"Enemmän matalan kynnyksen kohtaamistiloja ja tapahtumapaikkoja kaupunkilaisten ehdoilla" : Puhetavat Suvilahti DIY-skeittiparkin purkamisesta ja kaupunkikulttuurin arvottamisesta

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään, millaisia puhetapoja kaupunkilaiset tuottavat Suvilahti DIY-skeittiparkin purkupäätöksestä ja millaisen osallistavan kaupunkikulttuurin tukeminen nähdään kaupunkitilassa toivottuna. Aihe on ajankohtainen, koska Helsingin kaupungin omaleimaisuutta ja osallisuutta korostavien tavoitteiden rinnalla huoli omaehtoisen ja moninaisen kulttuuritoiminnan rappeutumisesta on ollut läsnä julkisessa keskustelussa. Hypoteesina esitetään, että aineistosta on nähtävissä kahtiajakoa heihin, ketkä tunnistavat omaehtoisesti toteutetun kulttuurin merkityksen sekä puolestaan heihin, ketkä kannattavat kaupallisempaa toimintaa.

Hyödynnetty teoreettinen viitekehys sijoittaa tutkielman kaupunki- ja kulttuurisuunnittelun teemoihin, mutta ammentaa myös vaikutteita esimerkiksi kaupunkisosiologiasta sekä osallisuuskeskusteluista. Tutkimuskysymykset ovat: ”Mitä puhetapoja esitetään Suvilahti DIY-skeittiparkin purkupäätöksestä?” ja ”Millaisen osallistavan kaupunkikulttuurin tukeminen nostetaan puhetavoissa toivotuksi?”. Kysymyksiin vastaamiseksi on valittu aineistoksi kaksi Yleisradion (Yle) artikkelien kommenttikentillä käytyä keskustelua vuoden 2023 toukokuulta, joissa kaupunkilaiset keskustelevat Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymästä asemakaavan muutoksesta, joka johti Suvilahti DIY-skeittiparkin purkupäätökseen.

Teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin muodostettiin kolme pääluokkaa: Kaupunki rahatalouden tyyssijana, kaupunki kulttuurisesti moninaisena ja alakulttuurin arvottaminen. Lisäksi muodostettiin muutamia alaluokkia, joiden avulla jäsennettiin pääluokkien alle luokiteltuja aineistokommentteja. Ensimmäisessä pääluokassa tarkasteltiin puhetapoja kaupunkitilan taloudellisen hyödyn korostamisesta, sen kyseenalaistamisesta ja toisaalta myös siitä, minkälainen kaupunkikulttuuri tukee kansantaloutta ja ihmisten osallisuutta. Toisessa pääluokassa yhdistettiin kirjavammin puhetapoja siitä, millaista kaupunkikulttuuria Helsinkiin kaivataan. Kolmannessa pääluokassa käsiteltiin puhetapoja siitä, miten alakulttuuriin ja jo toteutetun kulttuurin säilytettävyyteen suhtaudutaan.

Tutkielman tuloksista selviää, että Suvilahti DIY:n purkupäätös synnytti laajempaa keskustelua siitä, millainen kaupunkikulttuuri nähdään Helsingissä toivottuna. Tulokset tukivat hypoteesia valta- ja alakulttuurin erottelusta; osa kaipaa kaupunkiin enemmän kaupallista kulttuuritoimintaa, kun taas toiset enemmän omaehtoista ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa. Jälkimäisessä puhetavassa etenkin nuorten sosiaalistamista ja liikkuvuutta tukevat ympäristötekijät tunnistettiin osaksi osallisuutta. Puhetavat vapaan kaupunkitilan puolustamisesta ja toive jo toteutetun kulttuurin säilyttämisestä korostuivat tämän aineiston valossa hieman enemmän, vaikka tulos ei kuitenkaan ole yleistettävissä yleiseen asenneilmapiiriin. Jatkotutkimuksissa aihetta voisi tarkastella intersektionaalisesti, esimerkiksi sosioekonomiset ja etniset erot huomioiden. Voitaisiin esimerkiksi selvittää, onko yksilötasolla eroja siinä, ketkä osallistuvat tai miten ihmisiä pyritään osallistamaan kulttuuritoimintaan ja palvelevatko osallistamistoimet vain esimerkiksi paremmassa asemassa olevia.