolla on alalle soveltuva koulutus. Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan kokonaisvaltaista hyvinvointia, johon vaikuttaa monet työhön, vapaa-aikaan ja yksilöön liittyvät tekijät. Työn imu on pysyväisluontoinen tyytyväisyyden tila, jossa työntekijä kokee työnsä mielekkääksi. Työhyvinvoinnilla ja työn imulla on lukuisia positiivisia vaikutuksia sekä työntekijälle itselleen että myös työnantajalle.

Tutkielman aineistona on määrällinen ”Nuorisotyöntekijöiden ammatillinen työhyvinvointi 2021” -kyselyaineisto, joka on kerätty Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Nuoriso- ja liikunta-alan korkeakoulutetut ry:n työhyvinvointiprojektissa. Aineiston perusjoukko on Manner-Suomessa työskentelevät nuorisotyöntekijät. Aineiston analyysiin on käytetty ristiintaulukointia ja tulosten tilastollinen merkitsevyys on selvitetty khiin neliö -testillä. Analyysi on toteutettu ristiintaulukoimalla nuorisotyöntekijöiden kokemus esihenkilönsä toiminnasta ensin heidän kokemansa työhyvinvoinnin ja sitten heidän kokemansa työn imun kanssa.

Tuloksista käy ilmi, että esihenkilöiden toiminnalla on tilastollisesti erittäin merkitsevää yhteyttä paitsi työhyvinvointiin niin myös työn imuun. Mitä paremmaksi nuorisotyöntekijät arvioivat esihenkilönsä toiminnan, sitä suurempi osa koki työhyvinvointinsa hyväksi. Vastaajat kokivat kuitenkin melko voimakasta työn imua, vaikka esihenkilöiden toiminta olisi koettu huonoksi. Lisäksi melko samankokoinen, joskin pieni joukko koki työhyvinvointinsa ja työn imunsa heikoksi siitä huolimatta, että esihenkilön toiminta arvioitiin hyväksi. Tulosten rajoitteena on, että taustamuuttujien vaikutusta löydettyihin yhteyksiin ei ollut saatavilla olevan aineiston pohjalta mahdollista selvittää.