Kovia vai pehmeitä keinoja? : Sosiaalinen kontrolli nuorisorikollisuuden hillitsemiseen ehdotetuissa ratkaisuissa

Abstract

Tämän laadullisen kandidaatintutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia sosiaalisen kontrollin keinoja parlamentaarisessa keskustelussa ehdotetaan nuorisorikollisuuden hillitsemiseksi. Nuorisorikollisuus nähdään kasvavana yhteiskunnallisena ongelmana, johon tulee kohdistaa sekä korjaavia että ennaltaehkäiseviä toimia. Erityisesti alaikäisten väkivaltarikollisuuden kiihtyvä kehityskulku ja nuorten havaitut yhteydet katujengeihin ovat herättäneet niin poliittisessa kuin laajemmassakin yhteiskunnallisessa keskustelussa huolta nuorten tulevaisuudesta ja Suomen turvallisuudesta.

Tutkielman aineisto on 8.12.2022 esitetty opposition ”välikysymys nuoriso- ja katujengirikollisuuden torjumisesta maahanmuutto- ja kriminaalipoliittisin keinoin” sekä sitä 19.12.2022 käsitellyt eduskunnan täysistuntokeskustelu. Aineiston analysointi on suoritettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen vastaten tutkimuskysymykseen: Millaisia sosiaalisen kontrollin keinoja nuorisorikollisuuden torjumiseen eduskunnan täysistuntokeskustelussa esitetään?Analyysin tuloksena aineisto jakautuu kategorioihin kovat eli korjaavat keinot ja pehmeät eli ennaltaehkäisevät keinot. Tutkielma rakentuu sosiaalisen konstruktionismin ja sosiaalisen kontrollin teorian muodostavan teoreettisen viitekehyksen varaan, ja teoriataustan avulla kovien ja pehmeiden keinojen analysointi tapahtuu virallisen ja epävirallisen sosiaalisen kontrollin kategorioiden kautta.

Virallisen sosiaalisen kontrollin käsite kuvaa eri viranomaistahojen suorittamaa kontrollia, kun taas epävirallisen sosiaalisen kontrollin käsitteellä viitataan erilaisten sosiaalisten yhteisöjen ja suhteiden, kuten perheen synnyttämään kontrolliin. Kategorian kovat keinot sisältö kuvaa ainoastaan virallisen sosiaalisen kontrollin keinoja jakautuen maahanmuuttopoliittisiin keinoihin ja kontrollipoliittisiin keinoihin. Pehmeät keinot kategorian alle asettuu sekä virallisen sosiaalisen kontrollin että epävirallisen sosiaalisen kontrollin keinoja. Pehmeiden virallisen sosiaalisen keinojen puolesta puhuvat puheenvuorot keskittyvät nuorten syrjäytymisen ehkäisyn tärkeyteen, kun pehmeitä epävirallisia keinoja kannattavat puheenvuorot puolestaan painottavat nuorten turvallisten ihmissuhteiden tärkeyttä.